Mitä Putin edellä…

Sitä Valko-Venäjän diktaattori Aljaksandar Lukashenka perässä.

Suomen itärajalla talvella 2015-2016 koettu näytelmä vaikuttaisi toistuvan Liettuassa, joka hiljattain myönsi diplomaattisen statuksen Valko-Venäjän protestiliikettä johtavalle, riippumattomien arvioiden mukaan viime syksyn presidentinvaalin voittaneelle Svjatlana Tsihanouskajalle.

Kuten Suomessakin, suuri osa rajan yli pyrkivistä on irakilaistaustaisia.

Tämän vuoden aikana maahan on saapunut laittomia siirtolaisia itänaapurista yli kuusinkertainen määrä aiempien vuosien keskiarvoon nähden. Liettuan sisäministeriön mukaan Valko-Venäjän rajavartiosto ei ainoastaan mahdollista, vaan peräti auttaa heitä ylityksessä.

Valko-Venäjän sotilasstrategisen aseman tekee merkittäväksi paitsi sen läheisyys Ukrainan pääkaupunki Kiovaan, myös lyhyt Suwałkin käytävä, joka on ainoa maayhteys Natoon kuuluvien Puolan ja Baltian maiden välillä. Venäjä on saavuttanut käytännössä pysyvän sotilaallisen läsnäolon maassa, joka nyt painostaa länsinaapureitaan Liettuaa ja Puolaa.

Maahan saapuvien määrä kasvoi merkittävästi pian sen jälkeen, kun Lukashenkan regiimi pakotti oppositiohahmo Raman Pratasevitshia kuljettaneen Ryanairin koneen laskeutumaan Minskiin, minkä jälkeen Euroopan unioni asetti hallinnolle lisäpakotteita. Vielä toukokuussa lukema oli 77, mutta kesäkuussa jo 412.

Toisin kuin Suomi, Liettua ei ainakaan toistaiseksi vaikuta osoittaneen erityistä kompromissihalukkuutta – pikemminkin päinvastoin. Ehkä maan Nato-jäsenyydellä on vaikutuksensa, mahdollisesti myös muistoilla myöntyväisyyden vaaroista.

Siirtolaisvirtojen mahdollistaminen, suoranainen aiheuttaminen ja peiteoperaatioiden suorittaminen niiden avulla ei sinänsä ole mitään uutta. Etenkin diktaattorit ovat metodista pitäneet jo kylmän sodan aikana.

Vuoden 2015 pakolaiskriisin yleiseurooppalainen fokus oli Välimerellä, mutta Suomeen turvapaikanhakijoita saapui myös suoraan itärajalta.

Erästä suomalaista tapausesimerkkiä sekä sen moniulotteisuutta on avattu aiemmin muun muassa tämän linkin takaa avautuvassa blogitekstissä.

– Ensinnäkin täytyy estää kaikki hybridivaikuttamisen keinot ja niiden tuominen pakolaispolitiikkaan. Mahdollisuus käyttää turvapaikkaprosessia väärin pitää poistaa, totesi perussuomalaisten puheenjohtajuutta tavoitteleva Sakari Puisto taannoisessa Iltalehden haastattelussa.

Meidän tulisi selvittää yksityiskohtaisesti, mitkä ovat niitä järjestelmämme porsaanreikiä, jotka helpottavat vihamielisten valtioiden sekä terroristijärjestöjen toteuttamaa hybridivaikuttamista – ehkä jopa sotilaallista toimintaa – Suomen alueella.

Tässä olisi kansallisen, ellei Euroopan unionin laajuisen tutkimushankkeen paikka. Kysymys on liian vakava jätettäväksi yhden poliittisen ryhmän tai omiin kapea-alaisiin segmentteihinsä keskittyvien turvallisuusviranomaisten käsiin.

Share This