NATO – Väitteitä ja vastaväitteitä

Nato, tuo läntinen Ilmestyskirjan peto, kylmän sodan jäänne, Yhdysvaltain johtama aggressiivinen hyökkäysliitto, sotia aiheuttava organisaatio tai toisten mielestä taas länsimaisen sivistyksen ja demokratian viimeinen linnake ja ainoa Suomen turvallisuuspoliittinen mahdollisuus, jonka suojiin pitäisi kiljuen rynnätä.

Ukrainan kriisi on nostanut keskustelun Natosta aivan uudelle tasolle Suomessa ja Ruotsissa. Nato on aihe, joka herättää paljon tunteita niin puolesta kuin vastaan ja josta esitetään paljon mitä erilaisempia väitteitä, osa perusteltuja ja osa täysin hatusta vedettyjä. Suomen Sotilas keräsi laajasti eri foorumeilta väittämiä Natosta ja pyrkii vastaamaan niihin lyhyesti.

Olemme koonneet tähän nettijuttuun neljä väitettä. Lue koko artikkeli ja vastauksemme kaikkiin 20 väitteeseen Suomen Sotilas -lehdestä 3/2014. Osta hyvinvarustetusta lehtipisteestä tai tilaa.

Vihainen karhu

Väite: Natoon liittyminen suututtaisi Venäjän, ja se romahduttaisi kaupan Venäjän kanssa. Venäjä voisi aloittaa energiasodan ja/tai kauppasodan Suomea vastaan.

Väitteet ovat kaikki mahdollisia, mutta valtaosin epätodennäköisiä. Kaupan osalta todennäköistä olisi, että Venäjä käyttäisi erilaisia, osin jo aikaisemmin käyttämiään keinoja Suomen painostamiseksi. Näitä voisivat olla erilaiset tuonti- ja vientikiellot ja -tullit, jotka koskisivat esimerkiksi elintarvikkeiden vientiä Venäjälle ja puuntuontia Suomeen. Myös rajamuodollisuuksien vaikeuttamisella ja hidastamisella sekä erilaisten säädösten asettamisella pystyttäisiin nopeasti vaikuttamaan Suomen kauppaan Venäjän kanssa. Venäjän kaupan tyrehtyminen vaikuttaisi luonnollisesti negatiivisesti talouteemme, sillä se on kolmanneksi suurin vientimaamme (noin 5,4 miljardia euroa, noin 10 % kokonaisviennistä) ja suurin tuontimaamme (noin 10,5 miljardia euroa, josta energian osuus on yli 80 %).

Energian suhteen olemme koko Euroopankin mittakaavassa eniten tuontisähkön varassa: Suomen sähköstä pahimmillaan jopa 25 % joudutaan kattamaan tuonnilla. Kuitenkin esimerkiksi vuonna 2012, kun kokonaiskulutuksemme oli noin 85 GWh, oli tuonti Venäjältä vain noin 4,4 GWh, esimerkiksi Ruotsissa se oli yli 14 GWh.

Kaupan ja energian kohdalla Venäjä voi luonnollisesti ryhtyä painostustoimiin, mutta voimakkaina tai pitkäkestoisina ne helposti kääntyvät myös sitä itseään vastaan. Lisäksi sekä kaupan että energian osalta Suomi pystyy jopa lyhyellä aikavälillä ainakin osin turvautumaan muihin markkinoihin. Luonnollisesti taloutemme kärsii huomattavasti mahdollisesta kauppasodasta.

Juridiikkaa ja luottamusta

Väite: Naton apuun ei voisi sodan uhatessa luottaa 100-prosenttisesti kuitenkaan. Naton ytimenä toimii perussopimuksen 5. artikla, joka koskee keskinäisiä turvatakuita. Suurin osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että Naton jäsenmaat ovat erittäin vahvasti sitoutuneet toteuttamaan 5:ttä artiklaa.

Tähän viittaa Naton toimet muun muassa Ukrainan kriisin yhteydessä, jolloin useat Nato-maat ovat siirtäneet joukkoja, aluksia ja lentokoneita Mustallemerelle ja Baltiaan. Kriittisimmät taas muistuttavat, että Baltian maille ei aikoinaan niiden liittyessä Natoon tehty heti puolustussuunnitelmaa, mikä viittaisi siihen, että niiden puolustukseen ei sitouduttaisi vakavasti.

Kansainvälisessä politiikassa voidaan luonnollisesti aina pohtia kaikkien valtioidenvälisten sopimusten todellista pitävyyttä, tämä koskee kaikkia sitoumuksia, niin EU:n, Naton kuin YK:n kohdallakin. Historia ja nykypäiväkin todistavat, että valtiot noudattavat tai jättävät noudattamatta ja tulkitsevat sopimuksia viime kädessä omien etujensa mukaisesti.

Naton kohdalla kuitenkin sopimuksesta lipeämistä voidaan pitää erittäin epätodennäköisenä, sillä pieninkin viite siitä romauttaisi koko liiton perustuksen, ja Nato on kuitenkin merkittävä osa monen maan turvallisuus- ja sotilaspolitiikkaa.

Maksetaan, säästetään?

Väitteet: Natoon liittyminen nostaa Suomen puolustuskustannuksia, ja se vaatii, että jokainen jäsen käyttää vähintään 2 % bruttokansantuotteestaan (BKT) puolustusmenoihin.

Nato edellyttää (toivoo) jäsenmailtaan uskottavaa omaa puolustusta ja katsoo, että siihen tarvitaan vuodessa 2 % BKT:stä. Käytännössä tähän ei kuitenkaan nykyisistä jäsenmaista yllä kuin muutama, laskutavasta riippuen vuonna 2012 vain viisi maata (Yhdysvallat, Turkki, Kreikka, Viro, Ranska) täyttivät tämän ehdon. Suomi käyttää tällä hetkellä noin 1,47 % (2013) puolustusmenoihin, mutta eri maiden luvut eivät ole monelta osin vertailukelpoisia, sillä eri maat kirjaavat eri asioita puolustusmenoihin. Esimerkiksi joissakin maissa puolustusmenoista maksetaan eläkkeet, tullin, rajavartioston ja miliisin menot. Suomi pystyy tarvittaessa osoittamaan laskutapojen muutoksilla (esimerkiksi eläkevastuut sekä asevelvollisuusjärjestelmän kustannusten kirjaaminen), että se käyttää puolustusmenoihin suosituksen mukaiset 2 %. Materiaalihankintoja koskevan budjettiosuussuosituksen Suomi täyttää jo nyt.

Nato-jäsenyyden suorat vuosittaiset kuluvaikutukset puolustusbudjettiin olisivat laskelmista riippuen 40–60 miljoonaa euroa. Tästä summasta karkeasti noin puolet menisi Suomen osuutena Naton budjettiin ja toinen puoli Naton organisaatioon lähetettävien suomalaisten, (arviolta 75–100 sotilaan) kuluihin.

Sotilaalliset seuraukset

Väite: Liittymisen myötä joudumme luopumaan asevelvollisuudesta ja siirtymään palkka-armeijaan.

Natolla ei ole mitään kantaa jäsenmaidensa valitsemaan puolustusratkaisuun, eikä sillä ole mitään intressiä painostaa siirtymistä kohti ammattiarmeijaa. Nato edellyttää vain yleisellä tasolla, että jokainen maa vastaa lähtökohtaisesti omasta puolustuksestaan, Nato voi toimia vain ylimääräisenä turvana. Tällä hetkellä 28 Nato-maasta seitsemässä on käytössä asevelvollisuus, lisäksi monet maat arvostavat korkealle suomalaisten puolustusratkaisun eli yleisen asevelvollisuuden.

Teksti: Petri Välkki

Avainsanat: , , ,

Share This