Mainilan laukauksista 80 vuotta

Tämä Mainilan kylässä tapahtunut Neuvostoliiton lavastama välikohtaus johti Suomen ja Neuvostoliiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen purkamiseen Neuvostoliiton taholta ja neljä päivää myöhemmin alkaneeseen talvisotaan Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen.

Neuvostoliiton ulko­ministeri Molotov lähetti 26. marraskuuta Suomen Moskovan-lähettiläs Yrjö-Koskiselle nootin, jonka mukaan Suomen puolelta oli samana päivänä klo 15.45 ammuttu seitsemän tykistön laukausta Neuvosto­liiton puolelle. Nootin mukaan ne olivat surmanneet kolme sotamiestä sekä yhden aliupseerin ja haavoittaneet seitsemää sotamiestä ja kahta päällystöön kuuluvaa. Sama asia kerrottiin myös Moskovan radiossa, mikä toi tapahtuman laajempaan tietoisuuteen Suomessa.

Nootissa Molotov jatkaa: ”Suomen alueelta tapahtuneen provosoivan ja neuvosto­joukkoihin kohdistuneen tykistö­ammunnan johdosta neuvosto­hallitus on pakotettu toteamaan, että suomalaisten joukkojen keskittäminen Leningradin läheisyyteen ei ainoastaan muodosta uhkaa Lenin­gradille, vaan itse asiassa on Neuvosto­liittoa vastaan viha­mielinen teko, joka jo on johtanut hyökkäykseen neuvostojoukkoja vastaan ja aiheuttanut uhreja.”

Täällä laukaukset oli todettu suomalaisten rajavartijoiden toimesta, siitä ohessa jokunen dokumentti Sota-arkistosta/Kansallisarkistosta. Kirjallisuudessahan tapahtuma on Suomessa erittäin hyvin tunnettu.

Kyseessä oli klassinen ”casus belli”, jolla sota saatiin näyttämään perustellulta. Ilmeisesti tällaista tarvittiin Neuvostoliitossa sisäiseen käyttöön, valtion tarkassa kontrollissa olevien tiedotusvälineiden avulla tämä yksipuolinen totuus oli helppo levittää. Missä määrin asiaan todella Neuvostoliitossa uskottiin on vaikea tietää, maiden välisten voimasuhteiden vuoksi tarina ei ole voinut olla kovin uskottava.

Voi myös spekuloida sillä että Mainila valittiin laukausten paikaksi siksi, että venäläiset varmuudella tiesivät suomalaisten pystyvän aluetta seuraamaan, vieläpä erittäin hyvin koska ao. alue Rajajoen tuntumassa työntyy Suomen suuntaan pitkälle joen mutkittelun takia. Mainio paikka järjestää näytös, ehkä tarkoituksella pelotella Suomen johtoa.

Tosiasiassa yksikään suomalainen tykki ei ollut niin lähellä Mainilaa ja rajaa ylipäänsä, että tällainen olisi edes teknisesti ollut mahdollista. Erittäin kireässä tilanteessa se olisi ollut Suomen kannalta myös täysin järjetön teko. Täällä toki nähtiin Neuvostoliiton tarkoitusperä valtionjohdon parissa ja laajemminkin mistä on kyse eikä se ainakaan tilanteen vakavuutta helpottanut.

Noottien vaihtoa jatkettiin, mutta siitä ei tässä sen enempää. Neuvostoliitto aloitti sotatoimet neljä päivää myöhemmin 30. marraskuuta aamulla.

Nyttemmin on 2000-luvulla Venäjällä esitetty tulkintoja, joiden mukaan näitä laukauksia ei koskaan olisi ammuttukaan, vaan kyseessä olisi ollut pelkkä propagandatemppu, jolla hyökkäämättömyyssopimuksen irtisanomista ja sodan aloittamista pohjustettiin. Tätä on perusteltu sillä, että heikäläisistä arkistoista ei ole löytynyt mitään tietoa kuolonuhreista tai näiden hautapaikoista. Tähän ei voine todeta muuta kuin että venäläisillä ei varmaan ollutkaan aikomusta omia uhreja saadakaan aikaan eikä näitä näin ollen tietenkään arkistoista löydy. Sinänsä pelkkä Molotovin väite ja Neuvostoliiton tiedotusvälineiden uutisointi olisi riittänyt ilman todella ammuttuja laukauksiakin.

Mielenkiintoista tässä on että sekä 4. Rajakomppania sotapäiväkirjassaan että Molotov ovat toisistaan tietämättä käyttäneet laukauksista samaa aikaa. Tämä ei oikein voi olla sattuma, vaan kyllä tällaiset laukaukset mitä ilmeisimmin on ammuttu. Eräs suomalainen Neuvostoilmavoimissa tuolloin palvellut ja samaan aikaan ilmassa ollut lentäjä todistaa julkaistuissa päiväkirjoissaan laukaukset ammutuiksi ja nimenomaan Neuvostoliiton puolelta lähteneiksi, jopa ajoittaa ne samoin. Tosin hän sijoittaa tuliaseman toisin kuin suomalaisten rajamiesten havainnot.

Nykyisessä tilanteessa Mainilaan on suomalaisen helppo mennä ja kyseinen pelto, johon suomalaisen käsityksen mukaan kranaatit osuivat on jäljellä ja helposti löydettävissä. Onpa paikalla epävirallinen venäläisten sotahistorian harrastajien pystyttämä muistomerkkikin. Se on vuosia saanut olla paikallaan eli ei haitanne viranomaisia. Kyltti vaan valitettavasti on sijoitettu niin, että se harhauttaa kävijän katsomaan väärää peltoa. Tätä väärää käsitystä levitti eilen mm. Iltasanomat, joka ei siis ole vaivautunut faktoja tarkistamaan vaan luottaa pelkkään ao kylttiin.

 Mainilan kohdalla rajan valvonnasta vastanneen 4. Rajakomppanian sotapäiväkirjassa oli tällainen merkintä 26. marraskuuta 1939: “Klo 14.45-15.00 välisenä aikana kuului Mainilasta räjähdyksiä.” Tarkemmat rajavartijoiden selostukset ja julkaistu peitepiirros lienee tehty vasta kun ylempi johtoporras on niitä halunnut herättyään asian vaarallisuuteen.

 II Armeijakunnan esikunnan toimisto kakkosen eli tiedustelutoimiston tiedustelupäiväkirjassa Mainilan tapahtumista ensimmäisen merkin antoi Moskovan radio, jonka sanomiset oli merkitty 26.11. illan kohdalle: “Syyttävät venäläiset suomalaisia ammun**** 7 tykin laukauksia Mainilan pohjoispuolella josta kuollut 3 sotamiestä ja 1 aliupseeri sekä haavoittunut 1 upseeri ja ? sotamiestä. Klo 15.45=14.45 Suomen aikaa.” Seuraavat rivit koskevat ilmeisesti esikuntapäällikön käskyjä selvittää tapahtumaa. Tapahtuma on merkitty kirjaan vasta em. Moskovan radion kertoman väitteen jälkeen ja toimenpiteet näyttävät siirtyneen seuraavan vuorokauden puolelle.

 Suurennos em. sivusta.

 Mainilan peltoaukeita jatkosodan alussa 1941 otetussa kuvassa. Tämänkaltaiset näkymät suomalaisilla rajavartijoilla oli tähystyspaikoistaan, tietysti sillä erotuksella että tuolloin oli alkutalvi, laukausten päivänä oli aamusta pakkasta -3 astetta ja satoi heikosti lunta. Kuvan oton paikka ei valitettavasti ole tiedossa, mutta tuntuisi olevan kyläaukeasta lounaaseen, jossa kartan mukaan on korkea harjanne. SA-Kuva.

Rajamiesten havainnot lähtölaukauksista ja iskemistä tapahtumasta tehdyssä peitepiirroksessa. Suunnat ovat piiruja ja ehkä todella nähtyihin iskemiin suuntalevyllä tähystyspaikoista/torneista otettuja, mutta tuliaseman paikka perustunee kuulohavaintoon. Räjähtäneiden kranaattien kuopat sanotaan nähdyn eli niiden paikka on voitu määrittää kohtuullisella tarkkuudella.

Peitepiirroksen käsitys iskemistä ja tuliaseman paikasta siirrettynä 1930-luvun topografikarttaan. Jos kyseessä on ollut heitin tuossa mihin peitepiirros sen sijoittaa niin se on voinut hyvin olla Puna-armeijan kevyt 82 mm heitin, vajaan puolentoista kilometrin ampumamatka on sille ihan tyypillinen ja heitin olisi helppo siirreltävä tällaisen “erikoistehtävään”. Heittimen tuli on myös ollut helpommin hallittavaa kuin vaikka paljon kauempaa ampuvan tykin. Haupitsille tai kanuunalle ampumamatka on turhan lyhyt kartan tuliasemasta. Maasto on ollut kartan mukaan pensaikkoa ja heittimen tuliasemista on saattanut nähdä aukealle eli erillistä tulenjohtoakaan ei ole tarvittu. Ylimalkaisen ampumasuunnankin on saanut tiestä. Tässä on kuitenkin paljon kirjoittajan spekulaatiota, ts. tämä ei ole tietoa. Kuvamanipulaatio Jokke Vierimaa.

 

Peitepiirroksen käsitys iskemistä ja tuliaseman paikasta siirrettynä satelliittikuvaan. Kaaressa kiemurteleva viiva on Rajajoki, jonka takana olivat suomalaisten asemat, kolmioilla on merkitty rajamiesten tähystyspaikat, joissa lienee ollut jonkinlainen torni. Venäläinen “muistomerkki” harhauttaa katselinjan luulemaan että kranaatit räjähtivät siitä pohjoiseen olevalla pellolla, kun ne peitepiirroksen mukaan räjähtivät muistomerkistä kaakkoon. Kuvamanipulaatio Jokke Vierimaa.

 

Ilmeisesti venäläisten sotahistorian harrastajien Mainilaan eli nykyiseen Mainiloon pystyttämä muistomerkki, jonka paikka on merkitty oheiseen satelliittikuvaan. Muistomerkin paikasta ja tekstistä saa sen käsityksen että laukaukset olisi ammuttu sen takana ts. pohjoispuolelle olevan datsa-kylän suuntaan kuvassa olevan kirjoittajan selän taakse. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa jos uskotaan suomalaisten rajavartijoiden havaintoja, iskemät olivat kuvan ottajan selkäpuolella kaakossa olevalla pellolla. Kuva on parin vuoden takaa, nykyisin pellolla on enemmän datsoja.

 

Vähän hassut värit Suomen vaakunassa, mutta lippu sentään on oikein. Kyltin teksti on muotoiltu neutraalisti: “Tällä paikalla, jossa aiemmin sijaitsi Mainilan kylä, 26. marraskuuta 1939 kajahtivat laukaukset, jotka johtivat Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan 1939-1940 alkamiseen.”

 

Avainsanat: ,

Share This