Joulupukin maassa

Suomi tarvitsee lisää työpaikkoja ja yrittäjiä. Myös ne meistä, joilla ei ole kahta akateemista loppututkintoa, tarvitsevat oikeita tuottavia raadollisia töitä. Työn lisäksi tarvitsemme mielekästä yhdessä tekemistä. Työ, harrastukset ja vapaaehtoistyö rakentavat parempaa Suomea. Mitä suuremmaksi kasvaa kelkasta pudonneiden armeija, sitä heikompi on yhteiskuntamme. Jotain tarttis siis tehdä.

Ja on tehty. Poliisin tulkinnat voimassa olevasta aselaista ajavat asealan yrittäjän toisensa jälkeen lopettamaan toimintansa. Metsästystä, urheiluammuntaa ja maanpuolustustyötä harrastavien kansalaisten yhteiskunnallisesti hyödyllinen ja monelle henkisesti tärkeä ampuma- ja aseharrastus tehdään ensin vaikeaksi ja sitten mahdottomaksi.

Pääkaupunkiseudulla ei ole enää yhtään kunnollista monipuolista siviiliampumarataa, jossa voisi ampua myös täyspitkille etäisyyksille kiväärillä. Maakunnissa suljetaan rata toisensa jälkeen ympäristö- tai meluhaittojen perusteella. Uusi ampumaratalaki näyttää varsin hyvältä, mutta suuri huoli nousee siitä, kuinka sitä tulkitaan.

Samaan aikaan aselupien saanti on tehty järjettömän vaikeaksi ja hitaaksi. Byrokratia ei paranna aseturvallisuutta. Se vain lisää poliisin työtä. Jos tavoitteena on vähentää laillisia aseita ja laillisia aseenhaltijoita Suomessa, niin se tavoite tulee kyllä toteutumaan.

Haluaako suomalaisten enemmistö tätä? Onko lainkuuliaisten aseen omistajien kiusaaminen kansakunnan edun mukaista? Yrittäjiä ja työpaikkoja katoaa asealalta ja moni menettää sen mielekkään harrastuksen, joka pitää mukana yhteiskunnassa. Toisaalta aseeton kansa on kyllä helpompi alistaa, tuli se sortaja sitten ulkoa tai sisältä.

Samaan aikaan myös ase- ja puolustusmateriaaliteollisuus ajetaan seinää vasten tosimaailmasta vieraantuneella vientilupapolitiikallamme. Yksikään sota ei jää käymättä tai siviili tappamatta, vaikka Suomi ei veisi tai valmistaisi ainuttakaan asetta. Niin pieni toimija olemme. Ainoa mitä lapsenuskoisuudellamme saavutamme on suomalaisen teollisuudenalan kuolema ja lisää työttömiä. Länsinaapurissa tehdään toisin. Ruotsi tunnetaan maailmalla rauhanpolitiikasta ja demokratiasta. Samaan aikaan kuningaskunta on väkilukuun suhteutettuna maailman suurin aseviejä. Se ei näytä kansankodin mainetta hetkauttavan eikä Tukholman rauhantutkijoita häiritsevän.

Oman puolustusmateriaaliteollisuuden alasajo ja yksityisen aseenomistamisen vaikeuttaminen ei ole kenenkään etu. Yksityinen laillisen aseen omistaja ei ole uhka kenellekään. Kun aseet ovat oikeissa käsissä, ne ovat hyödyllisiä ja lisäävät hyvinvointiamme ja turvallisuuttamme. Laillisten aseiden saannin vaikeuttaminen vain lisää laittomia aseita ja juuri laittomat aseet ovat uhka turvallisuudelle. Vastuullisen puolustusmateriaalin viennin kohtuuton vaikeuttaminen taas parantaa vastuuttomien toimijoiden kilpailuasemaa ja heikentää kansainvälistä turvallisuustilannetta. Yksityisen aseen omistuksen ja suomalaisen aseosaamisen rampauttaminen heikentää myös maamme huoltovarmuutta ja puolustuskykyä. Se on vielä vastuuttomampaa kuin taannoinen päätös luopua jalkaväkimiinoista. Onko seuraava askel koko kansan yksipuolinen aseidenriisunta vai kenties liittyminen Oslon sopimukseen vai ehkä oman puolustusmateriaaliviennin tappaminen? Joulupukin maassa kun päättäjätkin uskovat joulupukkiin.

jaakko.puupera@suomensotilas.fi

Avainsanat: , , , , , , , ,

Share This