Määrää ja sisältöä

Ulkoinen turvallisuus on yksi yhteiskunnan päätehtävistä ja palveluista kansalaisilleen. Sitä ei aina Suomessa huomaa. Olikin kovin ilahduttavaa, että turvallisuuden kova ydin, sotilaallinen maanpuolustus, ylitti hetkittäin tiedotusvälineiden uutiskynnyksen huhtikuussa käytävien kevään 2019 eduskuntavaalien alla. Sote-hankkeen ja vanhusten hoivapalvelujen hoitajien määrän rinnalla käytiin lyhyen aikaa keskustelua myös HX-hankkeeseen sisällytettävien ilma-alusten lukumäärästä. Hienoa, että keskustellaan tärkeistä asioista. Molemmat ovat yhteiskuntamme, turvallisuuden ja turvallisuuden tunteen sekä hyvinvointimme kannalta tärkeitä ja myös paljon julkisia varoja vaativia tarpeita.

Kaipaamaan jäi kuitenkin molemmissa keskusteluissa määrääkin enemmän sisältöä. Sisältö vaikuttaa määrää enemmän niin vanhusten hoivan kuin maanpuolustuksen suorituskykyyn.

Tietysti tarvitaan aina myös määrää; tekeviä käsiä, laadukkaita laitteita ja toimivia järjestelmiä, mutta vähintään yhtä tärkeää on sisältö ja laatu. Sisältö ja taito organisoida järjestelmiä vaikuttavat digitalisaation, robotisaation ja tekoälyn maailmassa vielä määrääkin enemmän niin kustannuksiin kuin suorituskykyyn. Tavoitteena ja toiveenahan varmasti meillä kaikilla – maksajina ja palveluista nauttivina – on saada mahdollisimman hyvä suorituskyky mahdollisimman pienellä hinnalla.

Vaalien alla puhutaan ja luvataan, mitä vaalien alla kuuluu luvata ja puhua. Kesän kynnyksellä ja seuraavien valtiopäivien istuntokausilla saamme sitten nähdä, mihin pystytään ja mitä halutaan.

Toivottavasti tulemme näkemään sekä laadukasta hoivaa että tehostuvaa puolustuskykyä, siihen katsomatta, kuinka monella lentokoneella ja hoitajalla se tehdään. HX-hanke on sote-palveluiden tavoin järjestelmähanke. Kysymys ei ole pelkistä lentokonekaupoista tai hoitajamitoituksesta vaan suorituskyvystä.

Suorituskyky saavutetaan nykyaikaisessa yhteiskunnassa, sodankäynnissä ja maanpuolustuksessa ihan muulla kuin pelkällä lukumäärällä. Esimerkiksi ilmasta ilmaan- ja ilmasta maahan tai pintaan -vaikutuskyky muodostuu paljon enemmän siitä, mitä järjestelmä kokonaisuudessaan – johtaminen, yhteydet ja eri vaikuttamiskyvyt, kuten asevaikutus- ja ELSO-kyvyt – kykenee tekemään eri skenaarioissa saumattomassa yhteistyössä maa- ja merijärjestelmien kanssa. Se, missä, miten ja montako lavettia liikkuu, ei ratkaise, vaan se, mitä koko järjestelmällä saadaan aikaan. Suorituskyky ja käyttö sekä osaavan henkilöstön määrä ja laatu – koko elinkaari – ratkaisevat lopullisen kustannuksen ja saavutettavan suorituskyvyn. Ei siis lentsikoiden määrä. Ilma-alus on keskeinen komponentti, mutta se on viime kädessä vain lentävä lavetti. Kansanomaisesti sanoen: se, mitä on siipien alla ja/tai rungon sisällä – tai oikeastaan verkottuneesti käytettävissä ja johdettavissa – ratkaisee. Logistiikan kielellä kyse on hyötykuormasta ja sen toimittamisesta haluttuun paikkaan haluttuna aikana, ei taarasta.

On selvä, että ääniä saadakseen poliitikon on pakko esittää monimutkaisiin kysymyksiin helppoja vastauksia. On yksinkertaistettava, pelkistettävä ja konkretisoitava. On tiedettävä ja omaksuttava kohtuuttoman paljon ja kuitenkin osattava viestiä ulos abstrahointikykyäkin edellyttävät kokonaisuudet konkreettisina, kansan syvien rivien makuun maustettuina – aika helppoina – suupaloina. Ei kansa ole tyhmä, mutta ihmisillä ei riitä aikaa, mielenkiintoa ja mahdollisuuksia tietää kaikesta kaikkea tai usein hippastakaan. Pahimmillaan äänestäjille tarjoillaankin asiat populistisesti vääristyneinä. Niin saa valtaa. Mutta yhtäältä valtaa tavoitellessa ja myös ehdokasta ja puoluetta valitessa olisi tärkeää muistaa, että tasavallassa vallan pitäisi olla väline eikä päämäärä. Väline haluttujen tavoitteiden aikaansaamiseksi, aivan kuten soten tulisi olla väline sosiaali- ja terveyspalveluiden tehokkaaksi ja laadukkaaksi tarjoamiseksi ja HX-hankkeen puolustuskyvyn parantamiseksi. Ne ovat kaikki instrumentteja, eivät itseisarvoja. No. Helppo sanoa näin kirjoituspöydän äärestä katsomosta. Vaikeampi toteuttaa siellä, missä kamppailu käydään ja työ tehdään. Erityisesti kun kaikki pitää tehdä ilman kristallipalloa ja voipa päätöksistään joutua vastuuseenkin. Joka tapauksessa meidän kaikkien on hyvä muistaa, että valta Suomessa kuuluu meille jokaiselle. Kansalle. Ja meitä edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Ei anneta valtaa pois. Äänestetään ja käytetään sitä. Meillä on siihen oikeus. Ja sitten tehdään arjessa oma leiviskämme ja katsellaan peli. Joku siinä voittaa. Aina. Toivottavasti.

Jaakko.Puupera@SuomenSotilas.fi

PS. Vaalien alla hoitajien ja lentokoneiden lukumäärästä käydyn keskustelun alle hautautui kysymys Puolustusvoimien henkilöstömitoituksesta. Toivottavasti sotaväen huutava henkilöstöpula nousee esille edes hallitusneuvotteluissa ja ongelmaan löydetään myös rahat ja ratkaisu. Valtion koko menoarvion mittakaavassa suhteellisen pieni vain muutamien kymmenien miljoonien sijoitus Puolustusvoimien henkilöstöön antaisi sijoittajalle suhteettoman hyvän tuoton turvallisuuden lisääntymisenä. Se ulosmitataan joka päivä ennaltaehkäistynä sotana ja tiukan paikan tullen suoritus- eli puolustuskykynä. Silloin voi sitten olla kyse elämästä ja kuolemasta. Ilman riittävää ja osaavaa henkilöstöä hyvistäkään laitteista ei ole mitään iloa. Niin pitkälle tekoäly ja robotiikka eivät vielä ole edenneet.

Share This