Lähi-itä, öljy, uhkakuvat ja todellisuus

Arabikeväästä on viisi vuotta. Nyt voisi sanoa, että kyseessä oli enemmänkin syksy ja sen jälkeen on liikuttu kohti ydintalvea. Kokonaistilannetta alkaa olla todella vaikea edes enää hahmottaa; toimijoita ja intressejä on niin monta. Ei myöskään ole realismia, että mikään yksittäinen asia ratkaisisi kaikkia ongelmia. Öljy ja sen hinta ovat myös sidoksissa tilanteeseen, mutta senkin osalta on ollut liian paljon yksinkertaisia selityksiä ja jopa salaliittoteorioita. Mitä oikein on tapahtumassa?

Syyrian rauhanneuvottelut saatiin juuri käyntiin ja jopa opposition edustajia mukaan neuvotteluihin. Tämä lisää toivoa, että vihdoin asiassa voisi tapahtua edistystä. Ratkaisusta ollaan kuitenkin vielä hyvin kaukana. Ja ongelmat eivät rajoitu Syyriaan, vaan niitä on nyt ainakin Libyasta Iraniin.

Syyrian tilanteen merkittävä käänne viime vuonna oli Venäjän ilmatuki Bašar al-Assadin hallinnolle. Se ei ole rajoittunut vain taisteluun ISIS:ia vastaan vaan kohdistunut kaikkiin hallintoa vastaan taistelevia ryhmiin ja osittain myös heikentänyt niitä niin, että se on avannut uusia mahdollisuuksia ISIS:lle laajentaa hallintaansa Syyrian alueella.

Ruohonjuuritasolta

Usein unohdettu asia on Syyriassa oleva varsin laaja ja jopa itsenäinen paikallishallinto (local councils). Kriisin keskelläkin ainakin osa näistä on edelleen ollut varsin toimivia ja oikeastaan ainoa toimiva hallinnon taso maassa. Alueet ovat myös hyvin erilaisia, osa hyvinkin liberaaleja, osa hyvin voimakkaan islamistisia. Paikallishallinto voi olla yksi tekijä, joka voi auttaa rauhan ja uuden hallinnon löytämisessä maalle. On yleensä parempi, jos uutta voidaan rakentaa jonkun olemassa olevan pohjalta kuin täysin tyhjästä.

Toinen merkittävä käänne viime vuonna oli Iranin ydinsopimus ja siihen liittynyt Iranin suhteiden lämpeneminen länteen. Lähes samaan aikaan ajoittui suhteiden huononeminen Saudi-Arabiaan, jonka suhteet puolestaan USA:han viilentyivät. Tätä voi pitää hyvinkin merkittävä muutoksena vuosikymmeniä kestäneessä Lähi-idän suhdeverkostossa. Samaan aikaan öljyn hinta on pudonnut niin alas, että Saudi-Arabian budjetti on jäämässä merkittävästi alijäämäiseksi ja sen pitää etsiä leikkauksia valtion kuluihin. Kasvavassa määrin myös lännessä on noussut arvostelua Saudi-Arabian roolista terroristien tukemisessa, jopa ISIS:n synnyn osalta ja Irakin sekasorron aiheuttajana, ihmisoikeusloukkauksista ja sen varsin harkitsemattomilta näyttävissä toimissa esimerkiksi Jemenissä. Saudi-Arabiassa on kasvava määrä sisäisiä paineita ja ei ole taattua, että kansa pysyy kiltisti uskollisena kuningasperheelle.

Iran

Lännen oli lähes mahdoton jättää Irania vain Venäjän ja Kiinan käsiin. Iran on monessa mielessä merkittävä valtio. Yksistään Airbusin tuore sopimus myydä toistasataa matkustajakonetta Iraniin, kertoo jotakin taloudellisesta potentiaalista. Samaan aikaan voi sanoa, että historiallisesti ja kulttuurillisesti Iran on edistyksellisempi valtio kuin Saudi-Arabia. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Saudi-Arabian pysyminen vakaana ja lännen piirissä on erittäin tärkeää koko alueen kannalta. Saudi-Arabian hallinnon romahtaminen voisi laukaista merkittävän kriisin laajentumisen koko alueella.

Iranin tulevasta roolista alueella on hyvin ristiriitaisia arvioita. Se on ollut eräänlainen ulkopuolinen osallinen arabikevääseen ja sen jälkiseurauksiin. Jotkut ovat toiveikkaita, että ydinsopimus olisi alku maan normalisoitumiselle ja sitä kautta sen tuki terroritoiminnalle ja aggressiivisuus vähenisi. Toisaalta nähdään, että tämä juuri voi olla alku sille, että Iran havittelee enemmän alueellista valtaa ja saa myös lisää voimavaroja. Iranin hallinto on antanut hyvin ristiriitaisia viestejä aikeistaan ja tällä hetkellä on paras varautua hyvin erilaisiin skenaarioihin.

USA

USA:n strategiasta ja toimista on ollut vaikea hahmottaa selkeää linjaa. Yksi USA:n ulkoministeriön entinen työntekijä kuvasi tilannetta niin, että USA:lla on Pentagonissa 11 000 suunnittelijaa ja ulkoministeriössä toiset 11 000 ja lopputulos on valtava määrä erilaisia skenaarioita ja suunnitelmia. Niitä on niin paljon, että niiden pohjalta on enää vaikea tehdä yhtä selkeää suunnitelmaa. Irakin stabilointi epäonnistui pahasti, osittain ehkä USA:n sisäpoliittisista syistä, kun presidentti Obama halusi päästä ulos Irakista nopeasti. Toisaalta Syyrian osalta tilanne on ollut sekava esimerkiksi maajoukkojen lähettämisen suhteen ja Syyrian hallituksen kemiallisten aseiden käytön jälkeinen tilanne antoi kuvan, että USA:n uhkauksilla ei ole katetta. Samalla pitää muistaa, että sekä USA:ssa että Isossa-Britanniassa on sisäpoliittisesti ollut erittäin vaikea lähteä mihinkään uuteen maasotaan Bushin ja Blairin kausien ja niiden jälkiselvittelyjen jälkeen. USA:n ja Britannian erikoisjoukoilla alkaa kuitenkin olla nyt selkeä rooli ISIS:n vastaisessa taistelussa ja todennäköisesti maajoukkoja menee alueelle lisää tämän vuoden aikana.

Kaikkeen tähän liittyy öljy ja sen hinta. Hinta on käynyt alhaisimmalla tasolla sitten vuoden 2003. Öljyn hintaan on kehitetty monia poliittisia teorioita, on se sitten halu romahduttaa Venäjän talous, USA:n liuskeöljyntuottajat tai saada uusiutuvien energialähteiden kehittäminen hidastumaan. Hinta on myös liitetty Kiinan talouden hidastumiseen ja tammikuussa öljyn hinnasta tehtiin varsin suoria johtopäätöksiä maailmantalouteen ja pörssikurssit laskivat voimakkaasti. Todellisuus näyttäisi kuitenkin olevan tarua tylsempi. Pääsyy öljyn hinnan laskuun on voimakas tarjonnan lisääntyminen. Tässä liuskekaasulla on merkittävä rooli ja sillä ettei mikään maa ole halunnut leikata tuotantoa. Voi sanoa, että OPEC:n kartellimalli ei enää toimi. Ja viimeisempinä Iranin öljyn tulo markkinoille nosti tarjontaa jälleen.

Öljyn hinnan kestävästä tasosta riittää asiantuntijamielipiteitä, mutta niitä tunnutaan esitettävän hyvin keveillä perusteilla. Kun öljyn hinta nousi viime vuosikymmenellä esitettiin lukuisia arvioita, miten se ei voi koskaan nousta ensin yli $50, sitten yli $70 ja edelleen yli $100, tai lähes koko maailmantalous romahtaa. Ja samanlaisia arvioita on esitetty, kun hinta on nyt mennyt alas. On esimerkiksi väitetty, että jos hinta menee alle $60, silloin liuskeöljyä ei enää kannata pumpata. Etenkin amerikkalaiset liuskeöljytuottajat ovat kuitenkin varsin innovatiivisia yrityksiä ja ne ovat onnistuneet koko ajan laskemaan omia kustannuksia uudella teknologialla, operaatioiden tehostamisella ja uudella infrastruktuurilla, kuten uusilla öljyputkilla. Ja pitää myös muistaa, että monella öljyntuottajalla investoinnit on joka tapauksessa tehty, joten kysymys on enemmän siitä voiko öljyä tuottaa muuttuvat kustannukset ylittävällä hinnalla. Joidenkin arvioiden mukaan moni tuottaja saa kustannukset jopa alle $15 tasolle.

Kristallipallo

Mitä sitten voimme odottaa jatkossa? Öljyn hinnan osalta todennäköisesti suuria muutoksia ei tule nopeasti. Ainoastaan merkittävä kulutuksen kasvu tai keskeisten tuottajien tuotannon leikkaukset voisi kääntää hinnan merkittävään nousuun. Tämä luo myös reunaehtoja Lähi-idän maiden ja Venäjän taloudelliselle tilanteelle. Esimerkiksi Saudi-Arabia ja Venäjä joutuvat miettimään, miten paljon se voivat panostaa asevoimiin, ja jos ne panostavat niihin merkittävästi, mitä muut leikkaukset valtion budjetissa tarkoittavat sisäiselle vakaudelle.

Syyrian ja Irakin osalta merkittävimmät kysymykset ovat alkaneet rauhanneuvottelut ja toisaalta miten tuloksellista on taistelu ISIS:ia vastaan. Neuvotteluiden osalta on vaikea olla kovin toiveikas, mutta toisaalta tämä on ainutlaatuinen tilaisuus, kun suurin osa osapuolista on saatu yhteiseen neuvottelupöytään. ISIS:n osalta on todennäköistä, että ainakin USA ja Britannia panostavat sotatoimiin lisää ja myös lisää maajoukkoja lähetetään alueelle. USA:n osalta tilanteeseen vaikuttaa myös presidentinvaalivuosi, jonka lopputulos voi myös vaikuttaa USA:n odotettavissa oleviin toimiin ensi vuonna. Todennäköisesti sekä republikaaniehdokkaat että Hillary Clinton muuttaisi USA:n aktiivisemmaksi alueella. Kaiken päälle sitten lisämausteensa tuo shiia- ja sunnimuslimien kasvavat valtapoliittiset riidat, mihin myös Iranin ja Saudien vastakkainasettelu liittyy.

Tilanteeseen on helppo nimetä syyllisiä, koska oikeasti syyllisiä on niin monta. Mutta tilanne ei ratkea yhden syyllisen tuomitsemisella tai sillä että yksi toimija saataisiin pois pelistä. Lähi-itä on monesti osoittanut, miten yhden ongelman poisto voi luoda monta lisää. Alueella on monta kertaa aliarvioitu, miten vaikea on luoda uusia instituutioita. Osa luuli, että diktaattorin kukistamisen jälkeen luodaan hetkessä uusi demokraattinen valtio. Yksi skenaario, jota asiantuntijat ovat esittäneet, on paikallistason hallinnon vakauttaminen ja tasapainottaminen, eikä edes pyritä heti siihen, että yksi keskushallinto saisi kaikki alueet järjestykseen hetkessä. Todennäköisesti tilanne vaatii sitä, että kaikkien tahojen pitäisi pyrkiä sopimaan keskenään päälinjoista ja samalla ihmisten jokapäiväisten asioiden tasolla pitäisi saada aikaan vakautta ja turvallisuutta ja sitä kautta alkaa rakentaa askel kerrallaan uusia instituutioita alhaalta ylös. Oikoteitä ratkaisuun tuskin on olemassa.


 

Jutun pääkuva: Egyptin pääkaupungin Kairon Tahrir-aukiolla juhlittiin maan pitkäaikaisen presidentin Hosni Mubarakin eroa 10.2.2011, kuva Jonathan Rashad.

Share This