Kylmän sodan loppu

Kolme vuosikymmentä sitten länsi ei pettänyt Venäjää, vaan Neuvostoliiton ja sen alusmaiden kansat eivät enää jaksaneet korruptoitunutta johtoaan. Se oli pettänyt jo vuosikymmenet sortamiaan kansoja.

Sotahistorian aiheina käsitellään usein suuria ratkaisevia taisteluja ja voittoja, jotka nähdään sotahistorian käännekohtina. Kolmekymmentä vuotta sitten yksi 1900-luvun tärkeimmistä käännekohdista laittoi koko Euroopan geopolitiikan uusiksi – mutta kyse ei ollut suuresta taistelusta: Vuonna 1991 neuvostoarmeijan viimeiset sotilaat vetäytyivät Unkarista ja Tšekkoslovakiasta, ja vuoden lopulla Neuvostoliito lakkasi olemasta. Siitä on vain 30 vuotta. Suurin osa vuoden 2021 nuorista aikuisista on liian nuoria muistaakseen aikaa ennen kylmää sotaa ja neuvostomiehitystä itäisessä Keski-Euroopassa – tai ei ollut edes vielä syntynyt, kun maailma järkkyi.

Teksti: Agilolf Kesselring

Puolasta viimeiset entiset neuvostosotilaat lähtivät vuonna 1993 ja Saksasta 1994.

Sotahistoriallisesti katsottuna suuri vetäytyminen on todennäköisesti Euroopan tärkein sotilaallinen tapahtuma toisen maailmasodan jälkeen – ainakin jos mittapuuna käytetään sen geopoliittisia seurauksia. Suomessa kahdeksannen luokan 223-sivuisessa Memo 8 -historian oppikirjassa tämä suuri sotilaallinen tapahtuma mainitaan epäsuorasti kahdessa lauseessa: ”Gorbatšov ymmärsi, ettei Neuvostoliitolla ollut varaa viiden miljoonan armeijaan. Niinpä rahaa säästettiin kutsumalla joukot vähitellen pois Afganistanista ja eurooppalaisista liittolaismaista.” Näinkin asian voi toki selittää, ainakin jos langetaan Gorba-myyttiin, joka alkoi Suomessa vuoden 1989 valtiovierailusta. Mutta oliko nyt kyse Frank Sinatra -doktriinin kaltaisesta Gorbatšovilta saadusta vapaudesta vai saavutettiinko Keski- ja Itä-Euroopan vapaus kuitenkin sotilassaappailla?



Sukupolvikokemus

Neuvostoarmeijan suuri vetäytyminen on nykyään vain muisto ajalta, jolloin kännykät eivät olleet Mauno Koiviston kättä pienempään kämmeneen mahtuvia vaan muistuttivat tiiliskiviä ja maksoivat tuhansia jollei kymmeniätuhansia markkoja. Enää ei ole markkoja, ja kännyköitä saa euroilla.

Usein unohdettu suuri vetäytyminen kuitenkin vaikuttaa edelleen tavallaan siihen, miten me ajattelemme nykymaailmasta. Historia sen takana vaikuttaa myös siihen, miten me näemme nykyään Venäjän ja Naton sekä siihen, miten Venäjä tai sen johtajat näkevät itsensä.



Sosiologiassa 30 vuotta katsotaan yleensä laskennallisen sukupolven ylimenevän ajan rajaksi. Itävaltalais-unkarilaisen, saksanjuutalaisen tai englantilaisen sosiologin Karl (Károly) Mannheimin (1893–1947) mukaan sukupolvissa aikaväliä tärkeämpi on sukupolven yhteinen kokemus. Ei ole liioiteltua sanoa, että muistamatta ja ymmärtämättä vuoden 1991 tapahtumia, on mahdotonta ymmärtää Venäjän federaation nykyistä johtajasukupolvea saatikka entisen itäblokin maita ja niiden johtajia.

Tiedetään, että muuan KGB-majuri Vladimir Putin (s. 1952) työskenteli 1980-luvulla Itä-Saksassa ja että Sergei Lavrovista (s. 1950) oli tullut vuonna 1988 ulkoasianministeriön talousosaston sijaispäällikkö samaan aikaan, kun Valeri Gerassimov (s. 1955) oli panssarirykmentin sijaiskomentajana Baltian sotilasläänissä. Kun nykyisen Venäjän federaation yleisesikuntapäällikkö sai vuonna 1993 oman mekanisoidun divisioonansa, hänen tehtäväkseen tuli divisioonan vetäytyminen Baltiasta Jelnjaan (Smolenskin alue). Minskissä neuvostoarmeijan mekanisoidun divisioona 120:n sijaispolitrukkina toiminut historianopettaja, nykyinen Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka (s. 1954) kuuluu samaan sukupolveen. Siihen kuuluvat myös, vaikkakin vähenemässä määrin, nykyiset länsimaiden johtajat, vaikka heidän vuoden 1991 kokemuksensa ovat olleet varmasti erilaisia.

Otetaan esimerkkinä 1980-luvun DDR:n fysikaalisen kemian keskusinstituutin kemisti Angela Merkel (s. 1954 Hampurista Itä-Saksaan muuttaneen papin tyttärenä) tai silloisen Länsi-Saksan Kielin yliopiston lakitieteen tutkija, nykyinen Latvian presidentti Egils Levits (s. 1955), jonka perhe karkotettiin Riiasta toisinajattelijoina. Suomalaisten politiikkojen mittakaavassa tämä tarkoittaa vuonna 1955 syntyneiden Matti Vanhasen ja Eero Heinäluoman ikäluokkaa. Niin, onko puolueiden kärkipaikoilla Suomessa enää ketään niin vanhaa poliitikkoa? Onko kohta enää muuallakaan EU:ssa? Muistaako kukaan enää? Jos ei, se voi vaikeuttaa Venäjän ymmärtämistä.

Historian ymmärtämiseen ja muistamiseen ei tietystikään tarvitse olla elänyt historiaa, mutta historiaa ei saisi unohtaa…

 


 

Lue koko artikkeli ja paljon muuta Suomen Sotilaan satasivuisesta lukupaketista 1/2021.

Lehti on myynnissä hyvinvarustetuissa lehtipisteissä 6.4. saakka. Katso lähin Suomen Sotilasta myyvä lehtipiste karttapalvelusta: www.lehtipiste.fi/880807.html

Tilaa Suomen Sotilas -lehti kotiisi: www.suomensotilas.fi/tilaa

Avainsanat:

Share This