Tuuliajolla

Puolustusvoimauudistuksen suurin puute ei ole siinä, että joukko-osastoja lakkautetaan eikä siinäkään, mitkä niistä lakkautetaan, vaan siinä, että se ei ole todellinen uudistus. Aito uudistus tarkoittaa muutosta. Mutta Puolustusvoimia ei uudisteta, vaikka maailma ympärillämme muuttuu. Uudistuksen nimellä meille tarjoillaan vain kokoelmaa keskenään osin epäjohdonmukaisia vastauksia hallituksen leikkausohjelmaan. Sotaväen rakennetta ei uudisteta, vaan se mitoitetaan pieneneviin määrärahoihin.

Näin mahdollistetaan aikansa eläneen järjestelmän ylläpito taas muutamaksi vuodeksi eteenpäin ja torjutaan puolustuskyvylle elintärkeät todelliset uudistukset. Maanpuolustus olisi uudistuksen tarpeessa. Sotilaat eivät kuitenkaan kyenneet muutokseen, koska poliittinen johto ei antanut poliittista ohjausta eli strategista linjausta. Oikea poliittinen ohjaus on jotain ihan muuta kuin sitä, että kukin ministeri vuorollaan ajaa oman poliittisen taustaryhmänsä intressejä ja sekaantuu poliittisesti esimerkiksi siihen, missä Puolustusvoimilla on toimipisteitä. Poliittisten päättäjien kuuluu antaa virkamiehille määrärahat ja toteutettavissa oleva tehtävä ja sen jälkeen toiminnan vapaus tehtävän toteuttamiseksi määritellyissä puitteissa.

Nyt ei anneta tehtävää, mutta sekaannutaan toimintaan. Oikeanlaista poliittista ohjausta olisi määrittää uhkakuvat ja tämän jälkeen tavoitteet sekä siihen tarvittavat resurssit. Nyt toimitaan päinvastoin: uhkakuvat muovataan selonteoissa vastaamaan poliittista tarvetta ja määrärahoja. Puolustusvoimien toiminta on ollut tempoilevaa ja tehotonta lähes koko kylmän sodan jälkeisen ajan. Vika ei ole yksittäisissä komentajissa tai heidän alaisissaan, vaan siinä, että poliittinen johto ei ole antanut sotilaille suuntaa. Laiva on tuuliajolla.

Vasta valitulla Puolustusvoimien ylipäälliköllä on nyt vuosisadan tilaisuus auttaa eduskuntaa ja tasavallan hallitusta löytämään kaksitoista vuotta hukassa ollut turvallisuuspoliittinen linja. Seuraavasta selonteosta voisi tulla todellinen selonteko, eikä pelkkää päivänpolitiikkaa. Suomalaista turvallisuuspolitiikkaa on voitava rakentaa taas Suomen turvallisuustarpeiden edistämiseksi eikä vaihtuvien komentajien mieltymysten, suppeiden ammattikuntaintressien tai kulloisenkin ministerin poliittisen edun mukaisesti.

jaakko.puupera@suomensotilas.fi

Avainsanat:

Share This