NATO 70 vuotta

Pauli Järvenpää

Pohjois-Atlantin sopimusjärjestö NATO perustettiin 6.4.1949, siis kohta 70 vuotta sitten. Lord Ismayn, puolustusliiton ensimmäisen pääsihteerin jo klassikoksi muodostuneen letkautuksen mukaan ”NATO:n tehtävänä on pitää venäläiset ulkona,saksalaiset kyykyssä ja amerikkalaiset sisällä”.

Näistä tehtävistä ainoastaan viimeksi mainittu on vielä tänäkin päivänä äärimmäisen relevantti, ehkä relevantimpi juuri nyt kuin aikoihin: Yhdysvaltain pysyminen Euroopassa ja sen osallistuminen eurooppalaisten liittolaistensa kanssa maanosamme sotilaalliseen puolustukseen on edelleen elintärkeätä Euroopalle.

Jos NATO:a ja sen yhteistä voimaa ei olisi, se pitäisi keksiä uudelleen. Ihan sydäntä on kylmännyt se meno, jonka presidentti Trump on saanut aikaan omalla käyttäytymisellään ja liittosuhteiden vähättelyllään. NATO on kaiket kehut ja kunnioituksen osoitukset ansainnut, ja sitä Trump ei ole oivaltanut.

Saksalaiset ovat monien mielestä oppineet läksynsä hyvin, jopa liian hyvin, eivätkä ole tätä nykyä tarpeeksi sotilaallisia. Näin he eivät ole kantamassa kekoon omaa osuuttaan Euroopan sotilaalliseksi puolustamiseksi. Saksalaisten puolustukseensa käyttämää bruttokansantulon prosenttiosuutta, näinä aikoina ainoastaan noin 1,2 prosenttia, pidetään syystä kovin alhaisena.

Samaan aikaan esimerkiksi Yhdysvallat panostaa puolustuksensa ylläpitämiseen ja kehittämiseen yli 3,5 prosenttia bruttokansantuotteestaan. Saksa ei kuitenkaan ole ongelma, vaan se on vakaa NATO:n jäsen. Se pitäisi vain saada ymmärtämään, että koko Euroopan vakauden ylläpitämiseksi sen nykyistä vahvempi panos on välttämätön.

Venäläiset taas eivät monien mielestä kykene horjuttamaan Euroopan vakautta, vaikka kovin sitä haluaisivatkin. Venäjä panostaa sotavoimansa kehittämiseen paljon, suhteellisesti huomattavasti keskimääräistä NATO:n jäsentä enemmän, mutta sen yhteiskunta ei yksinkertaisesti tule pitemmällä aikavälillä tällaista satsausta kestämään.

Presidentti Putin voi uhitella ja uhkailla, mutta maansa kansantalouden perusasioita hänkään ei kykene muuttamaan. Venäjän NATO-politiikka on kaksilla kieseillä ajamista: yhtäältä NATO on venäläisissä luonnehdinnoissa kaiken pahan alku ja juuri, mutta toisaalta se on myös venäläisten kateuden kohde.

Seitsemänkymmentä vuotta sitten NATO:n perustajajäseniä oli 12 – mukaan lukien kolme pohjoismaata Tanska, Norja ja Islanti – ja lähiaikoina liittoutuman jäsenkunta tulee laajentumaan kaikkiaan 30 maahan, kunhan Makedonia saa nimikysymyksensä setvittyä naapureidensa kanssa. NATO:n ulkopuolelle jäävät siis enää Pohjolan sotilaallisesti liittoutumattomat: Suomi ja Ruotsi sekä Irlanti, Itävalta, Kypros, Malta ja jotkut Balkanin maat. Melkoinen menestystarina tuo NATO, punnitsi sitä sitten millä tahansa puntarilla.

Suomen kansalaisista vähän runsas viidennes tukee tällä hetkellä mielipidekyselyissä maamme NATO-jäsenyyttä. Yli puolet maanpuolustuksesta erityisesti kiinnostuneista suomalaisista, esimerkiksi Reserviläisliiton ja Reserviupseeriliiton järjestämissä kyselyissä , ilmoittaa tukevansa jäsenyyttä. Upseeriliiton juuri äskettäin teettämässä kyselyssä maanpuolustuksen todellisista ammattilaisista, ammattiupseereista, jäsenyyttä kannattaa 67 prosenttia. Eversteistä ja kenraaleista jopa yli 70 prosenttia on NATO-jäsenyyden kannalla.

Me suomalaiset olemme syystäkin ylpeitä maanpuolustuksemme korkeasta tasosta. Vähillä varoilla on saatu paljon aikaan. Puolustusliitto NATO:n jäsenyys antaisi takuut siitä, että meidän ei enää milloinkaan tarvitsisi puolustaa isänmaatamme yksin väkivahvaa hyökkääjää vastaan.

Pauli Järvenpää
Vanhempi tutkija
International Centre for Defence and Security (ICDS)


Jutun pääkuva: Naton edellinen huippukokous pidettiin Brysselissä 11-12.7.2018. Nato-maiden johtajat asettuivat yhteiskuvaan avajaisseremonioiden yhteydessä. Kuva: NATO

Avainsanat: , , ,

Share This