Normandiassa hypättiin uudestaan

Drop Zone K, Caenin itäpuolella

Ranskassa nähtiin uudestaan alunperin 6. kesäkuuta 1944 yöllä toteutettu maahanlaskuoperaatio Caenin itäpuolella Normandiassa. Tuolloin brittien 8th Parachute Battalion hyppäsi Drop Zone K:lle pimeässä aamuyöstä 6. kesäkuuta tehtävänään vallata kaksi Divesin siltaa hyppyalueesta itään. Katso oheista karttaa, jossa paikka on merkitty.

Jutun pääkuva: Normandian taivaalla oli parhaimmillaan yhtä aikaa useita kymmeniä miehiä, kokonaislukua ei pystytty laskemaan, mutta tiedot puhuvat yli 200 hyppääjästä.

Nyt hyppäsi kahdestatoista DC-3:sta kirjoittajan arvion mukaan hiukan yli 200 miestä, kaikki vapaaehtoisia ja pukeutuneina 40-luvun laskuvarjojääkärien asujen kopioihin. Varjot puolestaan olivat pyöreitä sotilasvarjoja ja vaikutelma oli kaiken kaikkiaan erittäin aito ja hieno. Suurin osa kirjoittajan maassa hypyn jälkeen näkemistä miehistä oli pukeutunut jenkeiksi, mutta tosiasiassa kyseessä oli puhdas brittien operaatio ja onnistunut sellainen. Sekä koneet että miehet tulivat Englannista Duxfordin lentokentältä Cambridgen lähistöltä ja olivat tehneet jo yhden hypyn siellä.

Varsinaista massahyppyä edelsi noin 25 nykyaikaisilla varjoilla hypänneen ryhmän näytösluontoinen hyppy. Savuilla saatiin näyttävyyttä ja tämän hyppääjän lipulla tehtiin selväksi minkä maalaisten operaatiosta aikanaan oli kyse. Yhdellä hyppääjistä oli brittilaskuvarjojääkärien baretin värinen lippu tekstillä Parachute Regiment eli tämä kertoneen keistä hyppääjissä oli kyse.

DC-kolmosten mukana oli suomalainen ex-jenkki, ex-Aero Oy (nyk. Finnair), ex- Ilmavoimat DC-3, OH-LCH, joka majailee kesät Malmin lentokentällä. Tätä kirjoitettaessa on epäselvää oliko se mukana hypyssä, mutta asia selviää parin päivän päästä Suomen Sotilaan toimittajien päästessä sen lennolle mukaan.

Koneista osa oli aidon oloisia, ns ”maihinnousuraitoineen” eli musta-valkoisine merkintöineen, joiden idea oli estää aikanaan, että oma ilmatorjunta ei ammu.

Hyppy myöhästyi lähes kaksi tuntia suunnitellusta, mutta se ei paikalle kerääntynyttä suurta yleisöä näyttänyt haittaavan. Yleisössä oli todella paljon brittejä, osa selvästi lentokoneharrastajia. Mikä ei liene ihme, sillä tällaista spektaakkelia ei liene sitten itse maihinnousun nähty. Yhtä montaa DC-3-konetta ei myöskään liene ihan juuri saatu kokoon.

Itse hyppy onnistui lähes tuulettomassa säässä ilmeisen hyvin. Kirjoittajalle jäi epäselväksi tiputettiinko laskuvarjojääkärit tarkoituksella aika laajalle alueelle ja oliko se suunniteltua. Drop Zone oli viljaa ja muita hyötykasveja kasvavaa laajaa peltoa ilman komin kummoisia uhkia hyppääjille.

Kirjoittajan mielestä hän näki sellaista mitä ei ole koskaan ennen nähnyt eikä tule enää koskaan näkemään. Uskomaton näytös ja mitä ilmeisimmin todella konstikas järjestää.

VAROITUS!

Tämän jutun terminologiassa saattaa olla puutteita, koska kirjoittaja krh-miehenä ei tietenkään ymmärrä mitään laskuvarjojääkärien toiminnasta.

Koneista hyppäsi kirjoittajan laskujen mukaan yleensä 11-12 miestä kerralla, osa koneista lensi kaksi kertaa yli Drop Zonen eli pudotti miehiä kaksi kertaa. Tämä tapahtui ilmeisesti turvallisuussyistä ja siksi, että ”stick” ei hajoa liiaksi.

Varjot olivat ”oikean” mallisia eli pyöreitä sotilasvarjoja. Kaikki kirjoittajan maassa näkemät hyppääjät olivat pukeutuneen joko brittien tai amerikkalaisten sodan ajan laskuvarjojääkärien hyppyasujen kopioihin. Vaikutelma oli todella aidon oloinen. Jenkkejähän 1944 hyppääjissä ei tietenkään ollut, vaan kaikki olivat brittejä.

Kaksi amerikkalaista hypyn jälkeen vasemmalla jumpmaster Tater Floridasta ja oikealla Marc Ricks Utahista.

 

Avainsanat: , ,

Share This