Mitä Donald Trump opetti meille mediasta?

Sosiaalisen median sisällön moderointi ja käyttäjien poissulkeminen on ollut esillä vuosia, mutta se huipentui presidentti Donald Trumpin käytökseen Facebookissa ja Twitterissä ja hänen tiliensä sulkemiseen. Aiheesta käytävään keskusteluun kuuluu monia näkökohtia sananvapaudesta, palvelun oikeudesta valita käyttäjänsä, sosiaalisen median asemasta julkaisuna tai teknisenä alustana ja vastuista.

Uusimmassa Suomen Sotilas -lehdessä (6/2020) on kirjoittamani artikkeli Sota sinusta median muutoksesta ja voimista, jotka ohjaavat mediaa. Tekstissä painotan, että usein mediaa ohjaa joko raha tai diktaattori, järjestelmästä riippuen. Kilpailu mediassa on vapaissa maissa kovaa ja yleensä joku aina haluaa saada minkä tahansa yleisöryhmän itselleen, vaikka kyse olisi miten fanaattisista sekopäistä tahansa.

Uudet mediat ovat aina olleet haastavia. Kirjapainotaidon keksiminen 1400-luvun lopulla loi aikanaan kokonaan uuden mediaympäristön ja varsin villin julkaisuliiketoiminnan, kunnes valtaapitävät halusivat määrätä toiminnalle tarkemman säännöstön ja laittaa julkaisijat vastuuseen siitä, mitä ne julkaisevat. On jopa väitetty, että Lutherin ja uskonpuhdistuksen nousuun vaikutti samaan aikaan käynnissä ollut vilkas julkaisutoiminta.

Sittemmin sanomalehtiä syntyi aluksi monessa maassa nimenomaan erilaisten poliittisten aatteiden levittämiseksi. Lehtien ja myöhemmin TV-kanavien omistajuus on ollut tärkeä tapa käyttää valtaa. Onhan esimerkiksi Rupert Murdochia pidetty merkittävänä poliittisena vaikuttaja Australiassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa jo vuosikymmeniä. Moni muu paikallinen mediavaikuttaja on jättänyt merkkinsä paikalliseen politiikkaan. Kuinka paljon tästä on ollut suunnitelmallista vaikuttamista ja kuinka paljon nämä mediavaikuttajat ovat vain osanneet aistia, mistä yleisö on kiinnostunut? Sitä on vaikea sanoa.

Tätä taustaa vasten internetin julkaisujen ja sosiaalisen median ympärillä oleva keskustelu ei ole uutta, vaikka se voi siltä tuntua ilman historiallista perspektiiviä. Vihapuhetta ja kiihottamista on ollut kauan ennen sosiaalista media, kuten artikkelissamme mainitaan, kuten Suomen 1918 ja Euroopan 1930-luvun tapahtumien yhteydessä. Samoin huolta on jo aiemmin herättänyt median omistuksen keskittyminen muutamiin käsiin.

Sosiaalinen media loi uuden toimintaympäristön

Sosiaalinen media on tuonut asiaan kokonaan uusia ulottuvuuksia, sillä se on avannut suurelle joukolle ihmisiä kanavan julkaista suoraan muille ihmisille. Nämä alustat ovat myös hyvin kansainvälisiä ja niissä on satoja miljoonia käyttäjiä. Niitä ei myöskään säännellä kuten mediaa, jossa julkaisulla ja päätoimittajalla on vastuu kaikesta sisällöstä.

Koska monet merkittävät sosiaalisen median toimijat ovat Yhdysvalloissa, sen lainsäädännöllä on erityinen merkitys. Tärkein tähän liittyvä lainsäädäntö on Communications Decency Act (CDA) ja erityisesti sen osa 230 (https://www.law.cornell.edu/uscode/text/47/230). Käytännössä se ei edellytä sosiaalisen median alustoja moderoimaan sisältöä ja toisaalta jos sitä moderoi, se ei pakota moderoimaan sitä systemaattisesti. Alusta ei myöskään ole vastuussa siellä julkaistusta sisällöstä, mutta se joka siellä julkaisee jotain, on yleisesti paikallisesti voimassaolevan lainsäädännön mukaan vastuussa kirjoituksistaan ja muusta sisällöstä. Yleisesti ottaen monessa muussa maassa internetin sisällön suhteen toimintamalli on samanlainen kuin Yhdysvalloissa.

Välillä on myös keskusteltu kiivaasti siitä, onko näillä alustoilla oikeus sulkea pois joitakin käyttäjiä. Oikeusoppineet ei juurikaan näe perusteita, etteikö tällaista oikeutta olisi tai että tilanne olisi muuttumassa. Sosiaalinen media ei ole sellainen yleishyödyllinen palvelu, johon jokaisella pitäisi olla perusoikeus, eikä se ole myöskään julkinen tila, jossa ”jokaisen tulisi saada liikkua.” Sosiaalisen median palveluilla on oikeus valita käyttäjänsä. Toki tämä sitten voi käytännössä luoda ihmisille hankalia tilanteita, joissa palveluiden käyttö estetään. Siten alustat ovat suuria vallankäyttäjiä, mutta niin ovat myös suuret mediayhtiöt.

On varsin selvää, että ihmiset ovat vastuussa omista kirjoituksistaan ja puheistaan. Vaikeus on tietenkin siinä, miten määritellään laittoman ja laillisen puheen raja. Presidentti Trumpin tapauksessa on kuitenkin aika selvää, että jos hän kiistää vahvistetun vaalituloksen, koittaa pysyä vallassa vastoin vaalitulosta, kehottaa huligaanit (tai miten heitä haluaakaan kutsua) hyökkäämän toisen demokraattisen instituution kimppuun ja siten estää vaalituloksen vahvistamisen, niin silloin ollaan ainakin laittoman toiminnan rajamailla.

Tässä tapauksessa suuri ongelma on ollut nimenomaan se, että Twitter ja Facebook ovat olleet Trumpillle kanava esittää valheellisia väitteitä ja kiihottaa väkivaltaiseen toimintaan. Toki samaa on tapahtunut myös niiden TV-kanavien ja julkaisujen kautta, jotka ovat julkaisseet hänen väitteitänsä ja puheitansa. Oikeudelliselta kannalta oleellista olisi ollut nimenomaan puuttua hänen toimintaansa ja puheisiinsa ajoissa, mutta se on ollut hänen asemansa ja poliittisen tilanteen takia vaikeaa. Poliitikot ovat aina pyrkineet puhumaan myös suoraan kansalle ilman median suodatinta välissä.

Facebookin perustaja Mark Zuckerberg Yhdysvaltojen senaatin tentattavana vuonna 2018. Kuva: kuvakaappaus NBC Newsin uutislähetyksestä

Lainsäädäntöä on kehitettävä

Sosiaalisen median lainsäädännöllinen asema tulee olemaan vielä pitkään keskustelun aihe, ja sitä tullaan todennäköisesti kehittämään. Kyseessä on vielä varsin uusi ilmiö ja uusien toimintatapojen löytäminen yhteiskunnissa vie vuosia. Iso kysymys on, tulisiko sosiaaliset mediat laskea mediayhtiöiksi, joilla on vastuu julkaisemastaan sisällöstä. Tähän suuntaan on selvästi kasvavaa painetta, mutta asiaa ei ole yksinkertainen.

Kaiken sisällön moderointi on hyvin haastava tehtävä. Tiedämme, että Facebookilla on tuhansia ihmisiä valvomassa sisältöjä, yhtiö kehittää koko ajan tekoälyohjelmia tehokkaampaan valvontaan ja se poistaa miljardeja valheellisia profiileja vuosittain. Tämä on sitten luonut myös erilaisia salaliittoteorioita, joiden mukaan kaikkea tätä käytetään tiettyjen poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. Osa ihmisistä haluaa uskoa erilaisiin salaliittoihin. He vieläpä uskovat, että juuri kyseiset salaliitot onnistuisivat toimimaan täydellisesti, vaikka tosiasiassa mikä tahansa isompi organisaatio on yleensä hajanainen, tehoton ja ainakin vuotaa tietoa itsestään. Yleensä salaliittoihin uskovat haluavat vain saada yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin ongelmiin.

Nykyiset sosiaalisen median alustat ovat hyvin keskitettyjä, mutta jo nyt konseptoidaan ja kehitetään hajautetumpia julkaisuratkaisuja, joissa kaikki data ja sisältö ei olisikaan keskitetyssä palvelussa, vaan esimerkiksi jokaisella käyttäjällä itsellään, ja hän sitten vain antaisi siihen näkymän muille. Vaikea sanoa, koska tällaiset ratkaisut voisivat tulla laajempaan käyttöön, mutta on tärkeä muistaa, että teknologia kehittyy koko ajan ja se voi myös muuttaa toimintatapoja ja lainsäädännön tarpeita. Yksi esimerkki kentän jatkuvasta muutoksesta on Parler-palvelu, jonka lataamisen Google ja Apple estivät kokonaan. Lisäksi Amazon sulki ylläpitämänsä palvelimet, joilla Parler pyöri ja nyt näyttää, että se on tulossa takaisin venäläisen palveluntarjoajan palvelimilla.

Kannattaa myös muistaa, että vaikka sosiaalista mediaa joskus pidetään kanavana potentiaalisille diktaattoreille nousta valtaan, vallassa olevat diktaattorit eivät siitä yleensä pidä. Yleensä totalitäärisissä valtioissa median ja sosiaalisen median vapauksia on rajoitettu tai ne ovat jopa valtion hallussa. Sosiaalista mediaa on käytetty myös kanavana toimia totalitääristä hallitusta vastaan, esimerkiksi Valko-Venäjällä.

Trumpin yleisötilaisuudessa yllyttämät kannattajat ryntäämässä Yhdysvaltojen kongressirakennukseen Capitol Hillillä. Kuva: Tyler Merbler, cc-lisenssillä

Jäitä hattuun

Ongelma keskustelussa sosiaalisesta mediasta (ja sosiaalisessa mediassa) on se, että mielipiteet polarisoituvat ja keskustelu menee helposti ääripäihin. Jonkun mielestä kaikkien pitäisi saada sanoa mitä tahansa (etenkin jos on henkilön kanssa samaa mieltä), jonkun mielestä taas lainsäädännön pitäisi kattaa kaikki mahdolliset asiat. Ja jos sosiaalisen median palvelut tekevät jotain, heitä syytetään tekopyhiksi ja rahanahneiksi, kun eivät tehneet aiemmin, tai heitä syytetään politisoituneiksi sananvapauden rajoittajiksi.

Meidän on paras tällä hetkellä hyväksyä se tosiasia, ettei sosiaalisen median asemalle tai valvonnalle ole ainakaan vielä mitään täydellistä ratkaisua. Monesti maailmassa pitää mennä askel kerralla ja oppia koko ajan. Siltä osin esimerkiksi Trumpin tilien sulkemista voi pitää vastuullisena päätöksenä palveluilta. Vapaa yhteiskunta ei perustu vain lakeihin vaan myös kansalaisvastuullisuuteen. Samaan aikaan pitää erikseen katsoa, miten demokraattinen järjestelmä yleensä voi paremmin hallita tilanteita, joissa joku taho ei noudata sen periaatteita.

Ihan jokainen voi mennä myös itseensä, kannattaisiko joskus rauhallisemmin miettiä puheitaan, ei vihastua jokaisesta eriävästä mielipiteestä, muistaa että vapaus kulkee aina vastuun kanssa, koittaa arvioida asioita eri näkökulmista, kunnioittaa muita ihmisiä ja myös itse ottaa selvää faktoista, eikä vain uskoa kaikkea mitä joku on jakanut. Monet median ongelmat hoituisivat sillä, että ihmiset oppisivat toimimaan vastuullisesti ja arvioimaan kuulemaansa. Selvää on myös, jos meillä ei ole itsekontrollia jossain asiassa, ennemmin tai myöhemmin sitä tullaan sääntelemään.

Avainsanat: , , , , ,

Share This