Kuuterselkäkin murtui… taas

Suomen Sotilaan upseeripartio oli paikalla 18. kesäkuuta kun puna-armeija mursi suomalaisen puolustuksen VT-linjalla Kuuterselässä. Murto oli jo neljäs, joista ensimmäinen ja todellinen tapahtui aamupäivällä 14. kesäkuuta 1944. Kolme sen jälkeen tehtyä ovat VT-linjaa Kuuterselässä entisöivän venäläisen elävää sotahistoriaa harrastavan joukon tekemiä. Nyt viitisenkymmentä puna-armeijalaista hyökkäsi VT-linjaa puolustavan noin viidentoista suomalaisiin asepukuihin pukeutuneen kimppuun ja löi heidät nopeatempoisessa ja sangen näyttävässäkin taistelunäytöksessä. Tokihan näytökset ovat aina näytöksiä, eli realismia on turha liikaa odottaa, mutta näyttävää oli ainakin toiminta kesäkuussa 2016.

Asemissa ennen läpimurtoa. Lotta on tullut kovin etulinjaan.

Asemissa ennen läpimurtoa. Lotta on tullut kovin etulinjaan.

Päivä Kuuterselässä oli alkanut puheilla ja seppeleenlaskuilla Kuuterselän venäläisellä muistomerkillä, joka on samalla hauta-alue, sekä suomalaisten pystyttämällä yksikertaisella muistomerkillä Kuuterselän entisen kylän keskivaiheilla. Kukkalaitteen laski myös Suomen Sotilaan upseeripartio. Upseeripartion oli alun perin ollut tarkoitus pukeutua jatkosodan aikaisin asepukuihin kuten se tiesi venäläisen osapuolen tekevän, mutta Raivolan eli nykyisen Roschinon eräs kunnanpamppu kielsi jo etukäteen tällaisen fasistisen manööverin ja partio peräytyi asiassa, vieraalla maalla kun oltiin. Meillä kun on ollut tapana että maassa maan tavalla…

Suomalaisia asepukuja nähtiin kuitenkin mm. kunniavartiossa suomalaisella muistomerkillä ja VT-linjalla, mutta niiden kantajat olivat venäläisiä. Siinä missä puna-armeijalaisten asut olivat erittäin autenttisen tuntuisia olivat ”suomalaiset” pääosin ylipukeutuneita reväärihousuin, joukko-osaston “satiaisin”, kannossa olevin kenttälapioin ja –kirvein sekä kaasunaamarikoteloin. Ja koska venäläinen harrastajajoukko on olevinaan Panssaridivisioonaan kuulunutta Jääkäripataljoona 4:ää oli hihoissa ja kypärissä edellä mainitun divisioonan kolme nuolta. Nämä toki kuuluvat erottamattomasti Kuuterselän taisteluun 14.-15.6.1944 mutta vasta vähän myöhäisempään vaiheeseen eikä VT-linjan etummaisiin taisteluhautoihin, tarkkaavainen partiomme toteaa, muuten tyytyväisenä venäläisharrastajien tekemään valtaavaan työn määrään ja vaivannäköön.

Kotimaan multiin

Kiinnostus päivän taistelunäytökseen oli paikan perifeerisyys huomioon ottaen suurta. Venäläistä yleisöä ja muutamia suomalaisiakin oli katsomassa sitä. Suomen Sotilaan upseeripartio ei ottanut itse toimintaa osaa, vaikka tällaistakin roolia oli tarjottu. Partio kun tiesi etukäteen, että suomalaisille tulee käymään huonosti.

Venäläinen sotahistoriaharrastaja ja Suomen Sotilaan kanssa paljon yhteistyötä' tehnuyt Sergei suomalaisissa vetimissä kunniavartiossa Kuuterselän suomalaisella muistomerkillä. Suomen Sotilaan toimitusta kiellettiin järjestämästä paikalle suomalaista vartiota.

Venäläinen sotahistoriaharrastaja ja Suomen Sotilaan kanssa paljon yhteistyötä tehnyt Sergei suomalaisissa vetimissä kunniavartiossa Kuuterselän suomalaisella muistomerkillä. Suomen Sotilaan toimitusta kiellettiin järjestämästä paikalle suomalaista vartiota.

Tämä sama elävän sotahistorian joukko ei pelkästään kunnosta suomalaista VT-linjaa ja pidä tällaisia toimintapäiviä vaan kerää maastosta sotaromua ja taistelujen jälkeensä jättämää pienesineistöä, jota nytkin oli näytteillä. Joukolla on myös ryhmä, joka on erikoistunut kaatuneiden etsintään ja evakuointiin. Se on löytänyt Kuuterselän maastoista niin venäläisiä kuin suomalaisiakin kaatuneita, nyt puheena olevasta Kuuterselän murtokohdastakin neljä suomalaista, jotka on asianmukaisesti tunnistettu ja toimitettu Suomeen.

VT-linjaa on kunnostettu nyt parisen vuotta, vaikka itse elävän historian ryhmä on vanhempi. Pääosin näyttää olevan kyse pietarilaisista ja sangen hyvin toimeentulevasta väestä. Tähän viittasi joukon vaatetus ja etenkin aseistus, joka oli hyvin autenttista niin puna-armeijan kuin ”suomalaistenkin” osalta. Jälkimmäisen aseistuksesta löytyi muun muassa eri mallisia sotien ajan suomalaisia kivääreitä, Suomi-konepistooleita, Lahti-Saloranta –pikakivääri ja suomalainen Maxim-konekivääri 09-21.

Tuntemattomilla tantereilla

Venäläisiä sotaveteraaneja paikalla edusti virkeä entinen viestittäjä 91-vuotias Tamara, joka on saanut kavaljeereikseen Suomen Sotilaan päätoimittajan ja tämän jutun kirjoittajan.

Venäläisiä sotaveteraaneja paikalla edusti virkeä entinen viestittäjä 91-vuotias Tamara, joka on saanut kavaljeereikseen Suomen Sotilaan päätoimittajan ja tämän jutun kirjoittajan.

Sotahistoriaan ja erilaisiin seremonioihin kuuluu oman puolen korostaminen ja nationalistinen paatoskin, mitä venäläisten puheisiin tässäkin tapahtumassa kuului. Suhtautuminen paikalla olleisiin muutamaan suomalaiseen ja lehden upseeripartioon oli kuitenkin erittäin asiallista ja ystävällistä, lähinnä uteliasta. Yhteistyön mahdollisuudet ovat ilmeiset, vaikka yhteisellä verisellä sotatantereella kohdattiinkin. Lehden toimitus on jonkin verran jo avustanut venäläisiä lähinnä asiakirjoin paikalla taistelleen majuri Aito Keravuoren johtaman II/JR 53:n ja sille alistettujen joukkojen osalta.

Venäläisryhmä tai tämä Kuuterselän murtokohta ovat Suomessa lähes tuntemattomia. Osittain tähän on syynä, että paikkaa ei ole sen kummemmin karttoihin merkitty eikä tien vieressä ole opastetta. Suomalaiset turistibussit pysähtyvät vain suomalaisten muistomerkillä ja kohdistavat huomionsa vain Jääkäriprikaatin vastahyökkäykseen, joka seurasi VT-linjan murtumista. Jopa Kannaksella operoivien matkatoimistojen kaksi sotahistoriallisten matkojen kärkinimille paikka on ollut tuntematon. Suomen Sotilaan upseeripartio on kuitenkin liikkunut alueella ja vei sinne erään ensimmäisistä tai peräti ensimmäisen suomalaisen bussillisen lehden lukijamatkalla kesäkuussa 2016.

Katso ryhmästä lisää netistä: kuuterselka.ru Saitti on venäjänkielinen, mutta kuvat ja videot antavat hyvän kuvan paikasta, joka sijaitsee siis Kuuterselän läpi Raivolaan menevän tien varrella, aukean eteläreunan jälkeen länteen menvän soratien varrella parisataa metriä risteyksestä. Parhaiten pääset tutustumaan näihinkin kuvioihin tilaamalla Suomen Sotilas -lehden ja osallistumalla ensi kesän lukijamatkallemme.

Kuuterselkä murtuu

Kuuterselkä liitetään nimenä suomalaisessa sotahistoriassa lähes tyystin vain vahvennetun Jääkäriprikaatin yöllä 14.-15.6.1944 tekemään vastaiskuun, jonka tavoitteena oli vallata 14.6. aamupäivällä menetetty VT-linja takaisin. Tämä Jääkäriprikaatille muutamassa tunnissa lähes 700 miehen tappiot aiheuttanut herooinen vastahyökkäys ei saavuttanut tavoitettaan koska kovasta yrityksestä huolimatta Puna-armeijan ylivoima oli liian suuri. Miten VT-linja menetettiin ja miksi tämä vastahyökkäys katsottiin tarpeelliseksi on jäänyt yllättävän vähälle huomiolle.

Ei tällaiset näytökset nyt mitenkään kyllä realistisia ole, mutta sitäkin viihdyttävämpiä, komeampia ja kovin suuritöisiä, mistä kaikesta järjestäjille pisteet. Yleisöäkin riitti ja tunnelma oli positiivinen.

Konkreettisesti tämän on näkynyt alueella käyvien suomalaisten turistibussien ohjelmassa, VT-linjan murtokohtaa Kuuterselässä ei ilmiselvästi ole edes tiedetty eikä siellä ole käyty. Suomen Sotilaan tämän vuoden kesäkuun lukijamatkan bussilasti on ensimmäisiä ellei ensimmäinen suurempi ryhmä, joka tähän VT-linjan menettämisen kulminaatiopisteeseen on tutustunut. Kuuterselän sotahistoriassa VT-linjan läpimurto on se olennainen tapahtuma, koska se mahdollisti Puna-armeijan panssarien ilmestymisen Ratsuväkiprikaatin selustaan. Tämä puolestaan nosti lopulta saranoiltaan koko linjan ja pakotti Kannaksella toimivien suomalaisvoimien vetäytymisen VKT-linjalle.

Voittamatonta puna-armeijaa. Harrastajilla oli varustus viimeisen päälle. Upseeri on saanut aseekseen peräti PPD:n, joka ei ole niitä yleisimpiä aseita keräilymarkkinoilla.

Voittamatonta puna-armeijaa. Harrastajilla oli varustus viimeisen päälle. Upseeri on saanut aseekseen peräti PPD:n, joka ei ole niitä yleisimpiä aseita keräilymarkkinoilla.

IMG_0539

Valkeasaaressa 10.6.1944 tapahtuneen läpimurron jälkeen suomalaisten Kannaksella olleet joukot vetäytyivät VT-linjaan, joka käskettiin miehittää 11.6. iltaan mennessä. Vammelsuusta Taipaleeseen kulkevaa linjaa oli rakennettu vuodesta 1942, mutta se oli keskeneräinen, linnoittamisen painopiste oli ollut Itä-Karjalassa ja vasta alkuvuodesta 1944 murtunut Leningradin saarto oli siirtänyt Päämajan huomion taas Kannakselle.

Liian vähän lian myöhään

Kuuterselässä taisteluhaudat olivat pääsääntöisesti valmiit, jos kohta useimmiten vahvistamattomat. Betonibunkkereita – imubetonisia pallokorsuja, panssarintorjuntatykin asemia jne oli tehty, mutta kivieste oli pystyttämättä ja ampuma-alan raivaukset ja naamiointi tekemättä. Työmaa jäi kesken ja asemia yritti parannella kaistan vastaanottanut 3. Divisioonaan kuuluneen JR 53:n II pataljoona.

Tämä majuri Aito Keravuoren pataljoona sai vastattavakseen noin 6 km pätkän linjaa, mikä oli sen voimille liikaa. Kaikki kolme pataljoonan kiväärikomppaniaa olivat etulinjassa ja konekiväärikomppania jaettu linjan KK-pesäkkeisiin.

Asemissa ennen hyökkäystä. Maxim lauloi ankarasti paukkupatruunalauluaan, mutta sekään ei auttanut, tälläkään kertaa...

Asemissa ennen hyökkäystä. Maxim lauloi ankarasti paukkupatruunalauluaan, mutta sekään ei auttanut, tälläkään kertaa…

IMG_0543

Pataljoonalla oli alistettuina panssarintorjuntavoimina kaksitykkinen joukkue ja lähitorjuntajoukkue rykmentin tykkikomppaniasta. Tien Raivola-Liikola itäpuolelle tien tuntumaan sijoitetun Joukkueen tykit olivat 45 mm venäläisiä “piiskoja”, joiden läpäisy ei riittänyt Puna-armeijan Sotkiin ja Klimeihin, lähitorjuntajoukkue käytti kasapanoksia, sokaisupulloja jne. eli vanhentuneita välineitä.  Todellista merkitystä pataljoonan panssarintorjunnalle oli sen kaistalle asemiin tien Raivola-Liikola länsipuolelle ajanut omistaan eksynyt, alun perin 10. Divisioonalle alistettuun 8. Tykkikomppaniaan kuulunut tykkiryhmä. Tällä oli saksalainen 75 mm panssarintorjuntatykki, joka oli tehokas vastustajan vaunuja vastaa aivan raskaimpia tyyppejä lukuun ottamatta.

Keravuoren pataljoonan kaistaa ei katsottu vihollisen hyökkäyksen painopistesuunnaksi, vaan Taavetti Laatikaisen IV Armeijakunta oli huolestuneempi lännempänä kulkevan päätien ja rautatien suunnasta. Keravuoren vastuualueen läpi kulki kapeahko hiekkatie Raivolasta Liikolaan. Maasto oli osin panssarivaunuille kulkukelpoista havupuuvoittoista kangasmaastoa tiestön ulkopuolellakin.

Tunnustelua…

Ensimmäisen, ehkä vain tunnusteluksi tarkoitetun hyökkäyksen Puna-armeija teki 12.6. aamulla klo 7 aikaan panssarivaunuin ja jalkaväellä em. hiekkatien suunnassa. Ilmeisesti suoraan ajosta tehty hyökkäys tyrehtyi kuitenkin alkuunsa kun em. 75 mm panssarintorjuntatykki tuhosi puolessa tunnissa kolme Sotkaa ja kolme Klimiä. Ampujana toiminut korpraali Veikko Leppäkoski ei kuudesta tuhotusta vaunusta saanut Mannerheim-ristiä, mutta myöhemmin sentään alikersantin arvon.

Panssaritykin ampuja, korpraali Veikko Leppäkoski on tuhonnut 6 panssarivaunua (3 ""Klimiä"" ja 3 ""Sotkaa"" (T 34) Kuuterselän taistelussa 12.6.1944, kertoo alkuperäinen Sa-kuvan teksti. Korpraali Veikko Leppäkoski , tässä jo alikersantti, kuului 8. Tykkikomppaniaan, ilmeisen kovaan joukkoon, jossa palveli myös Mannerheim-ristin ritari ja Revonkylässä tykkinsä viereen kaatunut Kauko Tuomala. SA-kuva

Panssaritykin ampuja, korpraali Veikko Leppäkoski on tuhonnut 6 panssarivaunua (3 “”Klimiä”” ja 3 “”Sotkaa”” (T 34) Kuuterselän taistelussa 12.6.1944, kertoo alkuperäinen Sa-kuvan teksti. Korpraali Veikko Leppäkoski , tässä jo alikersantti, kuului 8. Tykkikomppaniaan, ilmeisen kovaan joukkoon, jossa palveli myös Mannerheim-ristin ritari ja Revonkylässä tykkinsä viereen kaatunut Kauko Tuomala. SA-kuva

Hyökkäämässä oli Puna-armeijan 109.  armeijakunta, johon kuului kolme jalkaväkidivisioonaa, joista 72. D ja 286. D toimivat Kuuterselässä. Edellisen tehtävä oli hyökätä panssarirykmentillä ja rynnäkkötykkirykmentillä vahvennettuna Kuuterselän läpi Liikolaan. Jälkimmäisen tavoite oli Kanneljärven kirkonkylä, kolmannen armeijakuntaan kuuluvan divisioonan tavoitteena oli Sykiälä. Armeijakunnan takana odotti kaksi panssarivaunuyksikköä, “liikkuvaa ryhmää”, joista ensimmäisen tehtävä oli hyökätä panssariprikaatin ja kaartinpanssarirykmentin voimin VT-linjan murruttua Kuuterselästä länteen kohti Sykiälää ja Mustamäkeä suomalaisen ratsuväkiprikaatin selustaan. Koko noin 20 000 miehen vahvuisen armeijakunnan tavoite oli Perkjärvi.

…ja läpimurto

Rauhallisen 13. päivän jälkeen todellisen läpimurtoyrityksen Puna-armeija teki 14.6. aamusta erittäin perusteellisen ilmapommituksen ja tykistökeskityksen jälkeen. Tulenkäyttö oli vähintään samaa luokkaa kuin 10.6. Valkeasaaressa JR 1:n niskaan satanut.

Klo 7 alkanut noin puolentoista tunnin tykistö-, heittimistö- ja raketinheitintuli tuli iski Raivolan-Liikolan tien molemmin puolin asemissa olevaan majuri Keravuoren pataljoonaan voimalla, jota se ei kestänyt. Puna-armeijan hyvin kapealla kaistalla hyökkäävät 72. ja 286. divisioona valtasivat lähes miehittämättömän suomalaisaseman, joista puolustajat olivat poistuneet. Joko miesten hermot eivät kestäneet ennen kokematonta tulivalmistelua tai joukon johtamisessa on ollut ongelmia. Tien tuntumassa ja siitä vastuussa olleen luutnantti Jaakko Piuholan 6. komppania ei kestänyt sitä, mitä mikään muukaan jalkaväkikomppania ei Puna-armeijan läpimurtokohdassa ollut kestänyt. Vihdoin Kanneljärven kirkolla pysähtymään saatu komppania menetti Kuuterselän asemissa kaatuneina 10, haavoittuneina 11 ja kadonneina kaksi miestä eli vain noin viidenneksen vahvuudestaan. Kyseessä on siis täytynyt olla hermojen pettäminen eikä komppanian taisteluvoiman ehtyminen.

Suomen Sotilaan lukijamatkalaiset Kuuterselässä tutustumassa tänä kesänä viikkoa ennen näytöstä 75 mm:n pst-tykin asemiin, joissa lepää yhä yksi suomalainen tykkimiehistön jäsen. Toisessa kuvassa tuhottu pallokorsu samalla alueella.

Suomen Sotilaan lukijamatkalaiset Kuuterselässä tutustumassa tänä kesänä viikkoa ennen näytöstä 75 mm:n pst-tykin asemiin, joissa lepää yhä yksi suomalainen tykkimiehistön jäsen.
Toisessa kuvassa tuhottu pallokorsu samalla alueella.

IMG_0217

Panssarintorjunnan selkäranka eli asemissa ollut ainoa 75 mm tykki tuhosi noin klo 8.30 neljä hyökkäävistä vaunuista, mutta jatkuvan tykistö- ja suora-ammuntatulen kohteena olleen tykin toiminta kävi lopulta mahdottomaksi. Sen käskettiin irtautua klo 9, jolloin jalkaväki oli murtokohdassa jo suurimmaksi osaksi jättänyt asemansa. Tykkiryhmä ei saanut tykkiään ja sitä vetänyttä panssaritraktoria enää pois asemista tykistötulen kaatamien puunrunkojen yli ja joutui jättämään myös tykistötulessa kaatuneen yhden tykkimiehistön jäsenen. Perääntymisessä myös tykkiryhmä hajosi perääntyvän jalkaväen tapaan.

Pelottava puna-armeija. Harkitsimme jo upseeripartion voimin antautumista, mutta palasimme kuitenkin Suomeen. Puna-armeijaa mallanneessa ryhmässä oli kymmenkunta naistaistelijaa.

Pelottava puna-armeija. Harkitsimme jo upseeripartion voimin antautumista, mutta palasimme kuitenkin Suomeen. Puna-armeijaa mallanneessa ryhmässä oli kymmenkunta naistaistelijaa.

IMG_0533

VT-linjaan kuului linnoitettu tukilinja Kuuterselän kylän keskikohdalla peltoaukeiden korkeimmalla kohdalla. Asemista pakenevaa Keravuoren pataljoonan pääosaa ei saatu pysähtymään sille vaan tie jäi auki niin pohjoiseen Liikolaan kuin länteen kohden Mustaamäkeä. Jälkimmäiseen suuntaa työntyi nyt em. “liikkuva ryhmä” eli panssariosasto, joka aiheutti vielä saman päivänä aikana perääntymiseen johtavan sekaannuksen sekä I/JR 53:n että Ratsuväkiprikaatissa.

Jostakin syystä Puna-armeijan 72. divisioona ei käyttänyt hyväkseen tilaisuuttaan ja jatkanut hyökkäystään alkuperäisen käskyn mukaisesti vapaata tietä pitkin Liikolaan vaan pysähtyi asemiin Kuuterselän aukean pohjoispuolelle metsään selvästi Liikolan eteläpuolelle. Täällä sen 14.-15.6. yöllä yllätti Rynnäkkötykkipataljoonan 1. komppanian ja suomalaisjääkärien reipas vastahyökkäys. Vaan se onkin sitten se laajalti tunnettu juttu, jota tässä ei ole tarvetta toistaa.

Kuin kohtalon ivaa ensimmäisenä VT-linja kiviesteen 14.6. aamupäivällä Kuuterselässä T-34:llään läpäissyt 185. Panssarirykmentin luutnantti Vasili Vasiljev kaatui vielä samana päivänä. On erittäin todennäköistä, että hän ja hänen toveriensa vaunut olivat juuri ne, jotka 1. Rynnäkkötykkikomppania yllätti yöllä 14.-15.6. Kuuterselän aukean Liikolan puoleisessa metsässä. Todennäköisyys puhuu sen puolesta että Vasiljevin vaunun tuhosi luutnantti Mauri Sartion johtama Sturmi Ps 531-19, joka nykyään on Panssarimuseolla. Vaunun ampujassa korpraali Olof  Laguksessa Vasiljev kohtasi siis tämän logiikan mukaan voittajansa. Kuva kyltistä tältä kesältä sen paikan tuntumassa, josta Vasiljev ajoi VT-linjan kiviesteen läpi. Kuva Kari Kuusela

Kuin kohtalon ivaa ensimmäisenä VT-linja kiviesteen 14.6. aamupäivällä Kuuterselässä T-34:llään läpäissyt 185. Panssarirykmentin luutnantti Vasili Vasiljev kaatui vielä samana päivänä. On erittäin todennäköistä, että hän ja hänen toveriensa vaunut olivat juuri ne, jotka 1. Rynnäkkötykkikomppania yllätti yöllä 14.-15.6. Kuuterselän aukean Liikolan puoleisessa metsässä. Todennäköisyys puhuu sen puolesta että Vasiljevin vaunun tuhosi luutnantti Mauri Sartion johtama Sturmi Ps 531-19, joka nykyään on Panssarimuseolla. Vaunun ampujassa korpraali Olof  Laguksessa Vasiljev kohtasi siis tämän logiikan mukaan voittajansa. Kuva kyltistä tältä kesältä sen paikan tuntumassa, josta Vasiljev ajoi VT-linjan kiviesteen läpi. Kuva Kari Kuusela

Kuuterselän vastahyökkäyksen kärkivaunu Ps 531-19 “Marjatta” Panssarimuseossa. Putken renkaista yksi tarkoittaa suurella todennäköisyydellä luutnantti Vasili Vasiljevin T-34:ää.

Kuuterselän vastahyökkäyksen kärkivaunu Ps 531-19 “Marjatta” Panssarimuseossa. Putken renkaista yksi tarkoittaa suurella todennäköisyydellä luutnantti Vasili Vasiljevin T-34:ää.

 

 

 

 

 

 

Avainsanat: ,

Share This