NGO:t – ajatuksin aseita vastaan

Non-Governmental Organizations (NGO) on kattonimistys erilaisille kansalaisjärjestöille, säätiöille ja ajatuspajoille, jotka toimivat itsenäisesti hallituksista riippumatta, vaikka ne saisivatkin rahoitusta julkiselta sektorilta.

Ajatuspajat ja säätiöt eivät taistele rintamalla. Ne korkeintaan organisoivat materiaaliapua, eivät liioin välitä aseita saati räjäytä rautaa pois viholliselta. Silti ne ovat pelättyjä, kritisoituja ja Venäjän informaatiosodassaan levittämien salaliittojen vakiokohde. Mikä niistä tekee niin pelottavia?

Suomen Sotilaan erikoistoimittaja Pekka Virkki pyrki ottamaan selvää kahden tällaisen organisaation tavoitteista ja toiminnasta. Samalla käytiin läpi Ukrainan menneisyyttä ja lähitulevaisuuden haasteita.

Open Dialog Foundation, Varsova

Yksi Open Dialog Foundationin toimistoista sijaitsee Nowy Swiatilla Varsovan keskustassa. Kauniina kesäpäivänä ovet ja ikkunat selällään se tosiaan antaa vaikutelman avoimuudesta. Jopa suomalaiseen luottamusyhteiskuntaan tottunut ihmettelee tällaista symboliikkaa, vaikka kyse lienee enemmän säätilaan liittyvästä käytännön ratkaisusta. Toimittaja on kerrankin löytänyt itsensä etuajassa paikalle vieraassa kaupungissa, joten isäntiä odotellessa kelpaa katsella ympärilleen.

Open Dialog Foundationin tiloissa on Ukrainan taistelusta kertovia asetelmia

Open Dialog Foundationin tiloissa on Ukrainan Maidan -liikkeestä kertovia asetelmia, kuva: Pekka Virkki

Pian paikalle marssii itsetietoisen oloinen säätiön johtaja Ljudmila Kozlovska. Mukanaan hänellä on lehdistöosaston päällikkö Tomasz Czuwara, jonka kanssa suoritettu esittelykierros tekee tilat pikaisesti tutummiksi. Mukana on kirjasto, jossa on luettavaa muillekin kuin puolantaitoisille sekä sali, jossa harjoitetaan ukrainalaissiirtolaisten kulttuuritoimintaa. Mistään paikallisesta ukrainalaisten nurkkapatrioottiseurasta ei kuitenkaan ole kyse – Ukrainan lipun vieressä seinällä riippuu yhtä suuri Puolan lippu kuin muistuttamassa siitä, kenen maalla ollaan.

Viereisen huoneen voisi moni kokea suorastaan provokatiivisena. Putinin avoimesti natsiin rinnastavat asetelmat ovat sen verran suorasukaisia, ettei ainakaan Suomessa vastaavia uskoisi löytävänsä. Huoneen reunassa siintää barrikadin malli. Tarkempi tutkiskelu osoittaa sen esittävän Maidania mielenosoituksen aikana reunustaneita esteitä, joista jäljelle jääneitä osia oli haastattelija saattanut tutkailla muutamaa päivää aiemmin Kiovassa. Barrikadit olivat lähinnä symbolisia – ehkä osin siitä syystä kymmenet ukrainalaiset maksoivat vallankumouksesta hengellään.

Barrikadit tuovat monella tavoin mieleen Berliinin muurin. Ne muistuttavat traagisessa ympäristössä tapahtuneesta traagisesta historiasta, mutta ovat siksi säilyttämisen arvoisia. Siinä missä Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin edessä hurraavat kansanjoukot olivat omalla tavallaan vapaan maailman eturintamassa ennen muurin murtumista, vaatimattomien barrikadien suojaamat mielenosoittajat puolustivat leiriään päivästä toiseen Maidanilla samalla mieltään osoittaen ja puheita pitäen.

Kozlovskan säätiö pyrkii auttamaan Ukrainan transitioprosessia saadakseen siitä länsinaapureitaan vastaavan menestystarinan. Tosin virheitä ei tarvitse niin todennäköisesti toistaa kuunneltuaan ensin hiukan muiden kokemuksia.

Neuvontaa, avustusta ja avointa dialogia

Kansanedustaja Jegor Sabolev, Kuva: Kakvpesne, Wikimedia Commons -lisenssillä

Kansanedustaja Jegor Sabolev, Kuva: Kakvpesne, Wikimedia Commons -lisenssillä

Istuuduttuamme keskustelemaan isännät ilmoittavat, että keskusteluun voisi nykytekniikan avustuksella osallistua niin haluttaessa heidän lisäkseen Ukrainan lustraatiokomiteaa johtanut kansanedustaja Jegor Sobolev. Säätiö on auttanut ukrainlaisia lustraation puolustajia lain valmistelussa keräten aiheeseen näkökulmia ja kokemuksia entisistä sosialistimaista.

Ukrainalaisten keskuudessa lustraation kannatus on erittäin laajaa – poliitikkojen oli vietävä laki läpi nimenomaan kansalaisten painostuksen vuoksi. Sen tarkoituksena on läpivalaista ja vaihtaa korruptoitunut virkamieskunta. Laki koskee useista muista läpivalaisun toteuttaneista maista poiketen myös Viktor Janukovitshin presidenttikaudella tapahtuneita asioita, ei ainoastaan neuvostomenneisyyttä.

Lain ankaruus ja sen toimeenpanoon liittyvät ongelmat ovat synnyttäneet runsaasti kritiikkiä, joka ainakin Ukrainan ulkopuolelta katsoen vaikuttaa osin aivan aiheelliselta. Toisaalta pesänselvitys on nähty välttämättömänä osana Ukrainan tietä kohti eurooppalaistyylistä yhteiskuntaa ja korruption kitkemistä, denatsifikaation tapaisena puhdistautumisena ja lähimenneisyyden itsekriittisenä tarkasteluna. Vastaavantyyppisiä lakeja on eri muodoissaan säädetty romahtaneen neuvostoblokin valtioiden lisäksi muun muassa entisen Jugoslavian alueella.

Säätiö pyrkii monin tavoin edistämään entisen Neuvostoliiton alueen valtioiden transitioprosesseja ja kansalaisyhteiskunnan kehitystä. Yksi toimintamuoto on poliittiseksi katsottujen oikeudenkäyntien seuraaminen ja tarkkailijoiden lähettäminen niihin. Erityisesti järjestö on keskittynyt Ukrainan lisäksi Kazakshtanin ja Venäjän alueisiin. Open Dialog Foundation kampanjoi myös Interpol -järjestelmän väärinkäyttöä vastaan. Venäjä on yksi niistä valtioista, jotka ovat etsintäkuuluttaneet Interpolin kautta henkilöitä käytännössä poliittisten syiden vuoksi.

Esimerkiksi Tallinnan kaupunginjohtajaksi Venäjä-mielisen Edgar Savisaaren lisäksi ollut virolaispoliitikko, entinen diplomaatti ja tiedustelupäällikkö Eerik-Niiles Kross etsintäkuulutettiin vaaleja edeltävänä iltana. Etsintäkuulutus, vaikka olisikin poliittisista motiiveista tehty, voi pahimmillaan vaikeuttaa merkittävästi kohteensa asemaa. Erityisesti se aiheuttaa epävarmuutta siitä, minkä viranomaisten toimintaan voi luottaa ja minkä ei.

Organisaatio osallistuu lisäksi rintamalle suuntatuvaan avustustoimintaan (http://bronezhylety.com/en/) ja sillä on toimistot Varsovan lisäksi Kiovassa sekä Brysselissä. Miltään Soros-säätiöltä Kozlovskan itsensä alullepanema järjestö ei vaikuta – ennemmin hyvältä esimerkiltä, kuinka suuri vaikutus taustatoiminnalla voi olla vähäisempienkin resurssien lähtökohdista. Toki säätiö saa taloudellista tukea niin yksityisiltä lahjoittajilta kuin julkisilta tahoilta – yksi tukijoista on Varsovan kaupunki.

Puolalais-ukrainalaisten suhteiden vaaliminen on myös yksi osa järjestön toimintaa. Historiallisten kaunojen lisäksi päänsärkyä Puolassa aiheuttaa myös suuri ukrainalaissiirtolaisten vähemmistö. Omaa historiakäsitystään ennen muuttoaan Puolaan Kozlovska kuvaa ei vain erilaiseksi, vaan oikeastaan olemattomaksi. Ukrainalaiskoulussa ei paljon kipeistä kysymyksistä oppinut ja jos jostakin puhuttiin, saattoivat opetetut asiat vaihdella melko tiuhaan vuosiluokasta riippuen.

Reformien tarkkailua Kiovassa

Jaroslav Kovalchuk ottaa suomalaisvieraan kunnioittavasti vastaan Institutskaja-kadun toimistossa. Hänen vastuullaan on International Centre for Policy Studiesin sisäpoliittisten asioiden osasto. ICPS pyrkii Kozlovskan säätiön tavoin edesauttamaan reformeja ja raportoimaan maan kulloisestakin tilanteesta.

Poliittinen kilpailu ja johtajuusasiat mainitaan Kovalchukin erityisiksi vastuualueiksi. Tässä on kyse siitä yhteiskunnan selkärangan rakentamisesta, joka usein on nähty elintärkeänä sodankäynnissä ja erityisesti ns. hybridioperaatioilta suojautumisessa.

Suomessakin Venäjä-tutkija Hiski Haukkala muistutti yhteiskunnallisen koheesion merkityksestä Helsingin Sanomille 12.4.2015 antamassaan haastattelussa. “Venäjän uuteen toimintatapaan, hybridiuhkaan, vastaamisessa talouden terveys ja yhteiskunnan vakaus ovat relevanttia kamaa”, Haukkala totesi. Samasta asiasta on laajasti korruptoituneen ja köyhän Ukrainan kohdalla keskusteltu paljon.

Puheeksi tulee myös Ukrainan sisäisten pakolaisten tilanne yhteiskuntaa keikuttavana tekijänä. Tältä osin ukrainalainen yhteiskunta on Kovalchukin mukaan ollut kypsempi kuin jotkut pelkäsivät. Ukrainan itäalueiden ja maan länsiosan vallinnut juopa on ollut todellinen hyvin pitkään – tämä näkyy voimakkaina eroina poliittisissa ja historiantulkintoihin liittyvissä näkemyksissä.

Idästä sotaa paenneet ovat jopa saattaneet pelätä, että Länsi-Ukrainassa kaduilla kulkevia venäjänkielisiä lynkataan surutta. Pakolaisuus on auttanut heitä asettamaat asiat todellisiin mittasuhteisiin ja havaitsemaan, että propaganda länsiukrainalaisista banderalaisfasisteista ei vastaa todellisuutta.

Pakolaiset voi näkemystensä perusteella jakaa karkeisiin ryhmiin, joista kaikkien kanssa on tultava toimeen. Moni on omaksunut neuvostoajan historiakuvasta periytyneen propagandan ja osa syyttää sodasta Ukrainaa. Osa ei välitä konfliktin syyllisistä, mutta pitää oikeutenaan tulla suojelluksi sotatoimilta. Toistaiseksi näiden ryhmien kanssa on kuitenkin pärjätty Kovalchukin mukaan melko hyvin. Elämä maan länsiosissa myös auttanee kyseenalaistamaan opitut “totuudet”.

MH-17 ja informaatiosodan haasteet

Ukrainan sodasta ja informaatiosodankäynnin roolista keskusteltaessa ei voi ohittaa heinäkuussa 2014 Donbassin yllä ammutun malesialaiskoneen kohtaloa ja siitä seurannutta polemiikkia. Koneen ampujasta lähti tällöin liikkelle toinen toistaan hurjempia salaliittoteorioita, joiden tarkoituksena lienee ollut yksinkertaisesti mediatietojen epäluotettavuuden lisääminen ja hämmennyksen herättäminen.

Venäläisen BUK-ilmatorjuntaohjuksen alasampuman Malaysian Air -yhtiön lennon MH17 putoamispaikka oli lohduton näky.

Venäläisen BUK-ilmatorjuntaohjuksen alasampuman Malaysian Air -yhtiön lennon MH17 putoamispaikka oli lohduton näky.

Suomessa muun muassa kansanedustaja Tom Packalén (ps) esitti koneen kohtalosta “pari kysymystä Ukrainalle ja USA:lle”. Toisaalta pääministeri Juha Sipilän valtiosihteeriksi sittemmin noussut Paula Lehtomäki arvosteli vasta päivän kuluttua lentokoneen alasampumisesta silloista pääministeriä Alexander Stubbia Suomen Venäjä-suhteiden pakastamisesta. Tästä voi päätellä, että tapahtuneeseen suhtautumisesta näytti olevan erimielisyyksiä Suomessa, vaikka Lehtomäen kritiikki lienee ajoituksesta huolimatta suunnattu lähinnä ulkopolitiikan pidempää linjaa kohtaan.

Kovalchuk toteaa, että keskeinen ongelma asiassa on laajan todistusaineiston systematisoinnin puute. Venäjä esti hiljattain asian käsittelemisen kansainvälisessä tuomioistuimessa. Tästä huolimatta koneen alasampuminen osoitti, ettei kyse oli mistään Euroopan rajamailla tapahtuvasta paikallisesta konfliktista, vaan sodasta laajempine vaikutuksineen. MH-17 sai eurooppalaiset heräämään.

Suomesta kysyttäessä Kovalchuk näkee informaatiosodankäyntiin varautumisen keskeisenä puolustuskeinona mahdollisia hybiridioperaatioita vastaan. Hän ei ole näkemyksineen yksin. Dosentti Arto Luukkanen kirjoitti aiheesta Savon Sanomissa 29.6. julkaistussa artikkelissaan Hybridisodan vaara seuraavasti:

“Näyttää siltä, että tärkeintä Suomen alistamisessa olisi organisoida tyytymättömyyttä ja eripuraa yhdessä hallituksenvastaisten protestien ja mellakoiden kanssa.

Samaan aikaa hyökkääjä järjestelisi provokaatioita voidakseen harhauttaa keskushallinnon voimavaroja. Meitä vastaan toteutettaisiin samaan aikaan voimakas mediakampanja, jossa käytettäisiin keinoina disinformaatiota, sumutusta ja harhautusta.

Kansainväliselle yleisölle esitettäisiin voimakasta omaa propagandaa sekoittamalla kansainvälistä yleisöä ja mustamaalaamalla Suomea. Ajatuksena olisi se, että Suomi uhkaisi Venäjää ja olisi itse syyllinen sotaan.”

Luukkasen mukaan hybridisodan elementtejä oli tuolloin ollut havaittavissa. Informaatio-operatioon voitaisiin hänen mukaansa yhdistää sotilaallista painostusta. Suomessa on lisäksi päättävissä asemissa riittävä määrä Venäjää ymmärtäviä toimijoita.

“Näyttää siltä, että keväällä 2015 tunnusteltiin ahkerasti suomalaisen yhteiskunnan valtimoa ja integroitiin näitä ystäviä toimimaan. Venäjän horjumattomien ystävien reaktiota on koeteltu ja testattu 2000-luvun alun jälkeen ja näyttää siltä, että nämä ovat valmiita salamannopeasti puolustamaan Venäjän kantaa jokaisessa tilanteessa”, Luukkanen kirjoitti.

Nämä ovat luonnollisesti pelottavia skenaarioita, jotka ovat kuitenkin melko pienen maantieteellisen etäisyyden päässä Suomesta todellisuutta jo nyt. Venäjän taloustilanteen kiristyessä sen on ennustettu pyrkivän tästä eteenpäin pyrkivän entistä enemmän romahduttamaan Ukrainaa sotilaallisen toiminnan sijaan suoraan sen sisältä käsin.


Jutun pääkuva: EuroMaidan -liikkeen Varsovan organisaatio kokoontui Venäjältä ja Kazakstanista tulleiden poliittisten pakolaisten kanssa keskustelemaan entisten neuvostoblokkiin kuuluneiden maiden tilanteesta 28.5.2015. Kuva: Open Dialog Foundation

 

Share This