Vain tyhmä jää joukosta

Seitsemänkymmentä vuotta sitten Euroopan ja Suomenkin kohtaloa ratkottiin Narvajoen ja Normandian rantapenkoilla.

Suomalaiset tekivät kaikkensa puolustaakseen pienen, nuoren tasavallan itsenäisyyttä. Vihollinen pysähtyi Kannaksella, Laatokan Karjalassa ja viimein Ilomantsin korvissa. Selvisimme mutta emme yksin.

Veteraaniemme uhria ja panosta ei saa väheksyä. Ilman heidän taisteluaan olisimme joutuneet liittymään muiden Itä-Euroopan kansojen vankileirien saaristoon rautaesiripun taakse.

Suomen sotilaiden panos ei olisi yksin riittänyt. Uhkapeli kahden vastenmielisen vaihtoehdon välillä oli johtanut meidät sodan häviäjän puolelle, mutta lopulta meidät pelasti juuri tuhoutuvan liittolaisemme tuki. Emme luottaneet vieraan apuun, mutta olimme valmiita ottamaan sitä vastaan. Meidät pelasti Kannakselle ja Suomenlahden rannoille lähetetyt Luftwaffen, Kriegsmarinen ja Wehrmachtin joukot. Mutta vielä tärkeämmäksi Suomen kannalta osoittautui Narvan rintaman monikansallisen, saksalaisten alaisuudessa taistelleen sotavoiman taito ja sitkeys.

Suomi pelastettiin myös Normandiassa. Saksalaisten vastarinta kesti siellä meille sopivan kauan. Onni oli pienen Suomen matkassa. Kun saksalaisten puolustus lopulta romahti Ranskassa, tuli Stalinille entistä kovempi kiire kohti Saksan sydänmaita ja Berliiniä. Suomenlahden eteläpuolella puolustus piti. Stavkan oli pakko siirtää voimansa Kannakselta Sinimäkiin ja etelämmäs. Mutta Sinimäet kestivät suomalaisille riittävän kauan. Saimme rauhan hyvin ehdoin, eikä maatamme miehitetty.

Suomi oli pakotettu 75 vuotta sitten uhkapeliin, josta selvisimme osin taidolla ja viisaudella, osin silkalla hyvällä onnella. Viidennen sotavuoden lopulla meidät pelasti kolmen suuren keskinäinen voimanponnistus, jossa huomio kääntyi pois syrjäisestä Suomesta ja pääsimme livahtamaan miehittämättömänä ja asevoimat täydessä iskussa pois maailmansodan loppunäytöksestä. Sodan jälkeen suvereniteetti joutui vuosiksi koville, mutta itsenäisyys säilyi, koska maata ei miehitetty syksyllä 1944.

Jos Neuvostoliiton voimavarat eivät olisi joutuneet kilpajuoksussa Keski-Eurooppaan syyskesällä 1944 niin äärimmilleen, ei Suomikaan olisi säästynyt. Jos maihinnousu Normandiassa olisi juuttunut vielä kuukaudeksikin paikalleen, olisi Suomen kohtalo saattanut olla sinetöity. Suomi pelastettiin Ihantalan pelloilla mutta myös Sinimäissä ja Normandiassa.

Pienen kansan on pystyttävä puolustamaan suvereniteettiaan ja etujaan maailmalla. Yksin se ei onnistu, mutta ei se onnistu myöskään heittäytymällä muiden armoille. Se ei olisi onnistunut 70 vuotta sitten eikä onnistu tulevaisuudessakaan.

Tänään meidän ei tarvitsisi valita kahden ikävän vaihtoehdon väliltä. Vain yleiseen asevelvollisuuteen perustuva puolustuskyky yhdistettynä Nato-jäsenyyteen tekee puolustuksestamme uskottavan jatkossakin. Tarvitsemme molemmat. Jompikumpi ei riitä. Liittoutuminen ja hyvin hoidettu oma kansanarmeija voi pelastaa meidät tilanteesta, jossa olimme 75 vuotta sitten. Se nyt vaan on tyhmää jäädä yksin.

jaakko.puupera@suomensotilas.fi

Avainsanat: , , , , , , ,

Share This