Mitä eroa on miehitetyn ja miehittämättömän koneen torjunnassa?

Teksti: Ahti Lappi, eversti evp
Ilmasotahistorian kokemukset osoittavat, kuinka henkilötappioiden pelko on vaikuttanut jopa ennalta ehkäisevästi miehitettyjen koneiden offensiiviseen käyttöön.
Helsingin suurpommitukset helmikuussa 1944 ovat tästä eräs esimerkki.
Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimien (ADD) suurimmassa ilmaoperaatiossa toisen maailmansodan aikana kohdistettiin Helsinkiin yhteensä 2000 pommituslentoa ja pudotettiin 16 490 pommia. Pommikuormasta vain 5 % osui kohdealueelle, käskettyihin maaleihin alle prosentti. 95 % pommeista pudotettiin ennen aikojaan, pääosin mereen. Vain noin sata konetta lensi torjunnan läpi ja pudotti pomminsa oikea-aikaisesti. ADD menetti pommituksissa 30 konetta, joista 20 listattiin ns. taistelutappioiksi. Tämä merkitsi 1,5 prosentin tappioita lentojen määrästä, mikä ei ollut normaalia suurempi luku. Miehistötappiot lienevät olleet noin sadan luokkaa. Käsitys onkin, että kiivaan torjuntatulen pelotusvaikutus sai useimmat koneet pudottamaan pomminsa liian aikaisin ja kääntymään pois. Ilmapuolustus aiheutti vain 1,5 % konetappiot, mutta saavutti 95 % torjuntavoiton. Pelote teki tehtävänsä.
IMG_6852
Miehistötappioiden välttämiseksi ilma-asetta on kehitetty monin tavoin. On suunniteltu täsmäaseita, jotka voidaan laukaista kauempaa osumatarkkuuden silti huononematta. On suunniteltu maasta tai laivasta laukaistavia risteily- ja tykistöohjuksia, joiden kuljettamiseen ei tarvita kalliita lentokoneita. On suunniteltu miehittämättömiä koneita (lennokkeja), joita voidaan käyttää riskialttiiden tehtävien suorittamisessa. Torjuntahävittäjätkin on voitu korvata ilmatorjuntaohjuksilla, joilla voidaan tasoittaa ilma-alivoimaa. Miehitettyjen lentokoneiden ja helikoptereiden torjuminen ei enää ole teknillinen ongelma, korkeintaan resurssiongelma.
Nasams3
Ilmapuolustuksen kannalta tilanne on nyt pahempi kuin ennen: on kyettävä torjumaan miehittämättömiä maaleja, kuten erilaisia täsmäaseita, ohjuksia, raketteja ja lennokkeja. Robotit eivät pelkää, joten ilmapuolustuksella ei ole enää pelotusvaikutusta. Täsmäaseiden tarkkuus on niin hyvä, että jokainen niistä voi osua ja tuhota maalin. Kohdetta suojaavalle ilmapuolustukselle asetetaan siis sadan prosentin torjuntavaatimus: jokainen maali olisi tuhottava. Tehtävä on ”haasteellinen”, kaikkia kohteita ei varmasti pystytä suojaamaan. Ilmatorjunnalta vaaditaan entistä enemmän resursseja, on oltava enemmän aseita ja ampumatarvikkeita. Niitä saa rahalla.
Ahti Lappi_2
Kirjoittaja on ilmasotahistorioitsija, eversti evp ja Suomen Sotilaan ilmapuolustusasiantuntija. Lappi toimi ennen siirtymistään reserviin viimeksi ilmatorjunnan tarkastajana.
Lue lisää aiheesta Suomen Sotilaan tuoreesta ilmasota-extrasta, jossa kerromme muun muassa Israelin ilmapuolustuksesta, Suomen Hornetien korvaamishankkeesta ja ilmapuolustuksemme tulevaisuudesta sekä Ruotsin ja Suomen ilmapuolustusyhteistyöstä. Tilaa Suomen Sotilas -lehti tai hae omasi Lehtipisteestä.

Avainsanat: ,

Share This