Mitä Hornetin jälkeen?

Syksyllä julkisuudessa puhuttiin edessä olevasta Hornetien korvaamisesta uudella konetyypillä. Todellisuudessa kyse on kuitenkin paljon suuremmasta asiasta kuin pelkästä uuden lentokoneen hankinnasta. Ilmasodassa on parin vuosikymmenen aikana tapahtunut radikaali muutos, joka on mullistanut myös ilmapuolustuksen. Ohjukset ja miehittämättömät ilma-alukset ovat korvanneet miehitetyt koneet ja torjuntaohjukset ovat korvanneet hävittäjät. Täsmäaseiden käyttöönotto on tehnyt ilmapuolustuksen tehtävän entistä vaikeammaksi.

Strateginen ilmasota on muuttunut täysin viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana. Miehitettyjen lentokoneiden käyttöä riskialttiisiin tiedustelu- ja hyökkäystehtäviin on oleellisesti vähennetty. Strategiset (miehitetyt) tiedustelukoneet on korvattu satelliiteilla ja miehittämättömillä tiedustelukoneilla. Niillä on saavutettu reaaliaikainen ja pitkäkestoinen tiedusteluja valvontakyky. Yhdysvallat vei ensimmäiset puhtaasti sotilaalliset satelliitit avaruuteen vuonna 1960. Vietnamin sodassa lennettiin yli 3 000 taistelulentoa miehittämättömillä koneilla, joten kyseessä ei ole ihan uusi juttu. Tiedustelutekniikka on edistyksellistä, kiinteiden kohteiden salaaminen on liki mahdotonta, mikään ei pysy enää piilossa.

Viimeiset perinteiset pommitukset B-52-koneilla tapahtuivat Vietnamin sodassa joulukuussa 1972 – USAF:n (US Air Force, Yhdysvaltain ilmavoimat) suuret kone- ja miehistötappiot vaikuttivat osaltaan miehittämättömien hyökkäysaseiden kehitykseen. Strategiset pommikoneet on sittemmin pääosin korvattu taktillisilla ballistisilla ohjuksilla ja risteilyohjuksilla. Aiemmin muun muassa Vietnamin ja Lähi-idän sodissa käytetyt televisio- ja laser-ohjattavat täsmäpommit vaativat hyvät olosuhteet, ja niiden laukaisuetäisyys oli rajoitettu enimmillään kymmenen kilometrin luokkaan.

Satelliittiohjautuvilla täsmäaseilla on saavutettu miltei täydellinen jokasään hyökkäyskyky ja suuri osumatarkkuus kiinteisiin kohteisiin. Pitkän kantaman taktisilla täsmäaseilla on saavutettu strateginen ulottuvuus (yli 1 000 kilometriä) ja tuhovaikutus myös kiinteisiin maaleihin. Vuoden 1991 Irakin sodassa käytettiin vielä paljon vanhempia täsmäaseita, jolloin eri asetyyppien laukaisuetäisyyksien teoreettinen keskiarvo oli 12,3 kilometriä, mutta vuoden 2003 sodassa uuden tekniikan ansiosta 47,4 kilometriä. Ero on ilmapuolustuksen kannalta merkittävä. Uhka on siirtynyt taivaanrannan taakse.

Lue eversti (evp) Ahti Lapin laaja artikkeli Suomen ilmapuolustuksen tulevaisuudesta Suomen Sotilas -lehden numerosta 6/2014. Lehti on saatavana hyvinvarustetuista lehtipisteistä tai tilaamalla.

Teksti: Ahti Lappi

Avainsanat: , ,

Share This