Pääkirjoitus 9.4.2006:
KUN VIRTA LOPPUU
Nykyaikainen yhteiskunta ja koko kulttuurimme on riippuvainen energiasta. Myöskään nykyaikainen sotavoima ei marssi eikä taistele ilman sähköä ja polttonesteitä. Kotimainen bioenergian tuotanto voisi olla teknisesti jo täysin mahdollinen ja taloudellisesti kannattava tapa turvata suomalaisen yhteiskunnan ja asevoimienkin energiansaanti erilaisissa energianjakelun häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.
Suomi on tätä nykyä huonosti varautunut energianjakelun katkoksiin ja erittäin riippuvainen ulkomaisista energian lähteistä. 70 % Suomessa käytetystä energiasta on tuontienergiaa. Ongelma koskee koko Eurooppaa. Kun Euroopan energiariippuvuus Venäjästä kasvaa, kasvaa myös Kremlin sananvalta maanosassamme.
Tutkimme kevään 2006 aikana maamme energiahuoltovarmuutta ja teknisiä sekä taloudellisia edellytyksiä taloudellisesti kannattavaan energiantuotannon kotimaisuusasteen kasvattamiseen. Johtopäätöksenä väitämme lehtemme numerossa 2/2006, että nykyisen poliittisen johtomme tekemät energiapoliittiset päätökset ja linjaukset ovat riittämättömiä niin huoltovarmuusnäkökulmasta ja taloudellisesti kuin ekologisestikin. Oikeilla poliittisilla ja teknologisilla valinnoilla Suomi voisi kohentaa energiatalouttaan ja vahvistaa myös poliittista asemaansa sekä turvata riippumattomuutensa ja energiansaannin poikkeustilanteissa. Tämä voitaisiin tehdä myös ekologisesti kestävällä tavalla. Välineitä olisivat polttoaineverotuksen kehittäminen, bioenergiatuotannon tuet ja niin kutsutun Fischer-Tropsch -menetelmän käyttö nestemäisen bioenergiatuotannon perustana. Suomen Sotilaan laskelmien mukaan näin toimien tuotanto olisi myös taloudellisesti järkevällä pohjalla.
"Energiansaannin varmuus on iso kansallinen turvallisuuskysymys. Keskustelu liittoutumisesta, puolustusdoktriinista ja asevelvollisuuden tulevaisuudesta on myös tärkeää, mutta se kuinka puolustus on järjestetty on yhdentekevää, jos siviiliyhteiskunta on saatu kontalleen katkaisemalla energian saanti ja sotaväellä paistaa tankin pohja tyhjyyttään. Liittoutumisestakaan ei ole apua, jos kavereillakin on löpö lopussa ja virta vähissä.
Näkymän ei kuitenkaan tarvitsisi olla näin lohduton. Suomi voisi olla nimittäin helposti nykyistä ratkaisevasti energiaomavaraisempi maa. Voisimme jopa viedä energiaa ja energiaosaamista. Tämä voitaisiin toteuttaa taloudellisesti kilpailukykyisellä ja ekologisesti kestävällä tavalla… Oikeilla energiapoliittisilla toimenpiteillä paranisi maamme kilpailukyky, poliittinen asema, ympäristön tila ja huoltovarmuus kriisitilanteissa.
Mitäpä jos Suomi olisikin yksi Euroopan uuden älykkäämmän vihreän energiahuollon ja siihen liittyvän osaamisen sekä huipputeknologian aitta? Mitä jos metsämme ja peltomme tuottaisivatkin pelkän sellun, maataloustukiaisten ja ylijäämätuotteiden sijasta biodieseliä ja sähköä? Tämän saavuttamiseksi tarvittaisiin puoluepoliittiset lyhytnäköiset intressit ylittäviä kaukonäköisiä energiapoliittisia päätöksiä ja konkreettisia toimia niin Helsingissä kuin Brysselissäkin. Euroopan pääkaupungeissa olisi nähtävä, että maanosan kansakuntien yhteinen etu yli vaalikauden kantavalla tähtäimellä on tärkeämpi kuin vaikkapa kansallisen energiayhtiön etu seuraavalla kvartaalilla. Euroopan energiahuoltovarmuuden parantamisen vaihtoehto on Moskovan sanavallan kasvu amerikkalaisten unohtamalla vanhalla mantereella" kirjoitan 21.4. ilmestyvän Suomen Sotilaan pääkirjoituksessa.
Nyt Suomessa keskustellaan kuudennen ydinvoimalan ja merenalaisen kaapelin rakentamisesta suoraan venäläisestä ydinvoimalasta Suomen kautta Ruotsiin. Saattaa olla että meillä olisi hyvinkin syytä keskustella kuudennen sijasta kahdeksannesta ydinvoimalasta, jos asioita tarkastellaan yksinomaan normaaliolojen yhteiskuntaelämän kannalta. Kriisivalmiutta ei tule kuitenkaan unohtaa energiapolitiikassakaan. Kriisioloissa liian yksipuolisesti ydinvoimasta riippuvainen energiantuotanto voi osoittautua pahaksi ongelmaksi.
Ruotsalaisia tietysti piutpaut kiinnostaa Suomen energiahuoltovarmuus. Tekopyhät länsinaapurimme ovat päättäneet luopua omasta ydinvoimatuotannosta, mutta ovat nyt valmiita ostamaan sähköä suoraan Suomenlahden etelärannalla olevasta tunnetusti turvallisuudeltaan kyseenalaisesta voimalasta. Vallitsevilla länsituulilla saastepilvi tuskin koskaan leviäisi Sosnovyi-Borista kansankotiin, Suomenlahden pohjoisrannalla se sen sijaan vaikuttaisi. Meillä suomalaisilla veronmaksajilla on nyt hyvä syy vaatia omilta päättäjiltämme vastuullista ja kaukonäköistä energiapolitiikkaa. Se on myös turvallisuuspolitiikan kivijalka.
jaakko.puupera@suomensotilas.fi
