Kylmän sodan julistus

Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo piti 23.7. Kalifornian Yorda Lindassa Kiinaa käsittelevän puheen otsikolla Kommunistinen Kiina ja vapaan maailman tulevaisuus. Aiheen merkittävyyden vuoksi Suomen Sotilas julkaisee Yhdysvaltain ulkoministeriön sivuilta löytyvään litteraatioon perustuvan käännöksen.

Hakasulkeiden sisällä olevat huomiot sekä väliotsikot ovat toimituksen lisäämiä. Eräitä, esimerkiksi taputuksia koskevia huomioita on jätetty pois. Muutoin tekstin alkuperäinen asu on pyritty säilyttämään mahdollisimman puhtaana.

Ulkoministeri Mike Pompeo Richard Nixonin haudalla.

Alkumuodollisuudet

Kiitos. Kiitos kaikille. Kiitos kuvernöörille erittäin ansiokkaasta esittelystä. Se pitää paikkansa: kävellessäsi kuntosalille ja sanoessasi nimen “Pompeo”, ympärillä kuiskutellaan. Veljeni Mark oli erittäin hyvä – erinomainen koripalloilija.

Ja miten olisivat toiset aplodit Blue Eagles Honor Guardille sekä Senior Airman Kayla Highsmithille hänen erinomaisesta kansallislaulun tulkinnastaan?

Kiitän myös pastori Laurieta liikuttavasta rukouksesta ja Hugh Hewittiä sekä [Richard] Nixonin säätiötä kutsusta saapua puhumaan tähän tärkeään amerikkalaiseen instituutioon. Oli mahtavaa kun merijalkaväen sotilas esitteli minulle laulaneen ilmavoimien edustajan ja päästi maavoimien miehen sisään laivastolaisen talon edessä. Kaikki on hyvin.

On kunnia olla täällä Yorba Lindassa, jonne Nixonin isä rakensti talon, jossa hänen poikansa syntyi ja kasvatettiin.

Koko Nixon-keskuksen henkilökuntaa, joka mahdollisti tämän – onhan kaikki niin hankalaa nykyisin – kiitän avusta tämän mahdollistamisessa minulle ja taustajoukoilleni.

Me olemme siunatut erittäin poikkeuksellisilla yksilöillä yleisössämme – kuten Chrisillä, johon olen tutustunut – Chris Nixonilla. Tahdon kiittää myös Tricia Nixonia sekä Julie Nixon Eisenhoweria heidän tuestaan tälle vierailulle.

Tahdon ilmaista kunnioitukseni eräille kiinalaisille toisinajattelijoille, jotka ovat pitkän matkan myötä saapuneet tänne kanssamme.

Ja kaikille muille vieraille – [aplodit] – muille vieraille, kiitos läsnäolostanne. Teille, jotka pääsitte teltan alle – te olette kai maksaneet ylimääräistä.

Ja teille, jotka katsotte suoraa lähetystä, kiitos mielenkiinnostanne.

Ja viimeiseksi – kuten kuvernööri mainitsi – synnyin täällä Santa Anassa, ei kovin kaukana täältä. Siskoni aviomiehineen on yleisössä tänään. Kiitos teille läsnäolostanne. Tuskin kukaan olisi uskonut minun seisovan täällä tänään.

 

Lajissaan viimeinen

Tänään esitän neljännen Kiinaa koskevien huomioiden sarjan. Aiemmin aiheesta ovat pyynnöstäni puhuneet kansallinen turvallisuusneuvonantaja Robert O´Brien, FBI:n johtaja Chris Wray sekä oikeusministeri [William] Barr.

Meillä oli hyvin tärkeä tavoite, todellinen missio. Se oli selittää eri puolet Yhdysvaltain Kiina-suhteesta, siihen vuosikymmenten aikana kehittyneet massiiviset epätasapainotekijät sekä Kiinan kommunistisen puoleen suunnitelmat hegemonian saavuttamiseksi.

Tarkoituksemme oli tehdä selväksi uhat, joihin presidentti [Donald] Trumpin Kiina-politiikalla pyritään vastamaan ja strategiamme uhattujen vapauksien puolustamiseksi.

Suurlähettiläs O´Brien puhui ideologiasta. FBI:n johtaja Wray puhui vakoilusta. Oikeusministeri Barr puhui taloudesta. Minun tavoitteeni tänään on vetää yhteen kaikki edellä mainittu selittäen amerikkalaisille yksityiskohtaisesti, mitä Kiina tarkoittaa taloudellemme, vapaudellemme ja toden totta vapaiden demokratioiden tulevaisuudelle ympäri maailmaa.

 

Uusi strategia, vanha tavoite

Ensi vuonna tulee täyteen puoli vuosisataa tohtori [Henry] Kissingerin salaisesta yhteydenpidosta Kiinan kanssa, eikä kovin kaukana ole myöskään presidentti Nixonin Kiinan-vierailun 50-vuotispäivä vuonna 2022.

Maailma oli kovin erilainen tuolloin.

Kuvittelimme, että yhteistyö Kiinan kanssa loisi arvostuksen sekä yhteistyön värittämän tulevaisuuden.

Mutta tänään – tänään pidämme edelleen kasvomaskeja ja näemme pandemian uhrien lukumäärän kasvavan Kiinan kommunistisen puolueen epäonnistuttua täyttämään lupauksensa. Joka aamu luemme otsikoita Hong Kongissa ja Xinjiangissa lisääntyvistä repressioista.

Näemme järkyttäviä tilastoja kiinalaisten kansainvälisessä kaupankäynnissä tekemistä rikkomuksista, jotka vahingoittavat yhdysvaltalaisten taloutta ja tuhoavat amerikkalaisten työpaikkoja joka puolella Yhdysvaltoja – myös täällä eteläisessä Kaliforniassa. Näemme myös Kiinan asevoiman kasvavan vahvemmaksi ja vahvemmaksi sekä ennen muuta uhkaavammaksi.

Toistan kysymykset, jotka ovat vallanneet amerikkalaisten sydämet ja mielet aina täältä Kaliforniasta kotiosavaltiooni Kansasiin saakka:

Mitä amerikkalaiset ovat saaneet viisikymmentä vuotta Kiinan kanssaan tekemästään yhteistyöstä?

Pitivätkö johtajiemme esittämät teoriat Kiinan kehityksestä kohti vapautta ja demokratiaa paikkansa?

Näkeekö Kiina nykyisen tilanteen molempia osapuolia hyödyttävänä?

Ja ennen muuta – keskeisesti, ulkoministerin näkökulmasta – onko Yhdysvallat entistä turvallisempi? Onko rauha aiempaa turvatumpi meille ja jälkipolvillemme?

Katsokaa, meidän tulee myöntää karu totuus. Meidän tulee myöntää karu totuus, jonka tulisi ohjata meitä tulevat vuodet ja vuosikymmenet: jos tahdomme 2000-luvun olevan vapaa emmekä Xi Jinpingin unelmoima kiinalainen vuosisata, vanha paradigma ja sokea yhteistyö Kiinan kanssa ei yksinkertaisesti toimi. Meidän ei tule sitä jatkaa eikä meidän tule siihen palata.

Presidentti Trump on tehnyt äärimmäisen selkeäksi, että tarvitsemme Yhdysvaltain taloutta ja elämäntapaa suojaavan strategian. Vapaan maailman tulee voittaa tämä uudenlainen tyrannia.

Nyt – ennen kuin näytän liian innokkaalta rikkomaan presidentti Richard Nixonin perinnön – tahdon todeta hänen toimineen tavalla, jonka hän uskoi olevan parhaaksi amerikkalaisille tuolloin. Hän saattoi hyvinkin olla arviossaan oikeassa.

Hän oli briljantti, Kiinan asioihin perehtynyt kylmän sodan soturi, suuri kiinalaisen kansan ihailija – kuten uskon meidän kaikkien olevan.

Hän ansaitsee suuren kiitoksen siitä, että hän ymmärsi Kiinan olevan liian merkittävä ohitettavaksi – edes silloin, kun kyseinen kansakunta oli heikentynyt sitä hallinneen kommunistisen sortovallan myötä.

Vuonna 1967 Nixon selitti tulevaisuuden strategiaansa kuuluisassa Foreign Affairsin artikkelissaan:

“Pitkällä aikavälillä meillä ei yksinkertaisesti ole varaa jättää Kiinaa ikuisesti kansojen perheen ulkopuolelle — Maailma ei voi olla turvassa ennen kuin Kiina muuttuu. Siksi tavoitteemme – siinä määrin kuin kykenemme – tulee olla tapahtumiin vaikuttaminen. Tavoitteemme tulisi olla muutoksen aikaansaaminen.”

Ja nähdäkseni keskeinen osa koko edellistä artikkelia oli: “muutoksen aikaansaaminen”.

Historiallisella Pekingin-matkallaan presidentti Nixon loi yhteistyöstrategiamme. Hän tavoitteli jalosti vapaampaa ja turvallisempaa maailmaa toivoen Kiinan kommunistisen puolueen yhtyvän tavoitteeseen.

Ajan myötä amerikkalaiset poliitikot uskoivat enenevässä määrin Kiinan rikastumisen johtavan maan avautumiseen, sisäiseen vapautumiseen, ulkomaailmaan kohistuvan uhan pienentymiseen sekä aiempaa suurempaan ystävällisyyteen. Kaikki tämä näytti – olen varma – vastaansanomattomalta.

Mutta vastaansanomattomuuden aika on ohitse. Sellainen yhteistyö, jota olemme tavoitelleet, ei ole johtanut Kiinan sisällä presidentti Nixonin toivomaan muutokseen.

Tosiasia on, että politiikkamme – ja muiden vapaiden maiden politiikka – nosti Kiinan epäonnistuneen talouden kuolleista ainoastaan, jotta Peking voisi kansainvälisillä areenoilla purra sitä ruokkinutta kättä.

Olemme avanneet sylimme Kiinan kansalaisille ainoastaan nähdäksemme Kiinan kommunistisen puolueen käyttävän hyväkseen vapaata ja avointa yhteiskuntaamme. Kiina lähetti propagandisteja lehdistötilaisuuksiimme, lukioihimme, korkeakouluihimme ja jopa vanhempainyhdistysten kokouksiin.

Olemme syrjäyttäneet taiwanilaiset ystävämme, jotka loivat kukoistavan ja vahvan demokratian.

Annoimme Kiinan kommunistiselle puolueelle ja itse maata johtavalle regiimille erityisiä talousetuja ainoastaan nähdäksemme puolueen vaativan hiljaisuutta ihmisoikeusloukkauksista hintana läntisten yritysten pääsystä Kiinan markkinoille.

Suurlähettiläs O’Brien antoi muutaman esimerkin: Marriott, American Airlines, Delta, United… Kaikki poistivat Taiwania koskevat maininnat yhtiöidensä verkkosivuilta välttääkseen Pekingin suututtamisen.

Hollywoodissa, ei kaukana täältä – Amerikan luovan vapauden ja itsensä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden taistelijoiksi nimittäneiden keskuksessa – jopa lievimmät epäsuotuisat viittaukset Kiinaan sensuroidaan.

Tällaista yritysten mukautumista Kiinan kommunistisen puolueen vaatimuksiin tapahtuu joka puolella maailmaa.

Entä kuinka tämä yritysten uskollisuus toimii? Palkitaanko imartelu? Siteeraan oikeusministeri Barrin puhetta. Viime viikolla hän totesi, että “Kiinan vallanpitäjien varsinainen tavoite ei ole käydä Yhdysvaltain kanssa kauppaa, vaan murtautua maahan”.

Kiina vei meiltä immateriaaliomaisuutemme sekä kauppasalaisuutemme aiheuttaen miljoonien työpaikkojen menetykset eri puolilla Amerikkaa.

Se vei tuotantoketjut pois Amerikasta tuoden tilalle orjatyöllä valmistettuja vempaimia.

Se teki maailman keskeisistä merenkulkureiteistä aiempaa turvattomammat kansainväliselle kaupankäynnille.

Presidentti Nixon sanoi kerran pelänneensä, että hän on luonut “Frankensteinin” avaamalla maailman Kiinan kommunistiselle puolueelle – ja tässä olemme.

Ulkoministeri Pompeon taannoista twiittiä on pidetty vihjeenä usein Nalle Puhiksi sarkastisesti kutsutulle Xi Jinpingille.

Itsekritiikkiä

Nyt hyvässä uskossa olleet ihmiset voivat keskustella siitä, miksi vapaat kansat antoivat näiden pahojen asioiden tapahtua vuosien ajan. Ehkä olimme naiiveja Kiinan kommunismin vihamielisyyden suhteen, kylmän sodan voittomme sokaisemia, raukkamaisen kapitalistisia tai jouduimme Pekingin huijaamaksi sen puheilla “rauhanomaisesta noususta”.

Mikä ikinä onkaan syy – mikä lieneekään – Kiina on sisäisesti entistä autoritaarisempi ja aggressiivisempi vapausvihamielisyydessään kaikkialla muualla.

Ja presidentti Trump on sanonut: riittää.

En usko kovinkaan monen kummallakaan puolen tätä aihetta koskevaa jakolinjaa kiistävän tänään esittämiäni faktoja. Mutta edelleen eräät vaativat meidän säilyttävän vuoropuhelun vuoropuhelun vuoksi.

Ollaksemme selkeitä: jatkamme keskustelua. Mutta keskustelut ovat nykyisin erilaisia. Matkustin muutama viikko sitten Honoluluun tapaamaan Yang Jiechiä.

Sama tarina: paljon sanoja, mutta ei todellisuudessa mitään tarjousta muuttaa käytöstä.

Yangin lupaukset – kuten monet Kiinan kommunistipuolueen aiemmin antamat – olivat tyhjiä. Hän odotti minun uppoavan heidän vaatimuksiinsa, sillä tämä oli tosiasiassa liian monien aiempien hallintojen tapa toimia. En suostunut, eikä suostu myöskään presidentti Trump.

Suurlähettiläs O’Brien selitti hyvin, että meidän tulee pitää mielessämme Kiinan kommunistipuolueen marxilais-leninistinen luonne. Pääsihteeri Xi Jinping uskoo tosissaan tyhjään ja totalitaristiseen ideologiaan.

Tämä ideologia ohjaa häntä kiinalaisen kommunismin maailmanlaajuisen hegemonian tavoittelussa. Yhdysvallat ei enää voi ohittaa perustavanlaatuisia poliittisia ja ideologisia eroja maidemme välillä – eikä Kiinan kommunistinen puoluekaan niitä ole koskaan ohittanut.

Kokemukseni edustajainhuoneen tiedusteluvaliokunnasta, sittemmin CIA:sta sekä yli kahden vuoden ajan jatkunut pestini Yhdysvaltain ulkoministerinä ovat johtaneet minut seuraavaan johtopäätökseen:

Ainoa tapa todella muuttaa kommunistista Kiinaa ei ole sen johtajien puheiden, vaan tekojen pohjalta toimiminen. Voitte havaita Yhdysvaltain politiikan sopeutuvan tähän johtopäätökseen. Presidentti [Ronald] Reagan kertoi toimineensa Neuvostoliiton kanssa periaatteella “luota, mutta varmista”. Kiinan kommunistisesta puolueesta puhuttaessa sanoisin, että meidän tulee suhtautua siihen epäluottamuksella ja varmistaa.

Meidän vapautta rakastavien kansakuntien tulee saada Kiina muuttumaan – aivan kuten presidentti Nixon tahtoi. Meidän tulee saada aikaan muutos luovemmin ja itsevarmemmin, sillä Pekingin toimet uhkaavat kansaamme ja vaurauttamme.

Texasin Houstonissa sijaitseva Kiinan konsulaatti, jonka Yhdysvallat määräsi suljettavaksi. Ilmoituksen jälkeen rakennuksen pihalla runsaasti savua, jonka uskotaan olleen lähtöisin paperien tuhoamisesta.

Kiina ei ole normaali

Meidän tulee aloittaa siitä, kuinka kansamme ja yhteistyökumppanimme näkevät Kiinan kommunistisen puolueen. Meidän tulee kertoa totuus. Emme voi kohdella tätä versiota Kiinasta normaalina maana, sellaisena kuin mikä hyvänsä muukin.

Tiedämme, ettei kaupankäynti Kiinan kanssa ole kauppaa normaalin, lakia kunnioittavan kansakunnan kanssa. Peking uhkaa kansainvälisiä sopimuksia kohdellen niitä kansainvälisinä ehdotuksina, jotka johtavat sen maailmanlaajuiseen valtaan.

Mutta vaatimalla reiluja ehtoja – kuten edustajamme solmimamme kauppasopimuksen ensi vaiheessa teki – voimme pakottaa Kiinan muuttumaan immateriaaliomaisuuden varkauksien sekä amerikkalaisia työntekijöitä vahingoittaneen politiikan osalta.

Tiedämme, ettei bisneksen tekeminen Kiinan kommunistiseen puolueeseen kytkeytyneen yrityksen kanssa ole sama asia kuin liiketoiminta, sanotaan, kanadalaisen yhtiön kanssa. Ne eivät ole vastuussa riippumattomille elimille ja monet niistä ovat valtion tukemia ilman tarvetta voitontavoitteluun.

Hyvä esimerkki on Huawei. Lopetimme teeskentelyn, että Huawei olisi viaton telekommunikaatioyritys, joka tahtoo ainoastaan varmistaa mahdollisuutesi puhua ystäviesi kanssa. Olemme kutsuneet yhtiötä siksi, mitä se on – uhka kansalliselle turvallisuudelle – ja toimineet tämän mukaisesti.

Tiedämme myös omien yhtiöidemme investoidessa Kiinan niiden tarkoituksella tai tarkoituksetta saattavan tukea Kiinan kommunistisen puolueen iljettäviä ihmisoikeusloukkauksia.

Siksi valtiovarain- ja kauppaministeriömme on asettanut pakotteiden kohteeksi kiinalaisia johtajia sekä toimijoita, jotka vahingoittavat ja rikkovat perustavanlaatuisimpia ihmisille kuuluvia oikeuksia kaikkialla maailmassa. Eräät virastot ovat keskinäisessä yhteistyössä antaneet yrityksille neuvontaa varmistaakseen toimitusjohtajien olevan tietoisia tuotantoketjujensa luonteesta Kiinassa.

Tiedämme myös – tiedämme myös, etteivät kaikki kiinalaiset opiskelijat ja työntekijät ole ainoastaan normaaleja opiskelijoita ja työläisiä, jotka tulevat tänne ansaitakseen hiukan rahaa ja kartuttaakseen osaamistaan. Liian monet heistä ovat täällä varastaakseen immateriaalista omaisuuttamme omaan maahansa.

Oikeusministeriö ja muut virastot ovat voimakkaasti toimineet sen puolesta, että näistä rikoksista langetetaan rangaistus.

Tiedämme, ettei myöskään Kansan vapautusarmeija ole normaali armeija. Sen tarkoitus on Kiinan kommunistisen puolueen eliittien absoluuttisen vallan säilyttäminen ja Kiinan imperiumin laajentaminen, ei kiinalaisten suojeleminen.

Myös puolustusministeriömme on lisännyt valmiuttaan sekä merenkulun vapauden turvaamiseen liittyviä operaatioita Itä- ja Etelä-Kiinan merellä sekä Taiwaninsalmella. Lisäksi olemme luoneet Avaruusvoimat avustamaan pelotteen luomisessa Kiinan aggressiota vastaan tällä viimeisellä rintamalla.

Ja niin myös, tosiaan, olemme luoneet uuden Kiinaa koskevan linjan ulkoministeriössä presidentti Trumpin ajamien reiluuden ja vastavuoroisuuden puolustamiseksi sekä muuttaaksemme vuosikymmenten aikana kasvaneen epätasapainon.

Juuri tällä viikolla ilmoitimme Kiinan konsulaatin sulkemisesta Houstonissa, sillä se toimi keskuspaikkana vakoilulle ja immateriaaliomaisuuden varastamiselle.

Arvioimme uudelleen – kaksi viikkoa sitten – kahdeksan vuotta jatkuneen toisen posken kääntämisen kansainvälisen oikeuden asemaan liittyen Etelä-Kiinan merellä.

Olemme vedonneet Kiinaan, jotta sen ydinasekyvykkyys voisi vastata aikamme strategisia realiteetteja.

Ja ulkoministeriö – joka tasolla, joka puolella maailmaa – on toiminut kiinalaisten kollegoidemme kanssa vaatien yksinkertaisesti reiluutta ja vastavuoroisuutta.

 

Kiina ja kiinalaiset

Mutta lähestymistapamme ei voi olla ainoastaan “kova”. Sillä tuskin saavutetaan haluttua lopputulosta. Meidän pitää myös olla tekemisissä ja voimaannuttaa Kiinan kanssa – dynaamista, vapautta rakastavaa kansaa, joka on täysin erillinen Kiinan kommunistisesta puolueesta.

Tämä alkaa henkilökohtaisesta diplomatiasta. Minne ikinä olenkaan mennyt, olen tavannut äärimmäisen lahjakkaita sekä ahkeria kiinalaisia miehiä ja naisia.

Olen tavannut uiguureja sekä etnisiä kazakkeja, jotka ovat paenneet Xinjiangin keskitysleireiltä. Olen puhunut Hongkongin demokratialiikkeen johtajien kanssa, kardinaali Zenistä Jimmy Laihin. Kaksi päivää sitten Lontoossa tapasin Hongkongin vapaustaistelija Nathan Law’n.

Viime kuussa kuulin toimistossani Tiananmenin aukion tapahtumista selviytyneiden kertomuksia. Yksi heistä on täällä tänään.

Wang Dan oli keskeinen hahmo, opiskelija, joka ei koskaan lopettanut taisteluaan vapauden ja Kiinan kansan puolesta. Herra Wang, voisitteko nousta ylös seisomaan, jotta näemme Teidät?

Tänään mukanamme on myös Kiinan demokratialiikkeen isä Wei Jingsheng. Hän vietti vuosikymmeniä kiinalaisilla keskitysleireillä toimintansa vuoksi. Herra Wei, voisitteko nousta?

Kasvoin ja suoritin asepalvelukseni kylmän sodan aikana. Ja jos on jonkin asian opin, se oli, että kommunistit valehtelevat lähes aina. Suurin heidän kertomansa valhe on väite siitä, että he puhuisivat 1,4 miljardin tarkkailemansa, sortamansa ja hiljaiseksi pelottelemansa ihmisen puolesta.

Päinvastoin. Kiinan kommunistinen puolue pelkää kiinalaisten rehellisiä mielipiteitä enemmän kuin yhtäkään vihollistaan ja he tahtovat takertua valtaansa, joka heille on suotu – ilman syytä.

Miettikää vain, kuinka paljon paremmin maailma voisi – kiinalaisista puhumattakaan – jos olisimme saattaneet kuulla Wuhanin lääkäreitä ja heidän olisi sallittu varoittaa uuden viruksen leviämisestä.

Liian monta vuosikymmentä johtajamme ovat ohittaneet ja vähätelleet urheiden kiinalaisten toisinajattelijoiden sanoja, jotka varoittivat tämän kohtaamamme hallinnon luonteesta.

Enää emme voi ohittaa. He tietävät yhtä hyvin kuin kaikki muutkin, ettemme voi palata entiseen normaaliin.

Kiinan kommunistisen puolueen käytöksen muuttaminen ei voi olla ainoastaan kiinalaisten missio. Vapaiden kansakuntien tulee työskennellä vapauden puolustamiseksi. Tehtävä ei voisi olla kauempana helposta.

Mutta uskon meidän kykenevän siihen. Uskon, sillä olemme tehneet sen aiemminkin. Tiedämme, kuinka tämä toimii.

Uskon, sillä Kiinan kommunistinen puolue toistaa eräitä samoja virheitä kuin Neuvostoliitto – vieraannuttaa potentiaalisia liittolaisiaan, rikkoo luottamusta kotimaassaan ja ulkomailla, hylkää omistusoikeuden ja ennustettavan oikeudenkäytön.

 

Demokratioiden liittoa perustamassa?

Uskon. Uskon, sillä näen heräämisen muiden kansakuntien keskuudessa. He tietävät, ettemme voi palata menneeseen täällä Yhdysvalloissa. Olen kuullut tämän Brysselistä ja Sydneystä Hanoihin. Ja ennen kaikkea: uskon meidän voivan puolustaa vapautta vapauden itsensä antaman makoisan lupauksen vuoksi.

Katsokaa hongkongilaisia, jotka epätoivoisesti tahtovat muuttaa ulkomaille Kiinan kommunistisen puolueen tiukentaessa otettaan ylpeästä kaupungista. He liehuttavat Amerikan lippuja.

On totta – eroavaisuuksia löytyy. Toisin kuin Neuvostoliitto, Kiina on syvästi integroitunut maailmantalouteen. Mutta Peking on riippuvaisempi meistä kuin me heistä.

Katsokaa, hylkään ajatuksen, että eläisimme välttämättömyyksien aikaa – että jokin ansa on valmiiksi aseteltu, että Kiinan kommunistisen puolueen valta olisi tulevaisuus. Toimintamme ei ole kohtalonomaisesti pakotettu epäonnistumaan, koska Amerikan valta-asema heikkenee. Kuten sanoin Münchenissä aiemmin tänä vuonna: vapaa maailma on edelleen voittaja. Meidän täytyy vain uskoa niin, tietää se ja olla ylpeitä siitä. Ihmiset kaikkialta maailmasta tahtovat edelleen tulla avoimiin yhteiskuntiin. He tulevat tänne opiskelemaan, he tulevat tänne työskentelemään, he tulevat tänne rakentamaan elämänsä perheilleen. He eivät tahdo epätoivoisesti asettua Kiinaan.

On aika. On hienoa olla täällä tänään. Ajoitus on täydellinen. On vapaiden kansakuntien aika toimia. Jokainen kansakunta ei tule toimimaan Kiinan suhteen samoin eikä niiden tarvitsekaan. Jokaisen kansakunnan tulee saavuttaa oma ymmärryksensä siitä, kuinka ne suojelevat suvereniteettiaan, vaurauttaan sekä ideaalejaan Kiinan kommunistipuolueen lonkeroilta.

Mutta vetoan jokaisen kansakunnan jokaiseen johtajaan, että he alkaisivat tehdä samoin kuin Yhdysvallat on jo tehnyt – yksinkertaisesti vaatimaan vastavuoroisuutta, läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta Kiinan kommunistiselta puolueelta. Se on kaaderi, jonka vallanpitäjät ovat kaukana homogeenisestä joukosta.

Ja nämä yksinkertaiset sekä voimakkaat standardit saavat aikaan paljon. Liian pitkään annoimme Kiinan kommunistisen puolueen asettaa yhteistyön ehdot – mutta emme anna enää. Vapaiden kansakuntien tulee määrittää äänensävy, jolla keskustellaan. Meidän tulee toimia samanlaisin periaattein.

Meidän tulee piirtää yhteisesti määritellyt rajat sellaiseen hiekkaan, jota Kiinan kommunistisen puolueen kaupankäynti tai imartelu eivät voi pestä pois. Totta vie, näin Yhdysvallat teki tannoin hylätessään Kiinan laittomat vaatimukset Etelä-Kiinan merellä kertakaikkisesti – samoin olemme myös vaatineet eri maita puhdistamaan itsensä siten, ettei niiden kansalaisten yksityinen informaatio päädy Kiinan kommunistisen puolueen käsiin. Teimme tämän asettamalla standardit.

Nyt, se on totta – tämä on hankalaa. Tämä on hankalaa monille pienille maille. Ne pelkäävät tulevansa poimituiksi. Joillain niistä ei tästä syystä ole yksinkertaisesti mahdollisuutta tai rohkeutta seisoa kanssamme samassa rintamassa tällä hetkellä.

Tosiaan, meillä on Nato-liittolainen, joka ei Hongkongin kysymyksessä asemoitunut sille soveliaalla tavalla maan pelätessä Pekingin rajoittavan sen pääsyä Kiinan markkinoille. Tämänkaltainen rohkeuden puute johtaa historialliseen epäonnistumiseen, emmekä voi antaa sellaisen enää tapahtua.

Emme voi toistaa viime vuosien virheitä. Kiinan asettama haaste vaatii ponnistusvoimaa demokratioilta – Euroopan, Afrikan, Etelä-Amerikan ja ennen muuta Intian ja Tyynen valtameren alueen demokratioilta.

Jos emme toimi nyt, ennen pitkää Kiinan kommunistinen puolue tuhoaa vapautemme ja heikentää sääntöpohjaista maailmanjärjestystä, jonka yhteiskuntamme raskain töin ovat rakentaneet. Jos polvistumme nyt, lastemme lapset saattavat olla Kiinan kommunistisen puolueen armoilla – puolueen, jonka toimet ovat nykyisen vapaan maailman pääasiallinen haaste.

Kohtalo ei ole antanut pääsihteeri Xille mandaattia jatkaa tyrannisointiaan Kiinassa ja ulkomailla loputtomiin – ellemme salli näin tapahtuvan.

Nyt, tässä ei ole kyse patoamisesta. Älkää uskoko sitä. Kyse on kompleksisesta, uudesta haasteesta, jollaista emme koskaan aiemmin ole kohdanneet. Neuvostoliitto oli suljettu vapaan maailman ulkopuolelle. Kommunistinen Kiina on jo rajojemme sisällä.

Emme siis voi kohdata tätä haastetta yksin. Yhdistyneet Kansakunnat, Nato, G7- ja G20-maat – yhteenlaskettu taloudellinen, diplomaattinen ja sotilaallinen voimamme on varmasti riittävä haasteeseen vastaamiseen, kunhan ohjaamme resurssit selkeästi ja suurella rohkeudella oikeaan kohteeseen.

Ehkä on uuden, samanmielisten maiden ryhmittymän luomisen – demokratioiden liiton – aika.

 

Voimia riittää, mutta onko liha heikko?

Meillä on työkalut. Tiedän meidän pystyvän siihen. Nyt tarvitsemme tahtoa. Siteeratakseni Sanaa, kysyn: onko “henkemme altis, mutta lihamme heikko”?

Jos vapaa maailma ei muutu – ei muutu, kommunistinen Kiina muuttaa meitä varmasti. Vanhoihin käytäntöihin ei voi olla paluuta, koska ne ovat helppoja tai mukavia.

Vapautemme turvaaminen Kiinan kommunistiselta puolueelta on aikamme missio ja Yhdysvallat on täydellisesti asemoitunut johtamaan sitä, koska perusperiaatteemme antavat meille siihen mahdollisuuden.

Kuten selitin viime viikolla Philadelphiassa seisoen Independence Hallin edessä sitä katsellen: maamme on perustettu lähtöoletukselle, jonka mukaan kaikki ihmisolennot omaavat joitakin luovuttamattomia oikeuksia.

Ja on hallituksemme tehtävä turvata nuo oikeudet. Se on yksinkertainen ja voimakas totuus. Se on tehnyt meistä vapauden majakan kaikille maailman kansoille, myös Kiinassa asuville ihmisille.

Richard Nixon oli totta vie oikeassa kirjoittaessaan vuonna 1967, että “maailma ei voi olla turvassa ennen kuin Kiina muuttuu”. Nyt meidän on aika ottaa vaarin hänen sanoistaan.

Tänään vaara on selvä.

Ja tänään tapahtuu herääminen.

Tänään vapaan maailman tulee vastata.

Emme voi koskaan palata menneisyyteen.

Siunatkoon Jumala Teitä jokaista.

Siunatkoon Jumala Kiinan kansaa.

Ja siunatkoon Jumala Amerikan Yhdysvaltoja.

Kiitos kaikille.

Share This