Neuvostoliiton sankari Šestakov ja Murokallion valtaus 27. kesäkuuta 1944

Toukokuun alussa Suomen Sotilas uutisoi Murokalliolle Portinhoikan risteyksen itäpuolelle viime kesänä ilmestyneistä kahdesta muistomerkistä. Muistomerkeillä käytiin lehden lukijamatkan tiedusteluun liittyen ja paikkahan on Portinhoikan risteyksen ja Leitimojärven välissä oleva 43 metriä korkea kukkula. Sen nimi esiintyy usein eräänä kiintopisteenä alueella kesäkuun lopulla käydyn Tali-Ihantalan taistelun alkuvaiheen sotahistoriassa lukemattomissa kirjoissa ja kirjoituksissa.

Murokallion laella olevassa muistomerkissä on päivämäärä 27.6.1944, jonka tämän kirjoittaja ymmärtää tarkoittavan sitä päivää, jolloin Puna-armeija kallion laen valtasi. Samaan päivään on sijoitettu kukkulan juurella olevassa esittelytaulussa kaartilainen Konstantin Šestakovin teko, joka toi hänelle Neuvostoliiton sankarin arvonimen.

Konstantin Konstatinovits Šestakov Murokallion juurella olevassa esittelytaulussa.

Šestakov sai arvonimensä vallattuaan ”fasistien” (=suomalaisten) konekiväärin ja tuhottuaan sillä 50 ”fasistia” kaatuen itse kun nämä valtasivat aseen takaisin. Tarkempi selitys löytyy toukokuun alun jutusta (ks. www.suomensotilas.fi/uusi-muistomerkki-tali-ihantalan-polttopisteeseen/) Šestakovin teko vaikutti olennaisesti kukkulan valtaamiseen, itse kukkula oli ”Lampilijan kylän lähellä.”

Lukijoita kiinnosti jo alkuperäisen jutun yhteydessä virinneessä nettikeskustelussa se, miten nämä tapahtumat osuvat yhteen suomalaisen sotahistorian kanssa. Ja Suomen Sotilashan tutki tämän apunaan niin kirjoitettu sotahistoria kuin alueella noina päivinä toimineiden suomalaisjoukkojen sotapäiväkirjat ja taistelukertomukset eli alkuperäislähteet. Lähinnä tulevat kysymykseen Murokallion läheisyydessä operoineiden Jalkaväkirykmentti 48:n, Jääkäriprikaatin sekä Jalkaväkirykmentti 50 ja niiden osiin sotapäiväkirjat.

Murokallion kulmille sota ehti 25. kesäkuuta kun 30. Kaartinarmeijakuntaan kuuluva Leitomojärven suunnasta hyökkäävä panssarivaunuosasto yllätti heti puolen päivän jälkeen Portinhoikan itäpuolella olevan suomalaisryhmityksen, vaikka sen vahvistuksena oli panssarintorjuntatykkejä ja Rynnäkkötykkipataljoonan vaunuja. Vaunut väistyivät pohjoiseen kohti Ihantalaa ja osa tykeistä samoin, osan miehistön jättäessä tykkinsä ja paetessa. Puna-armeijan panssarit etenivät oivan tilaisuuden saatuaan Portinhoikan risteykseen ja siitä kohden Juustilaa sekä varmistivat pohjoiseen Ihantalan suuntaan menevän tie varressa ja samoin etelään. Vaunujen mukana seurannut jalkaväki miehitti kukkulat tienvarressa eli idästä käsin luetellen Murokallio, Hiihkallio ja Kyöpelinvuori vaihtoivat omistajaa. Tässä olisi siis ensimmäinen mahdollinen päivämäärä Murokallion valtaukselle, mutta kaksi päivää liian aikaisin verrattuna venäläismuistomerkin päivämäärään.

Šestakovin nimi Portinhoikan muistomerkillä viiden muun Neuvostoliiton sankarin nimen seurassa.

Mikään edellä mainituista lähteistä ei kerro Šestakovin urotyön kaltaisesta tapahtumasta, eikä oikein voikaan koska Murokallion tuntumassa olleet suomalaisjoukot pakenivat. Esittelytaulun ”Lampilijan kylää” eivät suomalaiskartat tunne, eivät oikeastaan kunnon kyliä lähimainkaan, pelkkiä taloryhmiä. Toki venäläiskartoissa on tuollainen nimi voinut olla tai sitten se on kirjoitusvirhe, joka on tapahtunut jossakin portaassa, joka Šestakovin urotekoa on käsitellyt. Taloryhmiä on tietysti voitu myös liioitellen kyliksi nimittää.

Uhkaava tilanne laukesi vasta kun Panssaridivisioonan muutamat raskaat panssarit tekivät vastahyökkäyksen Juustilan suunnasta kohti Portinhoikkaa kohdaten punapanssarit Portinhoikan länsipuolella puoli neljän aikaan. Osa venäläisvaunuista tuhottiin, osa vallattiin käyttökelpoisina ja loput pakenivat tulojäljilleen. Alueelle saapui jääkäripataljoonia ja rynnäkkötykkejä, jotka työnsivät Puna-armeijan ensin Portinhoikkaan ja sen jälkeen vielä idemmäs aina Leitimojärven puolenvälin tasalle. Aamuyön tunteina 26.6. etulinja vakiintui kuitenkin aukean reunaan järven länsipuolelle, Murokallion juurelle. Puna-armeijan oleskelu kalliolla oli siis ollut lyhyehkö.

Tässä selostuksessa ohitetaan alueella käydyn taistelun moninaiset vaiheet, jotka kytkeytyivät Leitimojärven pohjoispuolitse kohti Ihantalaa hyökkäävän 30. Kaartinarmeijakunnan motitusyrityksiin sekä venäläisten yrityksiin avata tietä pohjoiseen Portinhoikan eteläpuolella.

Seuraava mahdollinen Murokallion valtauspäivä on 26.6. kun noin puoli neljän aikaa iltapäivällä suomalaisarvion mukaan puna-armeijalaiset hyökkäsivät noin pataljoonan vahvuudella koillisesta Murokalliota puolustavan Jääkäripataljoona 5:n selkään ja komentopaikalle Murokallion länsirinteellä. Pataljoona tuli yllätetyksi ja osin hajaantui, sen komentaja sai tilanteen hallintaan vasta Leitimojärven suunnasta Portinhoikkaan menevän tien eteläpuolella. Šestakovin urotyö ei oikein sovi tähänkään vaiheeseen, koska suomalaislähteiden mukaan puna-armeija yllätti JP 5:n vasemmalla sivustalla olleen heikon varmistuslinjan, ts. kiivasta taistelua ei näytä käydyn.

Tämäkin Puna-armeijan käynti Murokalliolla jäi lyhyeksi, sillä Jääkäriprikaati reagoi nopeasti ja jo kuuden jälkeen illalla se käynnisti osillaan vastahyökkäyksen ja kalliokukkulan itäreuna oli omien käsissä kello seitsemään mennessä. Tälläkin kertaa päivämäärä on päivän verran väärä venäläisen muistomerkin kertomaan verrattuna eikä valtaus ollut kovin pysyvä.

Edellä mainittujen vaiheiden jälkeen Murokallio pysyi selvästi suomalaisten käsissä ja oli sitä aivan varmasti 27.6. Toki jostakin toisesta kukkulasta on tällä päivämäärällä voitu taistella, suurtaistelun vaiheet ovat jo paperilla sangen moninaiset ja aikanaan tapahtumat ovat varmasti olleet vieläkin monimutkaisempia.

Jääkäriprikaatin taistelukertomuksen peitepiirroksia siirrettynä 1930-luvun topografikartalle. Vihreällä prikaatin puolustusasemat 26.6. Puna-armeijan panssarikiilan torjumisen ja vastahyökkäyksen jälkeen. Sinisellä 30. Kaartinarmeijakunnan pussittamiseen tähtäävän hyökkäyksen lähtöasemat 27.6. ja mustalla lopputilanne hyökkäyksen pysähtyessä 28.6. Kartan keskivaiheilla Portinhoikan risteyksen ja Leitimojärven puolessavälissä oleva Murokallio on koko ajan selvästi rintamalinjan takana. Kuvankäsittely Jokke Vierimaa.

Tässä ohitetaan parin päivän verran suurtaistelun tapahtumia, koska Murokallion omistuksen kannalta seuraava ratkaiseva vaihe oli Kannaksen joukkojen ja IV armeijakunnan komentajien yhdessä aamupäivällä 29.6. tekemä ratkaisu vetää väsyneet ja kuluneet joukot taaksepäin uuteen puolustusasemaan Ihantalan tasalle. Organisaatiossa alaspäin valuneet käskyt käynnistivät monimutkaisen irtautumisliikkeen, jossa Murokalliolla viimeisenä olleen suomalaisjoukon mahdollisuuksia on kaksi. Jääkäripataljoona 2 on ollut siellä vielä yhdeksältä illalla ja Jalkaväkirykmentti 30:n II ja III pataljoonan osia vetäytyi Leitimojärven pohjoispuolelta sen kautta tai läheltä sitä vielä keskiyöllä. Voisi siis olettaa että perässä tulevat puna-armeijalaiset olivat kalliokukkulalla myöhään illalla 29.6. tai vasta seuraavan päivän puolella eivätkä missään nimessä ottaneet sitä haltuunsa kiivaassa taistelussa, joka sopisi Šestakovin urotekoon.

Jalkaväkirykmentti 50:n taistelukertomuksen liitteenä oleva peitepiirros kartan päälle siirrettynä. Ao. rykmentin osat olivat viimeisenä vastuussa Murokallion kohdasta rintamassa. Tässäkin Murokallio selvästi rintaman takana. Kuvankäsittely Jokke Vierimaa.

Edellä on suomalaisia lähteitä käyttäen todistettu, että Puna-armeija EI vallannut Murokalliota 27.6.1944 vaikka se sen kaksi kertaa muina päivinä tekikin ja lopulta sai haltuunsa suomalaisten jättämänä. Jossakin tai joissakin venäläisissä lähteissä tämä päivämäärä toki voi olla, mutta näitä ei tämän kirjoittajalla valitettavasti ole ollut käytössä. Mahdollista tietysti on myös, että kyseessä on jonkin jo sodan aikana syntyneen asiakirjan päivämäärävirhe tai vallattu kukkula on ollut jokin toinen ja sen tarina on sekaantunut Murokallioon.

Kaartin sotamies Konstantin Šestakovin urotekoon sopivaa tapahtumaa Murokallion kulmilta ei suomalaisista lähteistä löydy. Itse tarina on kovin samankaltainen kuin monen muunkin Neuvostoliiton sankarin kohdalla, vihollisen konekiväärin valtaamisessa toveriensa puolesta kaatuvia puna-armeijalaisia on näissä virallisissa kertomuksissa paljon. Viidenkymmenen suomalaisen surmaaminen tai haavoittaminen olisi käytännössä tarkoittanut jonkin suomalaiskomppanian tuhoutumista, sen verran pieniä Tali-Ihantalan suurtaisteluun osallistuneet komppaniat olivat. Lukuun ei siis kannata suhtautua kategorisesti, se ei ole uskottava. Jotakin merkittävää puna-armeijalainen Šestakov kuitenkin on kesäkuun lopulla 1944 tehnyt ja siitä ansainnut arvonimensä. Tällä jutulla ei ole tarkoitus kyseenalaistaa hänen sotilaskunniaansa tai tekojaan. Portinhoikan muistomerkin graniittiin on ikuistettu kuuden Neuvostoliiton sankarin nimi ja hän on yksi heistä.

Avainsanat: , , ,

Share This