Ihan pakko!

Puolustuskykymme peruspilari – yleinen asevelvollisuus – ei ole uhattuna siksi, ettei nuorista olisi muka asevelvollisiksi sotilaiksi. Puolustuskykymme on uhattuna siksi, että poliittinen johtomme laiminlyö sen rahoituksen.

Jos kaiken maailman Ohi on -kampanjoiden taustatahot ja heitä varauksetta tukevat mediat olisivat aidosti perehtyneitä, tai edes kiinnostuneita, uskottavan puolustuskyvyn ylläpidosta, olisivat he huolissaan siitä, riittävätkö rahat ylipäätään minkäänlaisen puolustuskyvyn ylläpitoon tulevaisuudessa. Tämä ei kuitenkaan heitä kiinnosta. Heidän päämääränään on asevelvollisuuden ja sitä kautta maanpuolustustahdon alasajo. Olisiko kampanjan rehellisempää siis myöntää suoraan pyrkivänsä sotilaallisen maapuolustuksen alasajoon?

Keskustelu on tervetullutta, mutta sen pitää perustua tosiasioihin. Kansalaisaloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi ei niihin perustu. Faktoja vääristellään joko ymmärtämättömyydestä tai tarkoitushakuisesti.

Asevelvollisuus ei ole aikansa elänyt kummajainen, mutta Suomi on sikäli, että täällä asevoimille ei anneta sen tarvitsemaa rahoitusta sille annetun tehtävän hoitoon. Sen sijaan Suomessa yritetään katkaista koko maanpuolustuksen tukiranka – yleinen asevelvollisuus – sillä nurinkurisella logiikalla, että rahat eivät muka riitä asevelvollisuuden ylläpitoon. Pitäisi myöntää ääneen, että jos rahaa ei riitä asevelvollisuuden ylläpitoon, ei sitä riitä maanpuolustukseen ylipäätään. Kustannustehokkaampaa tapaa hoitaa Suomen puolustus ei ole. Tätä mieltä ovat todelliset asiantuntijat, suomalaiset sotilaat.

Totta kai asevelvollisuusjärjestelmää pitää kehittää ja muuttaa, ja niin on tehty. Asevelvollisuusjärjestelmää kehitettäisiin nykyisestäänkin, jos saataisiin edes auttavasti määrärahoja. Rahastahan Suomessa ei ole pula. Mutta pulaa taitaa olla tahdosta käyttää rahaa turvallisuuteen, sillä kun ei saa kuulemma ääniä. Asevelvollisuus toimii lukuisissa muissakin maissa, kuten Virossa, Itävallassa, Sveitsissä ja Israelissa, vain muutaman pienen demokratian mainitakseni. Miksi se ei siis toimisi edelleen myös Suomessa?

Kansamme enemmistö tahtoo yhä hoitaa oppi-, vero- ja asevelvollisuutensa. Toki löytyy aina niitä, jotka eivät terveytensä, vakaumuksensa tai muiden syiden vuoksi voi kantaa reppuaan vaikka haluaisivat. Sitten on niitä, joita ei nappaa yhtään mikään, jos ei ole pakko. Näitä, joilla on ihan ohi vähän kaikki.

Heikoista on pidettävä huolta, mutta vapaamatkustajiin ei ole loputtomasti varaa. Siksi yhteiskunnassa on oltava pakkoja ja velvollisuuksia, ei pelkästään oikeuksia. Jokaisen, joka kykenee, on osallistuttava yhteiskunnan ylläpitoon ja hoidettava velvollisuutensa. Se on ihan pakko.

Väitetään, että nykynuoriso olisi jotenkin kyvyttömämpää tai haluttomampaa asepalvelukseen ja että asevelvollisuus olisi jotenkin vanhanaikainen järjestely. Tosiasiat puhuvat tätä tiukassa istuvaa harhaluuloa vastaan. Suomalaisten miesten valtaenemmistö suoriutuu asepalveluksesta hyvin, jopa entistä suurempi osa! Lopullisia asepalvelustietoja saa vasta kun ikäluokka on täyttänyt 30 vuotta. Esimerkiksi vuonna 1976 syntyneistä miehistä varusmiespalveluksen on suorittanut 82 % ja vuonna 1982 syntyneistä noin 78 %. Luvut ovat maailman ennätystasoa. Trendi ei ole laskeva, vaan se menee edestakaisin, ja siihen vaikuttavat monet tekijät. Vuonna 2012 vapautettiin kutsunnoissa terveydellisin syin alle 17 % kutsunnanalaisista. Terveydellisistä syistä kutsunnoissa vapautettavien absoluuttinen määrä pienenee. Esimerkiksi vuonna 1929 kutsuntoihin saapuneista vapautettiin terveydellisistä syistä joko kokonaan tai toistaiseksi noin 36 %! Ja silti asevelvollisuutta ei lakkautettu ennen sotia. Päinvastoin, sillä pelastettiin maan itsenäisyys kolmessa sodassa.

Nykynuoristamme on aivan yhtälailla sotilaiksi nykytaistelukentille kuin heidän isoisiensä isistä oli oman aikansa sotakentille. Asevelvollisuusjärjestelmä voi pelastaa meidät sodalta – ja sodassa – jatkossakin, mutta vain jos koulutukseen ja varustukseen annetaan rahaa. Sitä on ihan pakko löytyä.

jaakko.puupera@suomensotilas.fi

PS. On ihan varma asia, että jos luovumme miesten yleisestä asevelvollisuudesta, jättää valtaosa menemättä vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen. Pois jäisi paljon myös sitä parasta ainesta. Harva meistä olisi pikkupoikana jaksanut käydä koulua, jos ei olisi ollut pakko, eikä monikaan meistä aikamiehenä maksaisi –ainakaan näin paljon – veroja, jos ei olisi verovelvollinen. Mutta kun on pakko. Ja hyvä niin. Ja se pakko, vastuu ja velvollisuudentunne on hyvä oppia jo nuorena, asevelvollisena.

Avainsanat: ,

Share This