Diili

jaakkopuuperaGlobaali tulonjako ja kansainvälisen politiikan painopiste muuttuu. Euroopasta on tullut takapiha, jossa takapihan pojat selvittelevät välinsä. Isoja poikia se ei enää kiinnosta, eikä ilta- auringon varjoisan pihan laiskan pulskeilla, keskenään nahistelevilla, itsetietoisilla, harmaantuvilla pojilla ja tytöillä ole enää mitään asiaa kadun puolelle isojen poikien pöytään.

Uusi jako tehdään pelipöydässä Tyynenvaltameren rannoilla. Se ei ole shakkia. Se ei ole sitä koskaan ollut. Jos se jotain muistuttaa, niin Texas Holdemia. Tässä pelissä pikkupelureilla on vain statistin rooli, jos kohta oikein pelaten, tuottoisa sellainen. Eikä tässä isojen poikien pelissä ole oikeastaan mitään uutta. Ei sekään, että tarvittaessa pelilaudan alta löytyy revolveri. Uutta ei ole sekään, että peli käydään siellä, missä tehdään rahaa. Rahaa taas syntyy vain ihan oikealla työllä. Siis sellaisella, joka tuottaa jotakin muuta kuin kasan paperia ja hallinnollisen päätöksen tai julkisen hankkeen.

Uudessa diilissä pärjää vain taidolla, kovalla työllä ja rohkeudella. Tyhjätaskuilla ei näihin pöytiin ole asiaa. Tyhjä bluffi tai pelkkä säkä eivät kanna loputtomiin. Diilistä tutusta Yhdysvaltojen vastavalitusta presidentistä, Donald Trumpista voi tulla kova peluri tähän pöytään. Ratkaisevaa tulee olemaan, minkälaiset avustajat republikaanien koneisto ja sen ulkopuolelta tuleva kiistelty uusi presidentti itse saavat kerättyä maailman mahtavimman miehen esikunnaksi.

Pelin ensimmäinen kierros on Tyynenmeren vapaakauppasopimus. Siinä Yhdysvallat on altavastaaja ja kiinalaiset taitava vastapeluri. Pelaako Trump ensimmäisen kierroksen suoraan Kiinan tilille ajamalla sopimuksen kiville vai löytyykö ratkaisu, jossa uusi presidentti säilyttää sisäpoliittisesti kasvonsa ja vapaakauppa saadaan toimimaan molempien suurvaltojen eduksi. Kiinalle tilanne on helppo. Se voi nyt vain voittaa. Mutta sillekin sopimus olisi tuottoisampi kuin sen epäonnistuminen. Kiinalaiset ymmärtävät, että sota on bisnekselle paha ja vakaa vauraus on turvallisuuden paras tae.

Euroopan etupiirijako on maailmanlaajuisessa pelipöydässä toissijainen aihe. Jos EU olisi ulkopoliittinen yhtenäinen toimija, sillä olisi hyvät mahdollisuudet taata nyt se, että Eurooppa säilyy pelurina pääpöydässä, eikä siitä tule vain kasa heikosti arvostettuja pelimerkkejä. Jos EU:lla olisi puhelinnumero, se voisi pelata taitavasti Kiinan ja USA:n kanssa tasapainoillen itselleen hyvän diilin. Mutta EU näyttää vain heikkenevän, ja siihen löytyvät syylliset Brysselistä.

Meille täällä takapihan koilliskulman hämärässä kysymys on erityisen kriittinen. Jos EU:n rooli heikkenee, pelaavat takapihan isot pojat taas entistä lujemmin omaan pussiinsa. Kun Ranska, Saksa ja Iso-Britannia lähtevät peliin kaikki yksin, on pelikassaltaan Italian kokoisella Venäjälläkin paikka pöydässä – ainakin takapihalla. Ja kaikki tietävät, että ikuisella tyhjätaskuisella bluffaajalla on pöydän alla Nagant, jossa on seitsemän panosta rullassa.

Jos emme saa pidettyä amerikkalaisia sisällä, venäläisiä ulkona ja saksalaisia matalana, on edessä uusi etupiirijako. Uusi diili takapihalla.

Jaakko Puuperä

PS. Miksi Yhdysvaltain presidentinvaali puhutti niin paljon suomalaista valtamediaa? Kenties koska Yhdysvallat on yhä maailmanlaajuinen supervalta yli muiden. Sen voi haastaa ainoastaan Kiina. Yhdysvaltojen politiikan muutokset vaikuttavat meidänkin turvallisuuteemme välittömästi kansainvälisen talouden kautta. Vai johtuiko mielenkiinto kuitenkin siitä, että meillä ei ole politiikkaa kotimaassa? Onhan viihdyttävää seurata aitoa demokratiaa, jossa kamppaillaan vallasta ja äänestämällä voi vaikuttaa, kun vertaa sitä suomalaiseen näennäisdemokraattiseen korporatiiviseen byrokratiaan. Täällähän syytetään vihapuheesta ja huolestutaan kahtiajakautumisesta, jos joku uskaltaa olla oikeasti eri mieltä. Vähän niin kuin Venäjällä.


Kuva: Gage Skidmore CC-lisenssillä

Avainsanat: , , , ,

Share This