Vuosisata

jaakko_puuperaSe oli suuri vuosisata. Suurten aatteiden, valtioiden ja yritysten vuosisata. Se oli keskitetyn tuotannon, vallan ja taloudellisen voiman vuosisata. Se oli valtavan byrokratian, suurten sotien, massamurhien ja kontrollin vuosisata. Meidän ensimmäinen vuosisatamme itsenäisenä valtiona.

Sen päätyttyä kaikki on toisin. Valtiot hajoavat ja menettävät valtaansa. Ihmisiä ei enää sido turve eikä tehtaan pilli. Valtiot menettävät otteensa jopa väkivallan ja valuutan monopoleista. Tuotanto siirtyy sinne, missä se kannattaa, tarvittaessa nopeastikin. Tieto ja raha siirtyvät planeetan ympäri silmänräpäyksessä. Tämä murentaa valtioiden valtaa ja tekee yksilöistä ja heidän yrityksistään entistä vapaampia. Se tarkoittaa kilpailua. Vapaata kilpailua, jossa darwinistiset lait vapautuvat sääntelyn kahleista. Se tarkoittaa tehoa ja tulosta, mutta se voi tarkoittaa myös tappioita ja epäonnistumista. Kaikki eivät voita juoksukisoissa.

Tänään maailma on kansainvälisempi, vauraampi ja keskimääräisesti arvioiden oikeudenmukaisempi ja parempi paikka elää valtaosalle sen moninkertaistuneesta väestöstä kuin mitä se oli sata vuotta sitten Suomen itsenäistyessä. Mutta kaikkia se ei miellytä. Muutosta pelätään ja vastustetaan. Jotkut pelkäävät syystä, koska ovat menettämässä valtansa, työpaikkansa ja vaurautensa. Moni pelkää vain, koska ei kykene näkemään muutosta mahdollisuutena vaan pelkkänä riskinä. Muutos uhkaa turvallisuuden subjektiivista tunnetta. Yhä useampi pelkää ilmastonmuutosta ja suurta tulvaa ja haluaisi siksi kääntää kehityksen pyörää taaksepäin haluamatta kuitenkaan luopua kännykästään ja sosiaaliturvastaan. Joku muu saa maksaa, ne rikkaat vaikka. Mutta pyörä ei käänny. Ei vaikka kuinka uskoisi. Ay-liike pelkää ulkomaalaista halpatyövoimaa, byrokraatit pelkäävät menettävänsä valtansa ja työpaikkansa ja perinteinen media norsunluutornissaan monopolinsa oikean totuuden levittämiseen.

Menneen vuosisadan suuruutta pää pensaassa haikailevat eivät halua nähdä sen menneen jo. Liian moni – enemmistö – suomalaisista ja eurooppalaisista hyötyy menneen vuosisadanrakenteista. Uutta rakennetaan laholle perustalle. Rakenteille, jotka olivat kerran kenties hyviä mutta nyt jo aikansa eläneitä ja joita emme voi palauttaa. Niinpä satavuotias Suomi takertuu hukkuessaan jo mätiin oljenkorsiinsa. Saavutetuista eduista ei luovuta, ja veljelle ei jätetä. Vapaudesta ollaan valmiita luopumaan itse, kunhan kaikki pysyy vain ennallaan. Vallanpitäjät pelottelevat ihmisiä uhkilla. Sananvapautta rajoitetaan vihapuheen leimakirveellä, kun todellisuudessa on kyse vain siitä, ettei suostuta hyväksymään tuotannon, vallan ja tiedonjakelun hajautumista ja vapaata kilpailua. Valemedioita vastaan pärjää taatusti kilpailussa, jos osaa hommansa edes auttavasti.

Muutos tapahtuu joka tapauksessa, pidit siitä tai et. Eikä siitä päätetä enää kuten sata vuotta sitten kabineteissa lännen suurissa kaupungeissa, eikä pienissäkään, ei Brysselissä eikä Helsingissä. Siitä päätetään yhä digitaalisemmilla, joustavammilla ja hallitsemattomammilla markkinoilla verkossa, jossa päättäjät ovat yhä harvemmin valtioita.

Mitä tästä kaikesta seuraa? Paluu paratiisiin? Tuskinpa. Maailmanloppu? No, tuskin sitäkään. Joka tapauksessa siitä kirjoittaa joku toinen jossain toisessa mediassa sadan vuoden päästä. Jaksanpa uskoa, että nykyistäkin paremmassa ja vauraammassa maailmassa ja Suomessa. Oikeastaan olen siitä ihan varma.

Siis malja itsenäiselle satavuotiaalle Suomelle, suomalaisille ja koko pallolle kaikkine elävineen.

jaakko.puupera(at)suomensotilas.fi

PS. Bolševikkien kaapattua vallan Venäjällä sata vuotta sitten alkoi suomalainen vasemmisto vaatia Pietarin äänen kuuntelemista. Lokakuussa vasemmisto oli hävinnyt vaalit, ja marraskuussa se yritti ensimmäisen kerran aseellista kapinaa yleislakon muodossa. Veri virtasi ja kapina jäi lyhyeksi. Kun Suomi kuitenkin julistautui itsenäiseksi, yritettiin kapinaa uudelleen tammikuussa 1918. Se murskattiin verisesti, ja kosto oli kohtuuton. Suomi sai vapautensa. Sen keskeinen osa on sananvapaus. Sitä sen enempää kuin mitään muitakaan yksilönvapauksia ei proletariaatin diktatuuri olisi sallinut. Nyt vallankumouksellisten ja valonnäyttäjien perilliset vaativat taas totalitarismia. Vapaus halutaan taas antaa pois. Halutaan mielipidepoliisi ehkäisemään ennalta – eli ennakkosensuroimaan – vihapuhe, jollaiseksi voidaan päättää sellainen puhe, joka tulee väärästä suusta tai ei muuten miellytä vesimeloniälymystöä. Vaan mitä muuta voi odottaa maassa, jossa aikuinen ihminen ei saa ostaa edes viinipulloa kaupasta ja aseen hallussapitoluvan voi menettää nimettömän kantelun perusteella. Sitä sopii miettiä sääntelynpurkutalkoiden alkua odotellessa ja mätkyjä maksellessa.

Avainsanat: , , , , , ,

Share This