Mainilan laukauksia Valko-Venäjältä?

Tämä tarina ei ole tosi, mutta jonakin päivänä se voisi olla.

Artikkelissa esitellään fiktiivinen skenaario, joka pahimmillaan asettaisi puolustusliitto Naton äärimmäisen ongelmalliseen asemaan ja kiristäisi sotilaallisen jännitteen Itämeren alueella hyvin vaaralliseksi.

Skenaario on provosoiva ja yliampuva. Se on kuitenkin yksi – toki melko epätodennäköinen – mahdollisuus. Mahdollisuus ei kuitenkaan poistu toivomalla.

Valko-Venäjän sotilasakatemian opiskelijoita.

Siirtolaiset odotuskannalla

Syyskuussa 2021 Valko-Venäjän tilanne oli jatkunut epävakaana jo vuoden. Vilpillisten presidentinvaalien todellinen voittaja Svjatlana Tsihanouskaja oli monien muiden oppositioaktivistien tavoin paennut Vilnaan, josta käsin johti kansainvälistä toimintaansa. Valko-Venäjällä syksyn 2020 suurmielenosoitukset loppuivat kylmään talveen ja viranomaisten – monien mukaan Venäjältä tuotujen sellaisten – brutaaliin väkivaltaan sekä pidätyksiin. Oudot katoamiset ja kuolematkaan eivät olleet tavattomia.

Kansannousun tukahduttamisen tyyli oli tehnyt aiemmin lännen ja Venäjän intressien välissä tasapainoilleen neuvostohenkisen diktaattori Aljaksandar Lukashenkan asemasta huomattavasti aiempaa ahtaamman. Hän olisi nyt riippuvainen Venäjän taloudellisesta avusta sekä repressiokoneistosta. Lentokonekaappaukset ja naapurimaiden uhkailu eivät ainakaan lisänneet Lukashenkan jo valmiiksi olemattomia pisteitä länsimaiden silmissä.

Minskiin oli jo pidempään suunnannut siirtolaisia Irakista. Paikalliset viranomaiset kuljettaisivat heidät Liettuan, Puolan ja myöhemmin myös Latvian rajoille. Toiminta ymmärrettäisiin laajalti systemaattiseksi hybridioperaatioksi spontaanin pakolaisvirran sijaan, joten turvapaikanhakijoiksi aikovat, itsekin ehkä paikalle huijatut ihmiset eivät pääsisi rajan ylitse. Takaisin Valko-Venäjälle ei kuitenkaan olisi asiaa.

Metsäisille rajavyöhykkeille syntyy kodittomien ihmisten leirejä, joiden asukkaiden perustarpeista latvialaiset, puolalaiset ja liettualaiset rajavartijat yrittävät parhaansa mukaan huolehtia. Latvia on Baltian maista sotilaallisesti heikoin ja osin maantieteensäkin vuoksi turvattomin, Puola kärsii valtapuolueensa kannatuskuopan aiheuttamien autoritaaristen paniikkitoimien tuottamasta mainehaitasta ja Liettuaa rassaa Venäjän lisäksi Kiina, joka on suuttunut maan hallitukseen sen uudelleennimettyä pääkaupunki Vilnassa sijaitsevan Taiwanin diplomaattisen edustuston.

Tähän saakka kerrottu on tapahtunut oikeasti.

Rauhattomuus kasvaa

Tilanne alkoi syksyn mittaan kiristyä entisestään – eikä pelkästään Liettuassa, vaan myös Etelä-Kiinan merellä. Taiwanin turvallisuuspalvelu oli ottanut kiinni Pekingin hyväksi vakoilleen insinöörin, joka työskenteli maan tietoliikenneinfrastruktuurin kannalta kriittisissä tehtävissä, minkä vuoksi manner-Kiina uhkasi omana alueenaan pitämäänsä saarta kaupallisten suhteiden häiriintymisellä. Yhteiskunnallinen tilanne kiristyi toisten ollessa myönnytyksiin valmiimpia kuin erityisesti nuorten muodostaman itsenäisyysmielisen kansanosan.

Valkovenäläiset rajavartijat jatkoivat siirtolaisten pakottamista raja-alueelle, josta heillä ei kuitenkaan ollut pääsyä eteenpäin. Pohjoisen kylmenevä syksy tarkoittaisi leiriytyneiden irakilaisten kannalta myös ennenkokematonta kylmyyttä ja pimeyttä. Eräissä länsieurooppalaisissa medioissa Latvian ja Liettuan viranomaisten toiminta esitettiin hyvin negatiivisessa valossa, vaikka maiden hallitukset tekevät kaikkensa löytääkseen tilanteeseen humaanin ratkaisun rohkaisematta suurempia pakolaisvirtoja. Saksan tiedustelupalvelun antaman lausunnon mukaan oli viitteitä siitä, että kansalaisjärjestöjen ja lähinnä poliittiseen vasemmistoon kuuluvien liikkeiden organisoiman julkisuuskampanjan takana vaikuttaisi Venäjän tiedustelupalvelu.

Sekä Kiina että Venäjä pitävät erityisesti Liettuaa itselleen kiusallisena maana sen ulkopoliittisen linjan vuoksi.

Tilanne kärjistyy

Tässä vaiheessa Kiinan Kansanarmeija lisää entisestään läsnäoloaan Taiwanin lähivesillä. Samaan aikaan poliittinen kriisi Taipeissa pahenee. Parlamentin väitellessä kiihkeästi Peking-suhteiden tulevaisuudesta koko saari pimenee: edes armeijan tietojärjestelmät ja sairaalat eivät toimi, sillä sähköverkon lisäksi on onnistuttu lamauttamaan paljon muutakin. Hallitus ilmoittaa Kiinan olevan hyökkäyksen takana, minkä Peking kiistää todeten pitävänsä “röyhkeää väitettä sodanjulistuksena itsessään”, ellei Taiwanin presidentti henkilökohtaisesti korjaisi lausuntoaan.

Presidentti toteaa tiedustelupalvelun ja kenraalikunnan tuella, ettei voi ryhtyä kiistämään tosiasioita, mutta pyrkii kaikin tavoin välttämään tilanteen eskaloitumisen. Pekingistä ei kuulu mitään – ellei yhä massiivisempaa kaluston siirtelyä Etelä-Kiinan merellä lasketa viestiksi. Taiwanin hallitus esittää avunpyynnön Yhdysvalloille, joka lähettää paikalle omia sota-aluksiaan ja alkaa valmistella tiukkoja talouspakotteita suurelle kauppakumppanilleen.

Siirtolaisleirin läheisyyteen Latvian ja Valko-Venäjän rajalla on ilmestynyt lisää väkeä huonontuneista sääolosuhteista huolimatta. Uudet siirtolaiset ovat aiempiin verrattuna käytökseltään erilaisia: vaikka heidän taustansa on selvästi Lähi-idässä, he puhuvat sujuvaa venäjää ja vaikuttavat olevan hyvissä väleissä rajavartijoiden kanssa.

Yhdysvaltain presidentin pitäessä pitkää lehdistötilaisuutta Taiwanin kriisiä koskien leirillä leimahtaa. Pimeän yön keskellä muun siirtolainen puukottaa latvialaista rajavartijaa, jolloin paikalle ryntää siviilivaatteissa muitakin ihmisiä, joista osa on aseistautunut veitsin, muutama raskaamminkin. Varoituslaukausten jälkeen Latvian rajavartija avaa tulen itseään noin metrin päässä olevaa siirtolaista kohtaan, minkä ansiosta mies haavoittuu vakavasti.

Valko-Venäjä ilmoittaa, että Latviasta on ammuskeltu rajojen yli ja yritetty vahingoittaa valkovenäläisiä rajavartijoita. Lukashenka syyttää tilanteesta Natoa. Akuutin taistelun tuoksinnassa Valko-Venäjän armeija oli hänen mukaansa pakko kutsua apuun, jotta hyökkäys kyettäisiin torjumaan sekä alueelle majoittuneiden siirtolaisen välittömät humanitaariset tarpeet turvaamaan. Tästä syystä Valko-Venäjä julistaa ottaneensa haltuun muutaman hehtaarin kokoisen suojavyöhykkeen Latvian kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisäpuolella eikä aikoisi luovuttaa sitä takaisin, ellei voisi varmistua länsinaapurinsa “rauhanomaisista, ihmisoikeuksia ja naapurimaiden koskemattomuutta” kunnioittavista aikeista.

Latvian hallitus toteaa joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi ja vetoaa Naton viidenteen artiklaan. Venäjän presidentti ilmoittaa ymmärtävänsä valkovenäläisten huolen, mutta tarjoutuu välittäjäksi, sillä “Latviassa asuu paljon maanmiehiämme, joille olemme rauhanomaisen ratkaisun velkaa”. Yhdysvaltain koko sotilas- ja hallintokoneisto on ohjattu työskentelemään Taiwanin parissa.

Miten reagoida?

Lopetetaan tähän.

Kuinka tilanteeseen tulisi vastata ja mitä eri vaihtoehdot tarkoittaisivat Naton ja sen liittolaisten uskottavuudelle, itäisen Euroopan maiden itsenäisyydelle sekä suurvaltasodan uhalle?

Kuten todettu, kuvattu tilanne on epätodennäköinen, muttei täysin mahdoton. Varautuminen on kuitenkin myös epätodennäköisiin riskeihin varautumista. Siksi aiheesta on tarpeen puhua.

Share This