Sotilaan ääni

Suomen puolustaminen on mahdotonta ilman kattavaa yleistä asevelvollisuusjärjestelmää. Tarvitsemme jatkossakin hyvän varusmieskoulutuksen, jonka on koskettava mahdollisimman suurta osaa asekelpoisesta miesikäluokasta vahvistettuna vapaaehtoisilla naisilla. Sen lisäksi tarvitsemme nykyistä enemmän kertausharjoituksia. Pienellä ammattiarmeijalla temppu jää tekemättä. Ammattiarmeija tai liian pieneksi kutistettu valikoiva asevelvollisuusjärjestelmä olisivat maanpuolustuksen näkökulmasta pelkkä rahareikä vailla todellista vaikutusta ja uskottavuutta. Tätä ei muuta se, olemmeko jatkossa liittoutuneita vai liittoutumattomia.

Sotilailla on useimmiten eniten asiantuntemusta sotilasasioissa. Suomessa sotilaat, puolustusvoimain komentajasta alkaen, ovat esittäneet hyvin yksiselitteisesti kannattavansa asevelvollisuusjärjestelmää. Järjestelmää tulee toki kehittää vastaamaan ajan tarpeita ja olosuhteita, ja niin on toimittukin. Kannattaisiko siis poliittisen päätöksentekokoneiston ja mielialoja ohjailevan valtamedian kuunnella enemmän sotilaiden ääntä?

Puolustusvoimain komentajan Suomen Sotilaalle antamassa haastattelussa kenraali Ari Puheloinen toteaa sanatarkasti siteeraten: ”Yleinen asevelvollisuus on paras ja kustannustehokkain vaihtoehto Suomen sotilaalliseen puolustukseen. Ilman yleistä asevelvollisuutta Puolustusvoimat ei pystyisi täyttämään nykyisiä tehtäviä, eli jos järjestelmä muuttuisi, tehtäviä tulisi muuttaa.”

Pitäisikö siis muuttaa uhkakuvaa ja tehtävää? Komentajan mukaan ongelmaa ei ratkaista niin. ”Puolustusvoimien tehtävät ovat oikeat ja yleinen asevelvollisuus on ainoa mahdollisuutemme toteuttaa ja täyttää nuo vaaditut tehtävät”, työnsä tunteva sotilas kertoo meille.

Komentajan mukaan yleinen asevelvollisuus tarjoaa Puolustusvoimille sopivimmat osaajat heille sopivimpiin tehtäviin. Yleinen asevelvollisuus ei siis tarkoita laadultaan huonompaa armeijaa kuin vaikkapa ammattiarmeija. Niin kertoo sotilaan ääni.

Yhä enemmän tietotekniikkaa sisältäviä asejärjestelmiä käytetään usein perusteluna siihen, että Suomenkin olisi siirryttävä kohti ammattiasevoimia. Mitä tähän sanoo asevoimia komentava sotilas?

”Voidaan hyvin kysyä, kumpi asejärjestelmistä on loppujen lopuksi vaikeampi kouluttaa ja käyttää: esimerkiksi nykyaikainen kahdella operaattorilla käytettävissä oleva pitkälle automatisoitu ilmatorjuntaohjusjärjestelmä tai vaikkapa ilmatorjuntatykki, joka edellyttää kokonaisen ryhmän saumatonta ja harjoiteltua yhteistyötä. On huomioitava, että nykypolvet oppivat käyttämään erittäin helposti vaikeitakin tietoteknisiä järjestelmiä”, kenraali Puheloinen toteaa toisaalla tämän lehden sivuilla.

Mutta kuinka kehittää yleistä asevelvollisuutta, kun rahavarat niukkenevat ja nuorison huonovointisimman osan henkinen ja ruumiillinen kunto ei enää riitä asepalvelukseen? Voisiko Sveitsin mallista, jota esitellään seuraavilla sivuilla, olla opittavaa? Voitaisiinko hyvin koulutettuihin reserviläisiin luottaa nykyistä enemmän ja hyödyntää myös reserviläisten valmiutta tehdä vapaaehtoistyötä? Niin toimitaan kaikissa muissa asevelvollisuusmaissa, joita muuten on jatkossakin niin Länsi-Euroopassa kuin muuallakin maailmalla. Kannattaisiko kuunnella sotilasasioissa sotilaiden ääntä, koti- ja ulkomaisten?

jaakko.puupera@suomensotilas.fi

Avainsanat:

Share This