Miten terrorismia vastaan taistellaan?

 

Turun surulliset tapahtumat ovat syystä järkyttäneet suomalaisia. Valitettavasti sitä myös iskulla haettiin. Terrorismi ruokkii hysteriaa ja hysteria ruokkii terrorismia.

Terrorismiin voidaan tehokkaasti puuttua kovien ja pehmeiden menetelmien älykkäällä yhdistelmällä. Mutta pysyvät tulokset vievät aikaa ja samalla on kehitettävä psykologista terrorinsietokykyämme. Terroristeille on näytettävä, että raivaajakansamme, johon lukeutuu valtaosa yhteiskuntaamme kannattelevista maahanmuuttajista, ei pienestä hätkähdä. Emme halvaannu pelosta, mutta suomalaisina emme myöskään lähde soitellen sotaan. Olemme suurempiakin koitoksia kestäneet ja ylväänä pystyyn nousseet.

Teksti: Sam Karvonen

On inhimillistä, suorastaan geneettisesti ohjelmoitua, kokea tovin kokonaisia maailmankolkkia, uskontoja ja etnisiä ryhmiä Turun kaltaisten tapahtumien syypäiksi. Silti näihin leimoihin hirttäytyminen hetkeäkään pidempään on vaarallista ja harhaanjohtavaa. Pyhät yksinkertaistukset eivät ole toistaiseksi onnistuneet uskottavasti selittämään ääri-islamistista terrorismia. Ne ovat korkeintaan tuoneet hetkellistä lohtua ja samalla pönkittäneet valheellisia viholliskuvia, luoden kasvualustaa uusille terroriteoille.

Pyhään sotaan värväävä ääri-islamistinen saarnaaja kykenee tutkitusti voittamaan puolelleen länsimaistuneen musliminuoren, joka on paitsi kulttuurien ristipaineessa myös kantaa kaunaa omaan elämäänsä liittyvistä epäonnistumisista, joilla on yleensä hyvin vähän tekemistä uskonnon kanssa. Värväys tai kiihotus onnistuu valheellisia uhkakuvia lietsomalla, palkkioita tarjoamalla sekä ’vihollista’ koskevia kielteisiä tosiasioita valikoimalla ja niihin suhteetonta huomiota kiinnittämällä. Sanalla sanoen ’leimaamalla’.

Meidän pitää näyttää, että olemme parempia. Keinotekoisiin vastakkainasetteluihin alistumattomuus on ensimmäinen askel terrorismin kukistamisessa.

Fanatismi on kuolemaa tekevien aatteiden kouristus

Fanatismi on hurmahenkisyyttä, eräänlaista keinotekoisesti pönkitettyä yli-innokkuutta, jonka lietsomiseen turvaudutaan usein silloin kuin jokin aate tai vakaumus alkaa menettää otettaan sen kannattajiin, esimerkiksi maailmanuskonnon taantumuksellinen tulkintaperinne tai nationalismi. Fanatismin lietsonta usein edustaakin epätoivoista yritystä elävöittää kuolemaa tekeviä aatteita. Fanaattisuutta voidaan pitää monen aatteen lopullisena kuolonkorinana. Se nostaa laajamittaisesti päätään itse kunkin aatteen ikääntymisvaiheessa.

Islamismia kannattava mielenosoittaja Lontoossa 2006. Kuva Voyou Desoeuvre, CC-lisenssillä

Islamismia kannattava mielenosoittaja Lontoossa 2006. Kuva Voyou Desoeuvre, CC-lisenssillä

Fanatismi on psykologisesti ajatellen lähes aina sokeaa uskoa, eikä juuri koskaan tavoittele rationaalista selitysperustaa. Siihen nojataan kun aate on näivettynyt niin irrationaaliseksi ja ahdasmieliseksi, että keskinkertaisenkin selitysvoimainen vaihtoehtomaailmankuva muodostaa sille merkittävän uhan. Fanatismi muodostuu pakonomaisesta tarpeesta korvata selitysvoiman puute voimakkailla tunteilla ja elämyksillä, jotka luovat ainakin tilapäisesti vahvan vaikutelman aatteen merkityksellisyydestä.

Fanatismiin voi hairahtua toisen yllytyksestä tai sellaiseen voi yksilö itsenäisesti itsensä psyykata vastalauseena kaikkia niitä voimia vastaan, jotka näyttävät kyseenalaistavan yksilön omaksuman aatteen. Siihen voi myös aatteen ulkopuolinen hurahtaa sen tarjoaman psykologisen palkkiontunteen vuoksi. Fanatismi on pääsääntöisesti väkivallatonta, mutta se voi olla myös väkivaltaista. Siihen voi liittyä vahva hyväntekeväisyys siinä missä kaikkein kyseenalaisimpienkin keinojen kaihtamattomuus.

Fanatismi voi olla uskonnollista, poliittista, talousfilosofista, tieteellistä, taiteellista ja kulttuurillista. Fanaattisuutta voi ilmetä niin arkiasenteissa kuin ääriliikkeissä.

Radikalisoitumisen polut

Kun fanatismi vähitellen yltyy/yllytetään arkitallaajallekin ominaisista yksittäisistä asenteellisista säröäänistä kaikenkäsittäväksi hurmoksellisuudeksi, se näyttäytyy radikalisoitumisena. Radikalisoitua voi yhtä lailla liberaali kuin konservatiivikin, anarkisti kuin totalitaristikin, teisti kuin ateistikin, kouluttamaton kuin koulutettukin.

Marokkolaiset vaativat poliittisia uudistuksia maassaan 20.3.2011. Kuva: Magharebia, CC-lisenssillä

Marokkolaiset vaativat poliittisia uudistuksia maassaan 20.3.2011. Kuva: Magharebia, CC-lisenssillä

Tietämättömyys ja koulutuksen puute on fanatismin lietsonnan hedelmällisintä kasvualustaa. Ääriaatteeseen hurahtaminen puolestaan on ensisijaisesti koulutettujen länsimaalaistuneiden ihmisten keskuudessa tapahtuva ilmiö, johon osaltaan vaikuttaa maallisen maailmankuvan aiheuttama näköalattomuus, onttous ja tylsistyminen. Myös suurten urotekojen tekeminen kutkuttaa romanttisena ajatuksena hillumiseen, bilettämiseen ja pleikkarin pelaamiseen kyllästyneitä nuoria, jotka ovat myös saattaneet kokea tulleensa päähänpotkituksi tai syrjäytyneeksi yhteiskunnassaan. Tietoiseen fanatismiin voi itsensä lopulta hypettää kuka hyvänsä, koulutustasoon täysin katsomatta.

Uskonnollinen fanatismi nostaa päätään laajemmassa mittakaavassa aina kun maailmanuskonnon ote sen jäseniin alkaa hellitä uusien tuulien puhaltaessa. Nyt näyttää olevan tuoreimman maailmanuskonnon – islamin – vuoro. Uskonnollinen fanatismi on voimakkaimmillaan intensiivisintä fanatismia, koska siihen liitetään absoluuttinen psykologinen motivaattori (Jumala) ja täten absoluuttinen takuu pahojen tekojen rankaisemattomuudesta (pelastus tai paratiisi puhtaalla uskolla).

Uskonnollisella fanatismilla on usein hyvin vähän tekemistä maailmanuskonnon perustajan nimiin liitettyjen alkuperäistekstien yleissisältöjen ja yleishengen kanssa. Uskonnollista fanatismia voidaan monessa mielessä pitää tosiuskovaisuuden vastaisena, mikäli tosiuskovaisuudella viittaamme vilpittömään pyrkimykseen toteuttaa kokonaisvaltaisesti edellä mainittuja alkuperäistekstejä. Fanaattisimmat uskonnolliset fanaatikot ovatkin usein uskonnollista koulutusta vailla olevia yksilöitä. Mutta ei aina.

Uskonnollinen fanatismi muodostuu tyypillisesti ensin uskonnollisen oppineiston tai papiston  – oli kyseessä sitten vanhoillinen tai uudistusmielinen oppineisto – keskuudessa ennen kuin se leviää näiden toimesta muuhun yhteiskuntaan. Tämä johtuu siitä, että oppineisto tai papisto menettää ylivoimaisesti eniten uusien ideologioiden vallatessa alaa ja joutuu suojautumaan kiihotuskampanjoilla. Osa fanaattisesta papistosta on aidosti kiihkomielistä, toiset taas kylmän laskelmoivia kansankiihottajia.

Islamilaisen terrorismin kasvualusta on tuhottava

Mikäli ääri-islamistiselta terrorismilta halutaan poistaa toimintaedellytykset, on tuhottava sen kasvualusta. Vaikka läntisten ihanteiden vääjäämätön leviämismarssi lieveilmiöineen tekee pääosan uskonnollisen fanatismin tukahduttamistyöstä, on löydettävä myös tavoitteellisempia keinoja saada nuoret sukupolvet vähemmän alttiiksi kiihkomielisten saarnaajien vaikutuksille.

Ei liene mahdollista liikaa korostaa, kuinka tärkeää on panostaa tulevien polvien kasvatukseen ja koulutukseen samalla kuin käymme toisella rintamalla suoraa asemasotaa olemassa olevia väkivallanpiispoja vastaan.

Eritoten lännessä on musliminuorille ja nuorille ylipäätänsä kyettävä tarjoamaan nautinnonhakua ja kaverien silmissä pätemistä merkityksellisempää aatevalikoimaa, jonka avulla elämän kipeitä tilanteita voidaan käsitellä mielekkäästi ja silti väkivallattomasti. Myös islamilaisen hartaudellisuuden uudistusmielisemmät suuntaukset ovat varteen otettavia vaihtoehtoja musliminuorille, kuten esimerkiksi Shabbir Allyn – Let the Quran speak- -ohjelma Torontossa. Shabbir Ally kritisoi lukuisia kyseenalaisia haditheja Koraanilla itsellään ja edustaa sellaista hartaudellista ja lähetystyötä tekevää islamia, mikä tuomitsee voimakkaasti väkivallan ja ristiretkimentaliteetin islaminvastaisena.

Vastaavanlaisia hartaita islamilaisia liikehdintöjä on viime vuosina kehittynyt lukuisissa muslimimaissa vastapainoksi niille muutamalle väkivaltaa saarnaavalle liikehdinnöille, jotka vievät lähes kaiken tiedotusvälineiden islamille varaaman palstatilan.

Terrori-isku Tukholman keskustassa 7.4.2017. Kuva: Frankie Fouganthin, CC-lisenssillä

Terrori-isku Tukholman keskustassa 7.4.2017. Kuva: Frankie Fouganthin, CC-lisenssillä

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoittaja Sam Karvonen työskentelee asiantuntijana Pääesikunnassa ja on aiemmin työskennellyt ulkoasiainhallinnossa Afganistanin parissa, josta 2 vuotta paikan päältä raportoiden. Karvosen laaja artikkeli islamistisesta terrorismista ilmestyy Suomen Sotilas -lehden numerossa 4/2017. Kirjoituksissa esitetyt näkemykset ovat Karvosen omia.

Tekstiä on päivitetty kirjoittajan pyynnöstä tiistaina 22.8.2017.

Jutun pääkuva: ruutukaappaus Ylen uutisoinnista 19.8.2017

Avainsanat: , , ,

Share This