Pääkirjoitus 10.9.2003:
TIETO TURVAA
Yhdysvaltain vaatimus saada tarkemmat matkustajatiedot maahan tulijoista on nostattanut tunteita ympäri maailmaa. Tavallista tarkkailijaa tahtoo väkisinkin naurattaa niin amerikkalaisten huvittava turvallisuustoimenpide kuin vulgaari-individualistien vaahtoaminen sinänsä kohtuullisen harmittomasta toimenpiteestä. Tottahan on sekin, ettei viattomin aikein matkustavalla ole mitään salattavaa. Toisaalta aivan yhtä totta on sekin, että tietojenkeruu tuskin muuta kuin lisää amerikkalaisten tiedustelu- ja turvallisuuselinten muutenkin ylisuurta työtaakkaa. Vaikka perustiedon seulomiseen käytetäänkin uusinta tekniikkaa, on epätodennäköistä että turvallisuus ainakaan kasvaa lentoreiteillä etsimällä listoilta halal-ruokaa tilanneita. Koko toimenpide vaikuttaakin lähinnä neuvottomien viranomaisten epätoivoiselta pyrkimykseltä tehdä jotain, jotta voidaan sanoa jotain tehdyn. Aivan kuten ampumaratavallien korottaminen ampumaharjoitusturvallisuuden lisäämiseksi.
Lopulta ainoa keino poistaa uhkat kokonaan on lopettaa toiminta, esimerkkitapauksissa lentäminen tai ammunta. Näennäisten, tarpeettomien ja jopa toimintaa haittaavien turvallisuustoimenpiteiden ongelma onkin viimekädessä siinä, että se suo virkamiehille mahdollisuuden mennä piiloon itse ongelmaa. Ei tarvitse miettiä, mitä voitaisiin tehdä itse ongelman ratkomiseksi, eikä jouduta myöntämään, että 100-prosenttista turvallisuutta ei voida taata koskaan. Näin vältytään todellisilta työläiltä toimenpiteiltä turvallisuuden parantamiseksi, siinä määrin kuin se yleensä on mahdollista vaarantamatta toiminnan tehoa kohtuuttomasti. Ampumatoiminnassa turvallisuus ei kasva todellisuudessa nostamalla valleja, vaan nostamalla henkilöstön koulutustasoa - lisäämällä tietoa. Terrorismin riski ei vähene ilmailuliikenteestä kyselemällä matkustajien henkilökohtaisia mieltymyksiä vaan paneutumalla itse ongelmaan; hankkimalla tietoa terrorismin syistä sekä tietysti panostamalla turvallisuusviranomaisten kansainvälisessä yhteistyössä todelliseen terrorismin vastaiseen toimintaan, jota ei ole sota diktatuureja vastaan verhottuna terrorismin vastaisen sodan huntuun.
Yltiöindividualistien kiihko vastustaa kaikkea viranomaisten välistä henkilötietojen vaihtoa on kuitenkin amerikkalaisten tiedonkeruuintoakin paljon suurempi uhka meidän jokapäiväiselle mukavuudellemme ja turvallisuudellemme. Jos yksilön mukavuus ja vapaus on kohtuuttomassa ristiriidassa yhteisen turvallisuuden ja yhteiskunnan tehokkaan toiminnan kanssa, pitäisi liberaaleimmallekin vapaa-ajattelijalle olla selvää, että yhden vapauden rajoittaessa muiden vapautta, yhteisön edun tulisi ylittää yksilön vapaus. Esimerkiksi ilmailu-, turvallisuus- ja kutsuntaviranomaisilla on oltava tarvittaessa pääsy heidän asiakkaidensa tietoihin siltä osin kuin se on välttämätöntä järjestelmän toiminnalle ja suuren yleisön sekä yhteiskunnan turvallisuudelle.
Tietoturva on vakava asia, ja yksilön henkilötietojen jakelussa on aina piilevä totalitarismin uhka. Maalaisjärjellä ja kohtuulla ajatellen viranomaisten tulisi kuitenkin löytää helposti taso, jolla henkilötietoja tulee voida vaihtaa, henkilön omankin turvallisuuden lisäämiseksi. Esimerkiksi rikosrekisteri- ja mielenterveystietojen on oltava niin kutsunta- kuin muidenkin turvallisuusviranomaisten käytettävissä, jos henkilöstä voidaan olettaa olevan vaaraa itselleen tai muille. Näin vaaralliset yksilöt eivät pääse ampumaradalle aiheuttamaan vaaratilanteita ja heidän liikkumistaan esimerkiksi lentoteitse voidaan tarkkailla. Sitä paitsi maassamme on voimassa asevelvollisuus, joka onkin verovelvollisuuden ohella niitä viimeisiä yltiöyksilöllisten kauhistelemia yksilöä rajoittavia velvoitteita. Niitä yhteiskuntaa koossa pitäviä rajoittimia, jotka anarkiaa toivovien mielestä ovat vanhanaikaisia ja totalitaristisia kahleita. Niin kauan kun kuitenkin päätämme ylläpitää yksilölle turvallista yhteiskuntaa, asevelvollisuusjärjestelmän ja yksittäisen asevelvollisenkin etu olisi, että kutsuntaviranomaisella olisi paremmat ja nopeammat mahdollisuudet selvittää ja ajan tasaistaa yksittäisen asevelvollisen yleiseen soveltuvuuteen, terveyteen ja muuhun asekuntoisuuteen liittyvät asiat välttämättä edes vaivaamatta kiireistä kansalaista.
Verkottuvan yhteiskunnan ja asevoimien toiminta edellyttääkin yhä enenevässä määrin myös henkilötietojen riittävää saatavuutta. Oikea tieto oikeassa paikassa lisää yksilönkin vapautta ja turvallisuutta sekä toimintojen sujuvuutta. Henkilötiedon kulku tulee voida taata siten, että tiedot eivät joudu vääriin käsiin, kuitenkin muistaen ettei tietoturvakaan voi olla sataprosenttista. Ainoa keino estää täydellisesti kaikki henkilötietojen vuotaminen on lukittua asuntoon ja katkaista yhteys ulkomaailmaan. Yksilön tietoturvan liioittelu on pahin uhka yksilön vapaudelle ja turvallisuudelle.
jaakko.puupera@suomensotilas.fi
