“New Deal” – Uusi globaali jako, eli miten taloushankkeilla jaetaan valtapiirejä

Yhdysvaltain kongressissa saatiin aikaan sopimus, jossa enemmistö tuki TPP-sopimusta (the Trans-Pacific Partnership). BRICS-maat keskustelevat yhteistyön kehittämisestä. USA haluaa tehdä ydinvalvontasopimuksen Iranin kanssa. Kiina ajaa uutta Aasian investointipankkia (Asian Infrastructure Investment Bank). Kiinan ja Venäjän hanke; Shanghain yhteistyöjärjestö (Shanghai Cooperation Organisation), haluaisi saada myös Intian mukaan toimintaan. Samalla BRICS-maiden taloudet ovat vaikeuksissa. Kaikki tämä ei ole kuitenkaan “vain” kauppapolitiikkaa. Meneillään on globaalien valtapiirien uusjako.

Kuvassa vasemmalta oikealle BRICS-maiden johtajat: Putin (Venäjä), Modi (Intia), Rousseff (Brasilia), Xi (kiina) ja Zuma (Etelä-Afrikka).

Monessa maassa, Yhdysvalloissakin, on esitetty voimakasta arvostelua TPP-sopimusta kohtaan, kuten myös Eurooppaa koskevaa TTIP-sopimusta kohtaan. Kumpikin sopimus on taloudellisesti tärkeä ja purkaa monia kaupan esteitä. Kaikki tällaiset sopimukset kuitenkin liittyvät myös turvallisuuspolitiikkaan ja valtapiirijakoon. Turvallisuuspolitiikalla on varmasti ollut vaikutusta myös sovun syntymiseen USA:n kongressissa TPP-sopimuksesta. USA seuraa huolestuneena etenkin Kiinan kasvavia aktiviteetteja Aasiassa.

Spratley-saaret ovat konkreettinen esimerkki alueellisen vallan kiistoista Aasiassa. Saaret ovat Etelä-Kiinan merellä ja niiden omistuksesta on kiistelty jo pidempään Kiinan, Filippiinien, Malesian, Vietnamin ja Taiwanin kesken. Asiaan liittyy myös alueelta löytynyt öljy. Kiina on jo rakentanut lentokentän yhdelle saarella ja siellä on kiinalaisia sotilaita. Tämä konflikti on myös lähentänyt Vietnamia ja Filippiinejä Yhdysvaltoihin. Filippiinit suhtautuu taas suopeammin USA:n sotilaalliseen läsnäoloon alueella.

Aasian investointipankki nähdään hankkeena haastaa USA:n asemaa ja enemmän USA:sta riippuvaista Maailmanpankkia. Kiina on saanut jo lähes 50 maata mukaan hankkeeseen, mukaan lukien Suomen. Suuri takaisku Yhdysvalloille oli Iso-Britannian päätös lähteä mukaan hankkeeseen, jonka jälkeen myös USA on hakenut malleja toimia yhteistyössä uuden pankin kanssa. Käytännössä Kiina on ostanut muita mukaan hankkeeseen. Moni maa näkee, että on se on tärkeä tapa pysyä mukana Kiinan ja sen hallitsemien hankkeiden markkinoilla.

Kiina

Sopimus Iranin ydinohjelmasta ja sen valvonnasta on vaikea pala Yhdysvalloille. Sopimuksella on monta vastustajaa Washingtonissa ja Israel suhtautuu hyvin negatiivisesti sopimukseen. Silti Obaman hallinto haluaa saada sopimuksen aikaan ja myös kongressissa näyttäisi löytyvän tuki sen hyväksynnälle. Iranin strateginen asema on tärkeä ja USA haluaa käyttää hyväkseen tilannetta lämmittääkseen suhteita siihen ja etenkin estää, ettei se valu Kiinan ja Venäjän valtapiiriin eikä olisi islamilaisen terrorismin tukikohta.

BRICS-yhteistyö ja Shanghain yhteistyöorganisaatio ovat hankkeita, joissa etenkin Kiina ja Venäjä haluaa rakentaa USA:sta riippumattoman, mutta myös sen kanssa kilpailevan taloudellisen valtapiirin. Tietenkään tämä ei rajoitu vain talouteen. Kuten Ukrainan tilanne osoitti, Euraasian yhteistyö ei ole Venäjälle vain taloudellinen hanke, vaan myös strategisten valtapiirien jakamista ja turvallisuuspolitiikkaa.

Kiina on jo pitkään ollut hyvin aktiivinen niin Afrikassa kuin Etelä-Amerikassa. Virallisesti se on investoinut noille alueille, mutta samalla se on ostanut merkittävän aseman monessa maassa ja laajentanut omaa valtapiiriään. Tämän seurauksena myös muut maat, kuten USA, Japani ja Etelä-Korea ovat aktivoituneet merkittävästi tekemään sijoituksia Afrikassa.

EU:n asema heikkenee

Kreikka ja Turkki ovat myös strategisesti tärkeitä maita. Siksi niiden taloustilanne ja ulkopuolinen tuki eivät ole vain taloudellisia kysymyksiä. Niiden vaikeudet EU:n kanssa ovat lähentäneet niitä Venäjään ja osittain myös Kiinaan. Tämä osaltaan on vaikuttanut siihen, että USA haluaa EU:n löytävän paremman yhteistyön kumpaankin maahan.

Tässä suuressa pelissä EU alkaa olla aika pieni tekijä. Etenkin EU:n sisäiset ongelmat ja myös taloudellinen heikkous ovat tuottanut tilanteen, jossa EU on enemmän USA:n alueellinen liittolainen kuin globaali toimija. Lisäksi Venäjä tekee parhaansa hajottaakseen EU:n yhtenäisyyttä niin, ettei se olisi edes alueellinen valtatekijä.

Pax Americana

Mielenkiintoista on myös, miten monessa maassa antiamerikkalaisuus on osalle kansalaisia ja poliitikkoja syy tukea muiden kuin USA:n hankkeita. Tämä on myös kortti, jolla myös Kiina ja Venäjä pelaavat.

Suomessakin esitetään paljon mielipiteitä, joissa Kiinan investointipankkihanketta ja BRICS-maiden suurempaa taloudellisesta valtaa pidetään positiivisena kehityksenä, koska ne kaventavat USA:n valtaa. Useimmiten näiden mielipiteiden esittäjät eivät tunnu juurikaan miettivän millaisia hankkeita ja valtapyrkimyksiä he tukevat. Samaan aikaan maissa, jotka ovat näiden itäisten valtioiden suoranaisen uhan alla, kuten Ukraina, Baltian maat, Taiwan ja nyt esimerkiksi Filippiinit, nähdään, että USA on ainoa tae heidän turvallisuudelleen.

Yleinen uskomus on, että BRICS-mailla on valtavat taloudelliset resurssit ja ne ovat maailmantalouden vetureita. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Venäjä on ajautumassa vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin matalan öljyn hinnan ja talouspakotteiden seurauksena. Kiinan kasvu yskii, sen osakemarkkinoilla on merkittävää epävakautta ja sen vienti pienenee, esimerkiksi toukokuussa 2015 vienti putosi 2.5% ja tuonti jopa 17.6%! Financial Times julkaisi kesäkuussa analyysin (Emerging markets: Trading blow, After years of boosting global growth, developing economies now a major drag on world economy), jossa ilmenee, että BRICS-maiden kehitys on viime vuodet ollut hitaampaa kuin muilla kehittyvillä markkinoilla ja ne eivät ole enää kasvun vetureita. Itse asiassa USA:n rooli maailmantalouden kasvussa on viime vuosina ollut merkittävämpi.

Tietyssä mielessä meneillään on jopa kylmän sodan aikaan verrattava valtapiirien jakaminen. Tässä jaossa taloudella ja taloussopimuksilla on merkittävä rooli. Valta saavutetaan taloudellisella menestyksellä. Samalla ei pidä olla naiivi kuvittelemaaan, että taloudelliset yhteistyötarjoukset ovat vain taloushankkeita. EU:lla ja Suomella on vakavia omia taloudellisia haasteita, jotka vaikeuttavat niiden asemaa.

Siksi on tärkeää huomata myös asioiden turvallisuuspoliittinen puoli. Pelkästään rahan takia ei kannata lähteä mukaan kaikkeen. On myös syytä muistaa, että taloudellisella yhteistyöllä on aina vaikutusta myös turvallisuuteen.

Avainsanat: , ,

Share This