Uskottavaa

EU:n yhteinen puolustus ja sotilasyhteistyö Suomen tavoin liittoutumattoman ja sotilaallisen maanpuolustuksensa pahoin laiminlyöneen Ruotsin kanssa olivat vaalikevään turvallisuuspoliittiset keppihevoset. Usko keppihevoseen voi kuitenkin tehdä Troijan hevosen.

Rauhan ajan yhteistyö sotilasasioissa ja puolustusvälineteollisuudessa EU:n puitteissa tai Ruotsin kanssa ovat molemmat erittäin kannatettavia asioita. Ne pitää kuitenkin hoitaa oikein, eikä niiden merkitystä saa esittää suurempana kuin mitä se on.

On muistettava ja myös kerrottava kansalaisille, että sen enempää EU-hankkeet kuin yhteiset harjoitukset ja rauhan ajan ylläpitohankkeet Ruotsin kanssa eivät millään tavoin korvaa sotilaallista liittoutumista tai poista tarvetta panostaa omaan puolustukseen. Valitettavasti kevään eduskuntavaalien alla EU-puolustushankkeesta ja Ruotsi-yhteistyöstä tuli julkisuudessa sellainen kuva, että sillä voitaisiin korvata Nato-jäsenyyden tarve. Se kuva on väärä ja vaarallinen. Se on itsepetoksen kuva.

Ruotsi on ilmoittanut kaikissa yhteyksissä, että se on kiinnostunut vain rauhan ajan yhteistyöstä. Jos siitä on saavutettavissa molemminpuolista hyötyä, kuten voi hyvin olla, hyvä niin. Mutta ei pidä kuvitella, että jotkin rakenteet voisivat nojata Ruotsilta saatavan sodan ajan avun varaan. Sitä apua nimittäin ei tule, eikä ole edes luvattu. EU:n yhteinen puolustus taas on hanke, johon kukaan asiasta mitään ymmärtävä ei usko. Se on humpuukia ja vielä vaarallista sellaista. Ihmiset tuuditetaan uskomaan johonkin, jota ei oikeasti ole eikä tule.

EU-kansalaisista lähes kaikki asuvat Naton jäsenvaltioissa. Koko talousalue on vakavassa taloudellisessa ja turvallisuuspoliittisessa kriisissä. Nyt pitäisi investoida puolustukseen yhdessä ja taitaen. Päällekkäisen EU-puolustuksen rakentaminen Naton rinnalle olisi sulaa hulluutta. Se veisi niukkoja resursseja turhaan päällekkäisyyteen samalla kun se sulkisi Euroopan puolustuksen todellisen takuumiehen – Yhdysvallat – päätöksenteon ulkopuolelle. EU-maat ovat laiminlyöneet puolustuksensa niin törkeästi, että Yhdysvaltojen sotilaalliseen tukeen tulisi suhtautua hieman kunnioittavammin ja vakavammin. Vai haluammeko kaksinkertaistaa sotilasmenomme? Ja millähän rahalla iltaruskon maat sen sitten tekisivät täällä Pohjantähden alla? Lainarahallako?

On siis erittäin edesvastuutonta ja vaarallista haihatella Ruotsi-yhteistyöstä tai EU-puolustuksesta jonain uskottavana vaihtoehtona. Suomessa on kehuttu näitä hankkeita yhteistyönä, joka ei uhkaa ketään. Se on tietysti söpöä ja totta. Nimittäin tällaiset kuuro–sokeaa–taluttaa–keisarilla–ei–ole–vaatteita-hankkeet eivät todellakaan uhkaa edes suunnitelmia käyttää sotilaallista voimaa meitä vastaan. Eli ne eivät ole uskottavia!

Suomella, jos kohta monella muullakin Euroopan unionin jäsenmaalla, on pian edessä valinnan paikka. Jos omaa turvallisuutta aiotaan ylipäänsä pitää yllä, on siihen löydettävä yhteistyökumppaneita ja oltava valmiita priorisoimaan ja tekemään valintoja.

Suomen kohdalla on edessä ainakin valinta siitä, haluammeko itsenäisen vai uskottavan puolustuksen. Molempia emme voi saada. Uuden eduskunnan ja tulevan hallituksen tulisi myöntää tämä tosiasia ja suositella uskottavaa puolustusta. Se on saavutettavissa liittymällä Natoon. Jäseneksi pääsemme, jos haluamme. Muun väittäminen on valehtelua tai osoitus tietämättömyydestä.

jaakko.puupera@suomensotilas.fi

PS. Pian vietetään taas voitonpäivää. Vaikka Neuvostoliiton voiton juhliminen on meille itäeurooppalaisille kansoille ollut aina melkoisen ristiriitaisia tunteita herättävä asia, on kansallissosialistisen Saksan lyömistä sodassa syytäkin kunnioittaa ja muistaa. Mutta Hitlerin ja Stalinin manttelinperijän, Vladimir Putinin, irvokkaaseen voitonparaatiin meillä ei ole syytä osallistua. Suomen Sotilas tervehtii Suomen valtiojohtoa ja kaikkia maita, jotka ymmärsivät pysyä poissa Moskovasta tänä vuonna. Mutta vietetään toki voiton päivä ja laitetaan leivälle pelkkää margariinia. Päästään kesäkuntoon.

Avainsanat: , , , ,

Share This