Pääkirjoitus Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä 4.6.2005:
KUN KAIKKI ON KAUPAN
Santahaminassa on kyse koko Suomen turvallisuudesta
Pääkaupunki halutaan tyhjentää sotilaista. Santahaminan kaavoittamista asuinkäyttöön haluavat lukuisat Helsingin kaupungin virkamiehet ja poliitikot. Kolmekymmentä vuotta nuorempina heillä - tuolloisilla radikaaleilla - oli sama päämäärä. Nyt vain motiivi on muuttunut, se on nyt aatteenpalon sijasta rakennusmaan himo. Toverit valtiovarainministeriössä taas haaveilevat Santahaminan myynnistä saatavista rahoista. Santahaminassa ei kuitenkaan ole kaupan yksin kallis rakennusmaa. Helsingissä myydään nyt strategisen iskun torjuntakykyä ja koko maan turvallisuutta.
Santahaminasta on haluttu Helsingin "kristianiaa", eläintarhaa ja ydinvoimalan rakennusaluetta. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan käyty taukoamaton kunnallispoliittinen keskustelu päättyi viimein kun Helsingin asemakaava ja Santahaminan asema siinä vahvistettiin viime vuonna.
Ylipormestarin asukasillassa 1. maaliskuuta ilmoitettiin, että Santahaminan asema puolustusvoimien saarena on vahvistettu ja kaupunki kehittää toimintojaan asemaakaavan periaatteiden mukaisesti. Mutta sitten - vielä samalla viikolla - apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen pudotti pommin. Korpisen ideat ammuttiin ensin alas, mutta viimeistään puolustusministerin "linna-rauhapuhe" käynnisti todellisen myllerryksen kansalaisten mielissä.
Monen mielestä Santahamina on vajaakäytössä kun muutamat pienipalkkaiset sotilaat asuvat perheineen puistomaisella paratiisisaarella keskellä kaupunkia. Moni myös haluaisi sotaväen pois paukuttelemasta. Santahaminassa voidaan ampua kaikilla jalkaväen aseilla, 120 mm KRH mukaan lukien. Toiminta on taloudellista ja luontokin säästyy, kun ei tarvitse kuskata joukkoja satojen kilometrien päähän ampumaan.
Puolustusministeriö antaa lausuntonsa puolustusvaliokunnalle Santahaminan tulevaisuudesta juhannukseen mennessä. Juhannuksena näemme, onko strategisen iskun torjuntakyky vain paperilla ja juhlapuheissa vai onko varuskuntien sijoittelu sittenkin vain aluepolitiikkaa, nyt kun Hyrylän varuskuntakin on päätetty lakkauttaa.
Asevelvollisuudella ja maakuntajoukoilla ei ole tulevaisuutta jos varuskuntia on vain korvessa. Ilman omaa varuskuntaa joutuvat pääkaupunkiseudun tuhannet varusmiehet matkustamaan satojen kilometrien päähän palvelukseen ja sieltä jostain tiet tukkivana marssirivistönä takaisin harjoittelemaan kotiseutunsa puolustamista. Liikenneturvallisuus heikkenee ja rahaa sekä polttoöljyä palaa. Sotilaiden häipyminen katukuvasta vaikuttaisi musertavasti myös helsinkiläisten maanpuolustustahtoon.
Santahaminan "avaajina" ovat profiloituneet Vihreät, Vasemmistoliitto, demarit ja nyt muutama yksityinen kokoomuslainenkin. Keväällä joukkoon liittyi kasvava määrä keskustapolitiikkoja, grynderit ja valtiovarainministeri. Osa edellä mainituista pitää puolustusvoimia sinänsä tarpeellisina, mutta ei Santahaminassa. Not In My Backyard, on päivän sana.
Tavoitteena on pysäyttää väestöpako pääkaupungista. Päättäjät haluavatkin varmuuden siitä, onko Santahamina käytettävissä kun uusiin asutuskeskuksiin idässä ja näitä yhdistävään metrolinjaan varaudutaan investoimaan miljardeja. Joukko-osastojen lakkautusilmoitusten yhteyteen ajoitettu operaatio oli psykologinen täsmäisku. Siinä oli mukana kylmää harkintaa, mutta myös epärealistisia ideoita. Moni puhujista ei ole koskaan käynytkään saarella. Tehokkaan rakentamisen ja riittävien liikenneyhteyksien kehittämisen esteenä ovat turvallisuuskysymysten lisäksi saarella olevat suojelukohteet.
Jos varuskunta häädetään Helsingistä, on sille voitava osoittaa ensin uusi paikka pääkaupunkiseudulta. Maanhinnan ja puolustusvoimien kassakriisin huomioiden ei kuitenkaan ole mitään syytä odottaa, että "Sipoon korvesta" löytyisi uusi paikka varuskunnalle. Mutta maan tärkeimmän strategisen kohteen ilma- ja meripuolustuksen valmiutta ja alueen puolustukseen tarvittavien joukkojen koulutusta ei voida hoitaa Säkylästä tai Parolasta käsin vaarantamatta koko maan turvallisuutta. Santahamina on huono paikka varuskunnalle, mutta jos valtiolla ei ole parempaakaan osoittaa, on kaikkien siedettävä varuskuntaa saarella vielä ehkä kolmaskin vuosisata.
Keskustan makasiinien suojeluun taannoin kansanliikkeen nostattanutta vaihtoehtoväkeä lienee turha odottaa osoittamaan mieltään oman sotaväen ja Santahaminan kulttuuri- ja luonnonarvojen puolesta. Maanpuolustusväestä taas ei näytä olevan siihen. Jos helsinkiläisiltä kysyttäisiin, he haluaisivat pitää sotilaansa turvanaan. Mutta kun kaikki on kaupan ja raha puhuu, ei turvallisuudella ole arvoa.
jaakko.puupera@suomensotilas.fi
