Natoko aivokuollut?

Pauli Järvenpää

Kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron äskettäin The Economist -laatulehden haastattelussa totesi Naton olevan “aivokuollut“, käväisi varmasti monella muullakin kuin tämän blogin kirjoittajalla mielessä kysymys, mistähän Ranskan presidentti mahtaa aamulla ammentaa uutisensa.

Toki Macron on sittemmin pehmentänyt lausuntojaan, mutta kuten yleensäkin, löysät poliittiset puheet väistämättä satavat vastustajien laariin. Näin on käynyt nytkin: vahva negatiivinen mielikuva puolustusliitto Naton surkeasta nykykunnosta on jäänyt monelle päällimmäisenä mieleen – ja sitä pahempi tosiasioille.

Kuin tilauksesta Naton jäsenmaiden johtajat kokoontuivat 4.12. Lontooseen juhlistamaan sotilasliiton 70-vuotispäivää, ja näin heille avautui mahdollisuus keskustella kasvotusten liittoutuman sisäisestä ja ulkoisesta tilanteesta.

Kieltämättä on totta, että Naton sisällä kuohuu. Se on tullut selvästi esille myös Lontoon keskusteluissa. Mutta organisaation, joka kestää yhtä aikaa presidentti Donald Trumpin, presidentti Emmanuel Macronin, Turkin poikkeuksellisen härskin kansallisen edun tavoittelun ja brexitin, voidaan katsoa olevan sittenkin aika hyvässä kuosissa.

Pitää muistaa, että Nato on poliittinen yhteisö, jonka keskeisenä tehtävänä on jäsentensä turvallisuudesta huolehtiminen. Katsotaanpa miten se on viime aikoina hoitanut tätä päällimmäistä tehtäväänsä:

Kun tarkastelee Naton toimia Euroopan vaaran vuoden 2014 jälkeen, puolustusliitto näyttää aivan muulta kuin aivokuolleelta. Monet Naton jäsenvaltiot, Yhdysvallat etunenässä, ovat tuntuvasti vahvistaneet erityisesti Baltian maiden ja Puolan puolustusta pohjoisessa ja itäisessä Keski-Euroopassa juuri niillä alueilla, joilla Venäjän sotilaallinen painostus on ollut suurimmillaan.

Liittoutuman puolustushaaroista nopeimmin vahvistettavat elementit, ilmavoimat, ovat saaneet lisävoimaa laajennetun Baltic Air Policing -järjestelyn kautta. Myös merivoimien kalustoa on moderinisoitu, ja sitä on on käynyt harjoituksissa koko Itämeren alueella. Usein myös Naton ulkopuoliset maat Ruotsi ja Suomi ovat olleet näissä harjoituksissa mukana, kuten myös ilmavoimien harjoituksissakin.

Itämeren alueen maavoimien kalustossa, kuten myös liittokunnan yhteisharjoituksissa, on tapahtunut merkittävä määrällinen ja laadullinen hyppäys. Vuosina 2018-19 Nato on järjestänyt lähes kolmesataa eri tasoista harjoitusta, joista useimpiin on kutsuttu mukaan myös Naton erityiskumppanit (Enhanced Opportunities Partnership, EOP) Ruotsi ja Suomi.

Maavoimien raskasta kalustoa on harjoitusten ja rotaatioiden jälkeen jätetty avainalueille, ja poltto- ja voiteluaineiden, korjauskapasiteetin ja taistelumuonapakkausten ennakkovarastointi on tullut jälleen mukaan kuvaan paikkaamaan niitä aukkoja, jotka kylmän sodan päättymisen jälkeen vuosituhannen vaihteessa olivat syntyneet – silloin kun ajateltiin, että aseet olisivat lopullisesti Euroopassa vaienneet.

Nato on myös vankistanut sotilaallista pelotettaan sijoittamalla kuhunkin Baltian maahan ja Puolaan noin 1200 sotilaan suuruiset maavoimien taisteluosastot toimimaan eräänlaisina kompastusesteinä mahdollisen hyökkäyksen jarruttamiseksi ja suuntaamiseksi (enhanced Forward Presence, eFP) . Jo se, että näiden osastojen johtovaltioiksi asettuivat pohjoisesta etelään lueteltuina Iso-Britannia, Kanada, Saksa ja Yhdysvallat, osoitti kuinka vakavasti nämä osastot Natossa otettiin.

Naton puolustussuunnittelussa on myös ymmärretty, että sodan tempo olisi 2020-luvulla aivan jotain muuta kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Niinpä joukkojen saatavuutta ja toiminnan nopeutta on korostettu ja luotu erilaisia nopean toiminnan joukkoja , kuten esimerkiksi Nato Response Force (NRF) ja Very High Readiness Joint Task Force (VJTF). Joukkojen eteneminen tiheästi rakennetussa Keski-Euroopassa nykyistä vapaammin ja nopeammin , niin sanottu “sotilas-Schengen“, on otettu EU:n ja Naton yhteiseksi tavoitteeksi.

Heinäkuussa 2018 järjestetyn Brysselin huippukokouksen parasta antia oli joukkotavoite, joka koostuu “neljästä kolmestakymmenestä“: 30 maavoimien taisteluosastosta, 30 ilmavoimien taisteluyksiköstä sekä 30 merivoimien aluksesta, jotka kaikki pyritään tarvittaessa saamaan jalkeille 30 vuorokaudessa. Vieläkään joukkojen saatavuus ei ole tarpeeksi korkealla tasolla, mutta parempaan päin on liittokunta tässäkin suhteessa menossa.

Kuten Saksan pian syrjään siirtyvä liittokansleri Angela Merkel Lontoon huippukokouksen alla totesi, Nato on turvallisuuden kannalta koko ajan monimutkaisemmaksi käyvässä maailmassa jopa tärkeämpi kuin kylmän sodan aikaan. Merkel on myös Saksan liittopäivillä tänä syksynä luvannut Saksan nostavan puolustusmenojensa määrän Natossa sovittuun kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta 2030-luvun alkuvuosiin mennessä.

Kaikki tämä on minusta aika hyvin jo aivokuolleeksi luullulta organisaatiolta.

Pauli Järvenpää, vanhempi tutkija, ICDS, Tallinna


Jutun pääkuva: Nato-maiden päämiehet yhteiskuvassa Lontoon huippukokouksessa 4.12.2019. Kuva: NATO

Avainsanat: , , , ,

Share This