Muutama tosiasia 7,62x54R kaliiperin läpäisystä ja kehittämispotentiaalista

Suomen sotilaat ovat tervehtineet ilolla tuoretta päätöstä tilata italialaisen Berettan omistamalta suomalaiselta Sakolta uudet tulitukitarkka-ampujan ja tarkka-ampujan kiväärit korvaamaan vanhaa alkujaan venäläistä 7,62×53(54)R patruunaa käyttävät venäläiset/neuvostoliittolaiset ja vanhemmat kotimaiset kiväärit. Puolustusvoimien tarkka-ammuntakaliiperiksi tulee kiväärijärjestelmä K22 -hankkeen myötä 7,62x51mm NATO-kaliiperi, joka on vastaava kuin siviilikaliiperi .308. Hanketta koskevia tiedotteita lukiessa voi helposti saada sen kuvan, että 7,62x51mm NATO-kaliiperilla olisi enemmän ”tulevaisuuden kehittämispotentiaalia”, kuin venäläisessä 7,62x54R -kaliiperissa.

Hanke kasvattaa kivääriryhmän käyttämien aseiden kaliiperimäärän kahdesta (7,62×39 rynnäkkökivääriä käyttävillä taistelijoilla ja 7,62x53R kahdella PKM-konekiväärillä ja tulitukitarkka-ampujalla (TAK85 tai Dragunov)) kolmeen, kuitenkaan todellisuudessa lisäämättä itsensä väljyyden puolesta lainkaan ryhmän tulivoimaa tai taisteluarvoa. 7,62×51 on jo nykyään käytössä Suomen puolustusvoimissa muun muassa muutamissa panssarivaunutyypeissä. Jalkaväen rynnäkkö-ja kuljetusajoneuvoissamme sen sijaan konekiväärinä on yleensä venäläistä 7,62×54(53)R patruunaa käyttävät aseet (PKT). Huollollisesti asetelma muuttuu siis uuden aseen myötä entistä haastavammaksi.

Suomen Sotilaan terminaaliballistiikka-asiantuntija, diplomi-insinööri Jukka Janhunen kertoo muutaman tosiasian 7,62×54(53) ja 7,62×51 patruunoista ja niiden tehosta.

TEKSTI: Jukka Janhonen DI

Venäläistä kaliiperia on kehitetty voimakkaasti 2000-luvulla läpäisemään uusimpia suojavarusteita. Kotimaisen hankkeen yhtenä vaatimuksena on nimenomaan kyky läpäistä uusimpia suojavarusteita. Tässä voisi taas rivien välistä lukea, että venäläisellä kaliiperilla ei siihen mukamas kyetä, jos siltä uupuu kehittämispotentiaali.

Ei ole mitään suojavarustetta mitä ei voitaisi läpäistä. Toisaalta ei ole myöskään sellaista projektiilia mitä ei voitaisi pysäyttää. Eri – pitkähylsyisillä (yli 50 mm) – 7,62mm -kaliipereilla voidaan läpäistä kevyesti panssaroidut ajoneuvot ja nykyiset NIJ IV -luokan taistelijakohtaiset insertit tietyillä luotityypeillä.

Yleisesti ottaen 7,62x51mm ja 7,62x54R -kaliiperit ovat ominaisuuksiltaan melko vastaavat. Venäläisellä kaliiperilla on hieman suuremmat suuenergiat ja se mahdollistaa raskaampien panssaria läpäisevien ytimien käytön. 7,62x51mm -kaliiperi ei tarjoa etulyöntiasemaa läpäisykyvyssä ja en muutenkaan ymmärrä miten sen kehittämispotentiaali olisi venäläistä kaliiperia parempi.

Sekä idän että lännen 7,62mm -kaliipereihin saa aivan saman tyyppisiä panssaria läpäiseviä ampumatarvikkeita. Niihin saa teräs- ja volframikarbidiytimellisiä kokokaliiperisia läpäisijöitä ja molempiin myös SLAP-tyyppisiä alikaliiperisia panssarinläpäisijöitä. Molemmissa kaliipereissa on toteutettavissa samat ratkaisut. Ne ovat siis samalla viivalla. Molempia kaliipereita kyetään myös valmistamaan ja valmistetaan niin idässä kuin lännessä. Suomessa on valmistettu 7,62×54(53)R -patruunoita jo yli sata vuotta.

Venäläiset ovat kehittäneet erittäin läpäisykykyisiä ampumatarvikkeita 7,62x54R -kaliiperiin., jotka ylittävät suorituskyvyssään länsimaiset patruunat. Mainitaan näistä muutama. 7,62x54R -kaliiperin yksi parhaimmista läpäisijöistä 7N37-luoti. Se on volframikarbidi läpäisijä, jonka sanotaan pystyvän läpäisemään Yhdysvaltojen armeijan XSAPI-insertin. Tämä insertti on luokitukseltaan ylitse NIJ IV -luokan ja se pysäyttää länsimaisen 7,62x51mm -kaliiperisen M993 -volframikarbidiydinluodin. Suomen Sotilaan laajoissa läpäisytesteissä emme ole päässeet testaamaan kyseistä inserttiä juuri näitä penetraattoreita vertaillen, mutta laskennallisesti ja aikaisemman testiempirian valossa väite kuulostaa kovin uskottavalta, oikeastaanm todennäköiseltä.

Venäläinen 7N37-luoti on vain yksi esimerkki idän korkean suorituskyvyn luodeista. Ehkä läpäisykykyisin 7,62x54R -kaliiperinen luoti on kehitetty Ukrainassa. Se kehitettiin brittiläiselle Stiletto Systemsille. Luoti on neljätoista grammainen volframikarbidiydinluoti ja se läpäisee XSAPI-insertit melko etäältä. 7N37 ja Stiletto ylittävät suorituskyvyssään länsimaiset vastaavat luodit. Stiletto-luotia toki ladataan myös 7,62×51 – NATO-patruunaan. Mitään lisätehoa sillä ei kuitenkaan saavutetata verrattuna 54R:ään.

Dragunoveista luopumiseen on varmasti jokin hyvä syy, mitä emme Suomen Sotilaassa vaan tiedä tai ymmärrä. Omat kokemuksemme tästä venäläisestä aseesta, kun sillä ammutaan siihen kuuluvia ja siinä ammuttavaksi tarkoitettuja luotityyppejä, ovat hyviä. Ase on myös täysin nykyaikaisesti varusteltavissa. Mikään täysiverinen tarkka-ampujakivääri se ei ole pelkästään kaliiperinsakaan puolesta, mutta täysin pätevä tulitukiampujan ase se on kyllä. On nimittäin kuitenkin syytä muistaa, että todelliset tarkka-ampujakaliiperit ovat jyhkeämpiä kuin 7,62×51 tai 7,62x54R. Tulitukiasekaliipereina nämä ovat toki täysiverisiä.

Itse toivon todella, että tämä tulitukitarkka-ampujan kaliiperin ja aseen vaihto ei ole alkusoittoa sille, että Suomi luopuu seuraavaksi juuri hankituista PKM-konekivääreistä, joihin on hankittu valtavat määrät varaosiakin. Se kun vaan on yksi maailman parhaista konekivääreistä.

DI Jukka Janhunen (41) on terminaaliballistiikkaan erikoistunut Suomen Sotilaan erikoistoimittaja ja freelance-tutkija. Pääasiallinen tutkimusalue ballistiset suojakypärät. Hän on valmistunut Teknillisestä Korkeakoulusta Materiaalitekniikan laitokselta vuonna 2005 ja suorittanut PSRuk 212:en.”

Avainsanat: , , , ,

Share This