Raha ratkaisee

Yleinen asevelvollisuus on ajanmukaistettuna ja tehokkaasti järjestettynä paras ja käytännössä ainoa mahdollinen tapa järjestää Suomen puolustus uskottavalla tavalla. Sodankäynnin muutos ei ole muuttanut tätä tosiasiaa.

Vaikka yleinen asevelvollisuus on kustannustehokas ratkaisu, ei sekään tee asevoimien ylläpidosta ilmaista. Rahaa tarvitaan osaamisen ja tahdon ylläpitoon sekä välineiden hankintaan kaikissa puolustusjärjestelyissä.

Sodan ajan henkilöstön ja joukkojen osaaminen on kaikkien asevoimien tärkein voimavara. Se ja vahva maanpuolustustahto tekevät puolustuksesta uskottavan vaikka olisikin materiaalisia puutteita. Pelkästä materiaalista ei ole hyötyä ilman tahtoa ja taitoa, mutta ilman työkaluja ei pärjää.

Ilman riittävää määrää riittävän laadukkaita kertausharjoituksia ja niitä tukevaa vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta meiltä katoaa osaaminen ja myös todellinen tahto työskennellä turvallisuuden hyväksi. Mutta kertausharjoituksiinkin tarvitaan määrärahoja.

Maavoimien uusi taistelutapa on hyvä vastaus sodankuvan muutokseen. Mutta se nostaa entisestään kertausharjoitusten tarvetta. Pienempien ja hajautetummin toimivien joukkojen ja yksittäisten taistelijoiden suoritusvaatimustaso kasvaa huikeasti. Reserviläiset suoriutuvat entistä vaativimmista tehtävistä jatkossakin, mutta vain, jos he saavat kunnollisen ja riittävän koulutuksen. Nykytaso ei riitä siihen mitenkään.

Uusi taistelutapa edellyttää toimiakseen tietyn vähimmäisosaamistason ja välineistön. Nyt näyttää siltä, että sotaväki ja maanpuolustus eivät ole saamassa tähän vaadittavaa rahoitusta. Puolustusvoimista ja puolustushallinnosta esitetyt vaatimattomat lisärahoitustoiveet ovatkin perusteltuja. Ilman niitä puolustusvoimauudistukselta uhkaa mennä pohja ja puolustukselta uskottavuus. Tuottavuusvajeemme ei ole puolustusmäärärahoista kiinni, eikä se ole sotaväen syytä. Mutta jostain syystä maanpuolustus joutuu tässäkin maksumieheksi ja uhkaa näin rampautua kokonaan.

Asevoimiin on käytettävä riittävästi rahaa oltiin sitten liittoutumattomia tai liittoutuneita. Alirahoitetuista asevoimista ei ole mitään hyötyä. Viime kädessä sodassa ja rauhassa ratkaisee raha.

jaakko.puupera@suomensotilas.fi

PS. Suomalaisten suuren enemmistön Natopelolla ei ole mitään rajoja. Liekö rähmälläänolon vuosien uudelleenkasvatus uponnut niin syvälle kuuliaisen kansan riveihin vai onko se vaan sitä kansanluonnetta? Tosiasia on se, että koskaan ei olla yksin pärjätty – ei talvisodassakaan – eikä nykymaailmassa pärjätä senkään vertaa ilman yhteistyötä. Kansainvälinen keskinäisriippuvuutemme vain kasvaa, eikä sitä vastaan pidä sotia.

Paasikiven viisaus “tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku” ei tunnu uppoavan kekkoslovakian perillisiin. Ehrensvärdiläinen tosiasia on, että vieraan apuun ei pidä luottaa. Mutta vain hirmuiset tunarit siitä kieltäytyvät. Pohjoismaisen yhteistyön esittäminen Nato-jäsenyyden vaihtoehtona on roskaa. Siinä sitten kuuro sokeaa taluttaa. Todellisuudessa niin Suomen kuin Ruotsinkin puolustuksen avaimet ovat ainakin toistaiseksi Washingtonissa. Parempi kai siellä kuin Moskovassa, Berliinissä tai Pekingissä?

Avainsanat: , , ,

Share This