Maavoimien pääsotaharjoitus

Suomen Sotilas seurasi torstaina päättynyttä Maavoimien kuluvan vuoden pääsotaharjoitusta. Koko revohka kesti vajaan viikon ja siihen osallistui 1000 sotilasta sekä runsaat 200 ajoneuvoa. Harjoitus järjestettiin ennakkosuunnittelusta poiketen kolmanneksen pienempänä suurimman osan kertausharjoituksista peruunnuttua korona-rajoitusten johdosta. Harjoituksen johtajana toimi Kaartin Jääkärirykmentin komentaja eversti Petteri Tervonen.

Harjoitustapahtumia oli pääkaupunkiseudun lisäksi useilla paikkakunnilla Uudenmaan maakunnan alueella. Kahden viikon päästä kotiutuville varusmiehille kyseessä oli heidän loppusotansa ja viimeinen isompi ponnistus, jossa hiotaan toimintaa omassa sodanajan hommassa sekä todetaan joukon suorituskyky sille suunnitelluissa sodanajan tehtävissä. Harjoituksen skenaariona oli pääkaupunkiseudun puolustus, joka tapahtuu pääosin rakennetuilla alueilla sekä alkuvaiheessa aina yhteistoiminnassa muiden viranomaisten, lähinnä poliisin kanssa. Kertausharjoitusten peruuntumisesta kertoi harjoituksen johtaja ev Tervonen Maavoimien Facebookissa:

– Suunnitelluista tärkeistä kertausharjoituksista jouduttiin koronan takia luopumaan, mutta harjoitukseen oli mahdollista saada mukaan muutamia reserviläisiä, joiden pääasiallinen tehtävä on tukea harjoitusjoukkojen johtamista.

Seurasimme Lohjan Virkkalan teollisuuskäytöstä poistuneella Kalkki-Petterin alueella keltaisen osapuolen sinne suorittaman maahanlaskujoukon tuhoamista. Tehtävään määrättiin Kaartin Jääkärirykmentin Valmiusyksikkö eli VYKS, joka kokonaisuudessaan muodostuu 347 vrk palvelevista varusmiehistä. Vastapuolen keltaiset muodosti Kaartin jääkärirykmentin 1. Jääkärikomppania, jossa palvelevat kaupunkitaistelun erikoissotilaat. Odotettavissa oli siis mielenkiintoinen yhteenotto. Oli kuin kaksi tasavahvaa nyrkkeilijää odottamassa kehän vastakkaisissa kulmissa.

Valmiusyksikkö ei saapunut liput hulmuten, vaan oli jo paikalla ennen H-hetkeä. Hyökkäykseen ryhmittyminen sujui huomattavan ripeästi. Näin oli syytäkin tapahtua, sillä keltaisellakin osapuolella oli käytössä epäsuoraa tulta. Simulaattoreiden tietokoneet laskevat tappioksi liian lähellä kuvitteellisen kranaatin osumakohtaa seisovan taistelijan ja hyökkäysvoima saattaa näin ehtyä jo ennen ensimmäistä laukausta.

Suomen Sotilas seurasi Bravo-joukkueen etenemistä. Jokaiseen joukkueeseen kuuluu tulenjohtaja, jotka nykyisin koulutetaan RUK:ssa yhdessä jalkaväkijohtajien kanssa. Tätä muutama vuosi sitten toteutettua uudistusta perusteltiin paremmalla keskinäisellä yhteistoiminnalla. Tältä osin on selvästi onnistuttu, sillä kokelaspari Jjoh-Tja näytti melkein kykenevän lukemaan toistensa ajatukset. Hyökkäyksen kärki saapui pienelle aukiolle, jonka takana olevissa rakennuksissa vihollinen piileskeli. Tarvittiin epäsuoran tulen apua. Tulenjohtaja paikansi pikaisesti maalin sijainnin osoittamat koordinaatit ja alkoi lukea numeroita radioon. Pian kuului tuliportaan vastaus ”XX ampuu”.

Eteneminen jatkui, kunnes vastaan tuli kolme keltaisten haavoittunutta. Heidätkin on tarkastettava ja evakuoitava kiinniotettuina ensihoitopaikalle, joten näitä vihollisia vietiin suojaan. Silloin kaikki taistelijat toistivat ”Epäsuoraa” ja heittäytyivät maahan. Mutta liian myöhään; yksi ryhmä kaatui ja haavoittui miltei kokonaan ja mikä pahinta, tulenjohtaja heidän joukossaan. Korvaajaa ei löytynyt; tulenjohtoaliupseeri oli tiedusteluosien mukana. Ilman epäsuoran tulen apua olisi eteneminen käynyt todella hankalaksi, mutta erotuomari herätti ”armollisesti” kaatuneen tulenjohtajan henkiin.

Ja taas eteenpäin, mutta kohta ilmoittaa hyvin joukkuettaan johtanut kokelas: ”Mä kaaduin!” Mitään ei näy; tarkka-ampuja sai arvokkaan saaliin. Hän ei ole korvaamaton vaan varajohtaja astuu tilalle ja johtaa joukkueen lähelle tavoitetta. Siellä vilahtaa sotilaita ja tulenjohtaja antaa

tulikomennon. Onneksi joukkueen kiintiössä ei ole kranaatteja jäljellä ja vältytään omien sinisten ampumiselta. Sodissammehan niin tapahtui silloin tällöin. Virhe johtui siitä, että Alfa-joukkue oli jo päässyt tavoitteeseen eikä tieto välittynyt muille reaaliajassa.

Taiston tauottua kertoi Valmiusyksikön päällikkö Suomen Sotilaalle harjoituksen sujuneen erittäin hyvin. Opetetut asiat menivät rutiinilla. Paikka oli sopivan vaikea, sillä alue oli varusmiehille tuntematon. Se myös poikkesi heidän tutuista harjoittelupaikoistaan avarien tilojen sekä rakennusten monien kerrosten johdosta, jolloin saatiin mukaan uusia elementtejä. Edellisenä päivänä oli harjoiteltu jälleen kerran yhteistoimintaa poliisin kanssa. Tämä on tarpeen koska ne oikeat tilanteet kehittyvät välillä hyvinkin hitaasti. Viranomaisyhteistyössä alkuvaiheen johtovastuu kuuluu poliisille, josta se siirtyy edelleen sotilaille tilanteen kiristyessä.

Myöskään korona ei aiheuttanut laskua osaamisessa, vaikka henkilökunnalle koitui paljon miettimistä sekä lisätyötä.

Kotiutuvan Valmiusyksikön vahtivuoron ottavat pian vastaan tammikuussa aloittaneet varusmiehet. Näistä nyt reserviin kotiutuvista sotilaista jäi toimittajan mieleen kaikkien varusmiesten hyvä yrityshalu ja motivaatio. Suomen Sotilaan tietojen mukaan laajentuneita valmiusyksiköitä ei kyetä miehittämään pelkästään vapaaehtoisilla vaan joukossa on myös pidempään palvelukseen määrättyjä. Joukon toiminnassa tämä ei siis mitenkään näkynyt.

Teksti ja kuvat Arto Ojanen

 Moottoripyörälähetit ennen hyökkäyksen alkua.Joukkueenjohtaja odottaa tulitukea. Vasemmalla erotuomarin selkä. Haavoittuneena vangiksi jääneitä keltaisia. Päässä heillä on palosuojahuppu, joka on rakennuksissa tarpeen sillä räjähteet aiheuttaisivat sodassa usein tulipaloja.Venäläinen PKM-konekivääri, joita on kaksi jokaisessa ryhmässä.

 

 

 

Avainsanat: ,

Share This