NATO:n huippukokous Brysselissä: takaisin tulevaisuuteen

Pauli Järvenpää

NATO:n huippukokous järjestetään ensi viikolla 11.-12. heinäkuuta Brysselissä. Kuten tapana on, huippukokouksen asialistat laaditaan erityisen huolellisesti ja jäsenten väliset kiistat, jos sellaisia ylipäätänsä on, käsitellään huippukokouksen alla järjestettävissä ulko- ja puolustusministerikokouksissa. Tällä tavoin vaikeat asiat siirretään tarvittaessa sivummalle, ja jäsenmaiden korkeimmat poliittiset johtajat saavat paistatella päivää myönteisessä julkisuuden valossa.

Näin tälläkin kerralla. Etukäteisvalmisteluissa on käynyt ilmi, että Brysselin kokous tulee pitkälti tarkastelemaan edellisten, Walesissa 2014 ja Varsovassa 2016 tehtyjen päätösten toimeenpanoa. Mitään suuria periaatteellisia linjanvetoja jäsenvaltiot eivät siis tältä kokoukselta odota. Voi siis jopa sanoa, että liittoutuma on Brysselissä matkalla takaisin tulevaisuuteen.

Huippukokous on silti aina huippukokous. Walesissa ja Varsovassa tehtiin pitkän aikavälin linjauksia, joiden pohjalta erityisesti NATO:n koillisten ja itäisten jäsenvaltioiden puolustusta kohennetaan. Korkeat valtionpäämiehet pääsevät nyt Brysselissä toteamaan, että näiden jäsenmaiden, erityisesti Baltian maiden ja Puolan, muodostamaa sotilaallista pidäke- ja puolustuskokonaisuutta on lujitettu ja että puolustusliiton sotilaallisen iskukyvyn parantaminen Itämeren alueella jatkuu.

Suomea ja Ruotsia tämä koskee siinä mielessä, että niin sanotun ”vahvistetun kumppanuuden” kautta me NATO:on kuulumattomat maatkin olemme yhä läheisemmässä yhteistyösuhteessa puolustusliittoon. Tämä tulee erityisesti näkymään lisääntyvänä yhteistyönä kansainvälisten sotaharjoitusten järjestämisessä ja niihin osallistumisessa.

Mutta huippukokous ei olisi huippukokous, ellei siellä tehtäisi mitään kauaskantoisia päätöksiä. Niinpä Brysselissä tehtävien linjausten kärkipäässä tulee olemaan päätös uuden johtamis- ja komentojärjestelmän käyttöönotosta. Keskeinen osa tätä kokonaisuutta tulee olemaan liittokunnan Atlantin-yhteyksiä tukeva ”Command for the Atlantic”, joka tulee sijoittumaan Yhdysvaltain Norfolkiin. Toinen,yhtä tärkeä osa NATO:n strategista johtamisjärjestelmää on Saksan Ulmiin sijoitettava ”Joint Support and Enabling Command”, jonka päätehtävänä tulee olemaan liittoutuman strategisen tason huollon ja logistiikan suunnittelu ja johtaminen.

Uuden johtamis- ja komentojärjestelmän myötä huomiota tullaan myös kiinnittämään NATO:n joukkorakenteeseen. Esimerkiksi Itämeren alueella toimivien joukkojen rakenne ei nykyisellään täytä niille asetettavia vaatimuksia. Parannusta on odotettavissa, kunhan armeijakuntatasoinen Multinational Corps North-East (sijoituspaikkana Szczecin Puolassa) ja divisioonatasoinen Multinational Division North-East (sijoitettuna Puolan Elblągiin) saadaan täyteen toimintakuntoon. Näiden esikuntien lisäksi alueelle tullaan todennäköisesti perustamaan uusi divisioonatasoinen esikunta. Näillä tiedoin sen rungon tulee muodostamaan Tanska ja se tullaan sijoittamaan Latvian Ādažiin.

Kolmas, läheisesti sotilaiden käytännön arkipäivään liittyvä aihepiiri tulee Brysselissä olemaan niin sanottujen ”sotilas-Schengen” -ongelmien tunnistaminen ja niitä koskevien ratkaisujen etsiminen. Eihän voi olla niin, että maavoimien raskaan kaluston ja sen ampumatarvikkeiden siirtäminen Länsi-Euroopasta esimerkiksi Baltian maihin vie lähinnä byrokraattisista ja teknisistä syistä viikkokausia. Sotakaluston liikkuttaminen maasta toiseen on siksi tehtävä nykyistä paljon helpommaksi ja nopeammaksi. Tämä sama ongelma on noussut esille EU:n piirissä, ja sille haetaan nyt yhteistä ratkaisua molemmissa organisaatioissa.

Lopuksi voi pitää varmana, että Brysselissä nousee näkyvästi esille kysymys jäsenmaiden puolustusmäärärahojen tasosta. NATO linjasi vuoden 2014 Walesin huippukokouksessa tavoitteekseen 2 prosentin tason jäsenten bruttokansantuotteesta. Aikaa tämän tason saavuttamiseen annettiin vuoteen 2024 saakka.

Tähän mennessä vain kahdeksan NATO:n 29 jäsenestä on tähän tasoon yltänyt (Yhdysvallat, Iso-Britannia, Kreikka, Puola, Romania, Viro, Latvia ja Liettua). Presidentti Donald Trump on jo joillekin jäsenvaltioille, muuan muassa rikkaille Norjalle ja Saksalle, lähettämissään kirjeissä patistanut näitä maita satsaamaan enemmän puolustukseen.

Olisi siis suoranainen ihme, elleivät määrärahat nousisi keskustelun kohteeksi myös huippukokouksessa. Meidän kaikkien kannalta olisi toivottavaa, että asiasta voitaisiin keskustella rakentavasti niin, että Kanadassa koettu G-7 -fiasko voitaisiin välttää.


Pauli Järvenpää
Vanhempi tutkija, International Centre for Defence and Security (ICDS)
Tallinna

Kuvituskuva: Nato-maiden ulkoministerit valmistelivat Brysselissä 27.5. liittouman tulevaa huippukokousta. Kuva: NATO

Avainsanat: , , , ,

Share This