Joulusatu

Palvelipa kerran suomalaisia ja ruotsalaisia samassa palveluspaikassa rauhanturvatehtävissä. Jotain oli törttöilty, ja miehille tuli yhteiseksi rangaistukseksi ylimääräistä siivouspalvelusta. Suomalaisten esimies antoi tylyn käskyn, ja miehet rupesivat vitkaisesti ja vastentahtoisesti töihin, mutta rupesivat kuitenkin heti. Ruotsalaisten esimies keskusteli asiasta miesten kanssa, johon kului toki tovi aikaa, perusteli rangaistuksen ja motivoi miehet hoitamaan homman hyvin ja ripeästi, jotta päästäisin vielä iltavapaallekin. Lopputuloksena nämä suomalaisten pilkkaamat ”diskuteeraavat hurrit” siivosivat paremmin ja olivat nopeammin vapaalla kuin nyrkki taskussa esimiestään kironneet itänaapurinsa.

Ruotsalaiset näyttävät pärjäävän paremmin kuin me suomalaiset, ja heillä näyttää vielä olevan kivempaa kuin meillä. Miten se on mahdollista? Eihän menestys voi olla muun kuin tuskan ja vaivan palkka, pohtii suomalainen otsa kurtussa. Mutta entäpä jos se tehon resepti löytyykin motivaatiosta ja tekemisen ilosta? Voisiko ruotsalaisista ottaa mallia? Kyllä, mutta ei suoraan, eikä aina. Kulttuureissa on eroja. Samoin tilanteissa, olosuhteissa ja tarpeissa. Siksi ei pitäisi koskaan kopioida, mutta aina kannattaisi tutustua toisten toimintatapoihin ja olla valmis omaksumaan niistä hyviä puolia. Samalla oppii tuntemaan toisten heikkoudet ja vahvuudet ja paljon itsestään. Oman kulttuurin taakse ei tule mennä piiloon. Kulttuurit eivät ole staattisia, ne muuttuvat ja niiden pitääkin muuttua. Syntyvät, elävät, kasvavat, taantuvat ja kuolevat.

Meillä suomalaisilla on kaksijakoinen suhde Ruotsiin. Meillä on yhtäältä pitkä kokemus ruotsalaisten mallien siirtämisestä suoraan Suomeen. Sitten ihmettelemme jälkeenpäin, kun ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, tai vielä pahempi, piilottelemme epäonnistumisia kopioinnissa ja kieltäydymme ottamasta niistä opiksemme. Virheitähän ei meillä Suomessa myönnetä, niistä ei puhuta ääneen, eikä niitä näin myöskään korjata. Samaan aikaan suhtaudumme ruotsalaisiin väheksyen, nehän vaan keskustelee, eikä ne ole sotineetkaan kahteensataan vuoteen. Siinä unohtuu helposti niin keskustelevuuden vahvuudet kuin sekin, että meillä on omastakin edellisestä sodasta kulunut aika tovi.

Ruotsalaisilta voisi oppia analyyttisyyttä­, strategisuutta ja erityisesti reaalipolitiikkaa. Ruotsalainen puhuu kauniita ja esiintyy hyvin, mutta kaikkien päätösten taustalla on aina Ruotsin ja ruotsalaisten etu, tai ainakin vahva pyrkimys siihen. Näin on niidenkin päätösten kohdalla, jotka ovat olleet virheellisiä. Kaikki­ tekevät virheitä. Hurritkin. Fiksummat oppivat niistä. Opimmeko me? Osaammeko me toimia strategisesti, johdonmukaisesti ja Suomen etua ajaen?

Kun Venäjä otti Suomen Ruotsilta yli 200 vuotta sitten, oli vanhassa emämaassamme alkanut jo kehitys kohti kansalaisyhteiskuntaa. Kansalaisyhteiskunnan olennaisin tunnusmerkki on ymmärrys siitä, että yhteiskunta on kansalaisia varten ja valta on peräisin kansalta. Mutta Tornionjoesta itään istuvat yhä tiukassa alamaisyhteiskunnan ajattelumallit. Se on management by perkele ja turpa kiinni, kun johtaja puhuu. Olemme jopa ylpeitä kovuudestamme ja jäykkyydestämme. Ihmekös, että hyvin koulutetut suomalaiset alamaiset voivat pahoin työssään ja tuottavuus laskee, ja länsinaapuria naurattaa, en finne igen.

Suomalaiset ovat maailman parhaiten­ koulutettuja kansoja. Fiksua väkeä siis. Ehkä myös suomalaisen johtamisen olisi aika muuttua sellaiseksi, että älykkäiden ja osaavien ihmisten kyvyt pääsisivät loistamaan. Siihen ei riitä nyrkin pöytään hakkaaminen ja kansalaisten kohteleminen alamaisina. ­Nykyaikainen johtaja tarvitsee korvat, ja nykyaikaisen valtion päättäjien on aika alkaa ymmärtää, että kansalainen on omistaja eikä alamainen.

Olipa kerran lause, jossa oli suomalainen ja ruotsalainen. Ruotsalainen oli lauseen subjekti ja suomalainen sen objekti. Ja ruotsalaiset elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Mutta vaikka suomesta puuttuu futuuri, ei sen tarvitse tarkoittaa, ettemmekö voisi muuttua passiivisesta toiminnan kohteesta aktiiviseksi subjektiksi. Jotta Suomella olisi itsenäinen tulevaisuus. Sen pituinen se.

Hyvää Joulua – God Jul.

Share This