Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä 45 vuotta

Lapuan patruunatehtaalla sattui tuhoisa räjähdys 45 vuotta sitten 13.4.1976. Onnettomuudessa kuoli 40 tehtaan työntekijää ja eriasteisia vammoja sai 60. Puolustusministeriön alaisuudessa toimineen tehtaan onnettomuus on puolustusvoimien piirissä pahin räjähdysonnettomuus ja toiseksi pahin rauhan ajan onnettomuus.

Räjähdys tapahtui tuotannon alkaessa aamulla klo 7.42 Lataamossa II, jossa käynnistettiin kuusi patruunoiden latauskonetta normaaliin tapaan. Räjähdyksessä rakennus tuhoutui täysin, sen betoniseinät kaatuivat, katto lensi ilmaan, räjähdyskaasut sytyttivät tulipaloja jne. Räjähdys kuului selvästi vielä parinkymmenen kilometrin päässä Seinäjoella. Tehtaan ympäristössä noin 150 rakennusta vaurioitui jollakin tavoin.

Räjähdyksen sattuessa kyseisessä lataamossa työskenteli 69 henkilöä, joista 58 oli naisia. Kuolonuhrien ja loukkaantuneiden suuri määrä johtui osaltaan siitä, että tuhoutuneessa rakennuksessa tehtiin patruunoiden lataamisen lisäksi muitakin töitä. Patruunatehtaan noin 500 hengen työväestä neljännes toimi räjähdysvaarallisissa töissä. Sammutus- ja pelastustoimet käynnistyivät nopeasti, Lapuan paloaseman päivystäjä hälytti kaikki lähiseudun palokunnat ja sairasautot, ensimmäiset pelastajat olivat paikalla jo nelisen minuuttia räjähdyksen jälkeen, mutta kovin vähän oli enää tehtävissä. Seinäjoen keskussairaala kutsui heti lisää henkilökuntaa töihin ja sinne siirrettyjen 30 potilaan onneksi sairaalan kaikki kirurgit olivat töissä.

Räjähdyksessä surmansa saaneet siunattiin suuressa noin 5000 hengen tilaisuudessa 24. huhtikuuta mm. presidentti Urho Kekkosen sekä valtioneuvoston läsnä ollessa.

Räjähdyksen syytä ei koskaan pystytty varmuudella selvittämään. Valtioneuvoston asettaman tutkijalautakunnan selostuksessa todetaan onnettomuuden syystä seuraavaa: “Suorittamansa tutkimuksen perusteella tutkijalautakunta toteaa, että räjähdyksen todennäköinen lähtökohta oli pulttipistoolin patruunoiden latauskoneen (robotti) ruudittajan annostelusylinterin tiivisterengasura. Syttymisen syytä ei ole tutkimuksissa voitu varmistaa”. Erääksi mahdollisuudeksi nähtiin myös ilmassa olleen ruutipölyn syttyminen joko staattisen sähkön kipinästä, kyseessä olleen latausrobotin ylikuumeneminen tai vieraan esineen joutuminen siihen. Lataamo toimi kovin vanhanaikaisissa tiloissa, joissa ilmanvaihto ei ollut koneellinen vaan perustui painovoimaan. Myös sähkölaitteet olivat vanhanaikaiset. Lataamon tuhoutuminen johti uuden rakentamiseen toimintaan paremmin soveltuvalle alueelle.

Räjähdyksen jälkeen käytiin oikeutta korvauksista, mutta ketään ei lopulta tuomittu mistään vaan voimassa olevia määräyksiä todettiin noudatetun. Valtio tuki jonkun jäsenensä menettäneitä perheitä taloudellisesti ja tätä tarkoitusta varten perustettiin myös rahasto.

Onnettomuus ei ole pahin puolustusvoimia rauhan aikana kohdannut, pahin sattui vuonna 1925 kun torpedovene S2 upposi vieden koko 53 hengen miehistön mukanaan. Aineellisesti suuria räjähdysonnettomuuksia on puolustusvoimien piirissä sattunut muitakin, vuonna 1937 Suomenlinnan Vallisaaressa, jossa kuoli 12 henkeä ja loukkaantui kymmeniä sekä Uudenkylän varikon räjähdyksessä 1965.

Tämän jutun kirjoittajalla on omakohtainen kokemus kyseisestä päivästä. Palvelin tuolloin kokelaana Porin Prikaatin kranaatinheitinkomppaniassa ja olin koulutettavan joukon mukana lähiharjoitusalueella. Komppanian kirjuri tuli aamupäivällä yllättäen polkupyörällä paikalle ja sanoi komppanianpäällikön käskeneen kaikki heti takaisin kasarmille selittämättä syytä. Syy selvisi kun päällikkö kertoi pihalle kokoontuneelle komppanialle, että Lapuan patruunatehtaalla oli tapahtunut räjähdys ja kysyi samalla oliko komppaniassa ketään lapualaisia. Pari kaveria nosti kätensä ja päällikkö käski heidät heti komppanian toimistoon soittamaan kotiinsa. Heidän omaisilleen ei onneksi ollut sattunut mitään. Komppania palasi tämän jälkeen harjoituksiinsa, mutta asian pohdiskelut jatkuivat pitkin päivää.

Jutun kuva: Lataamo II:n jäänteet.

Avainsanat: , ,

Share This