[ takaisin arkistoon ]
Pääkirjoitus 13.3.2008
Umpikuja
Selvitysmies Keijo Suila arvosteli raportissaan Suomen viivästynyttä helikopterihankintaa. Helikopteritaktiikasta ja sotilashelikoptereihin kohdistuvista käyttövaatimuksista kovin rajallisesti informoitu selvitysmieskin löysi puolustushallinnon toimintatavoista heko-hankkeessa paljon huomauttamista. Sen sijaan kopterityyppivalinnan selvitysmies totesi oikeaksi. Mitähän asiantunteva selvittäjä olisikaan löytänyt kopterihankinnasta jos asiaa tuntematonkin pääsi jo noin lähelle totuutta?
Väite kopterityyppivalinnan oikeellisuudesta on ristiriitainen raportin muun kritiikin kanssa. Eihän keskeneräinen ja ylihinnoiteltu prototyyppikopteri voi olla oikea valinta vähin resurssein liikkeellä olevalle asiakkaalle. Maailmalta olisi löytynyt aikanaan monia huomattavasti edullisempia ja käytössä kentällä testattuja konetyyppejä. Siis riskittömämpiä ja kustannustehokkaampia valintoja, joilla voisi tehdä käytännössä samat temput. Suilan raportissa oli outoa myös se, että myyjää syyteltiin ylioptimismista. Olisikohan se kuitenkin niin että ei se ole tyhmä joka myy ja pyytää hintaa, vaan se joka ostaa ottamatta selvää? Helikopterisekoilulle oli suomalaisittain tyypillistä se, että asiasta ei juurikaan keskusteltu ennen päätöksiä. Yhtenä harvoista medioista Suomen Sotilas -lehti arvosteli jo aikoinaan ankarasti NH-90 -kopterivalintaa. Asiaa tunteville tahoille NH:n ongelmat eivät tulleetkaan sittemmin yllätyksenä.
Kritiikki kuitenkin vaimennettiin Puolustusvoimien sisällä ja projektia ei keskeytetty, vaikka se olisi voitu tehdä useissa vaiheissa, viimeksi vielä viime syksynä. Huolestuttavinta on se, että operatiivisesti tarkastellen kahdellakymmenellä helikopterilla ei ole mitään roolia Suomen puolustuksessa. Kalustoa pitäisi olla paljon enemmän, että sillä olisi mitään vaikuttavuutta nykyaikaisen liikesodan operaatioissa. Meillä ei vaan yksinkertaisesti ole varaa riittävän määrään koptereita. Samalla tavalla kuin hankimme aikoinaan pari panssarilaivaa, muutamia pommikoneita tai vaikkapa Merivoimien ilmatyynyaluksen, ajettiin nytkin järjetön ja kallis projekti läpi jääräpäisesti. Liian moni olisi menettänyt kasvonsa jos joku riittävän korkealta taholta olisi myöntänyt hankkeen kokonaisuudessaan virheeksi.
Helikopterihankinta on kuitenkin pikkujuttu nyt väkisin läpi ajettuun kunnossapidon kumppanuushankkeeseen verrattuna. Niin kutsuttu KUJA-hanke päätettiin ajaa läpi selvittämättä Puolustusvoimien sisäisten toimintojen kehittämisen vaihtoehtoa. Käytännössä Puolustusvoimat ulkoistaa nyt suuren osan valmiuden ylläpidosta. Tukitehtävien ohella yksityistetään itse asiassa eräitä armeijan keskeisiä ydintehtäviä. Kumppanuus on tulossa Puolustusvoimille ja maamme turvallisuudelle kalliiksi. Koska Suomesta puuttuu merkittävä puolustusmateriaalialan kilpailu, on selvää että tulevaisuudessa palveluntarjoaja määrittelee hinnan monopoliasemassaan. On tilanteita, joissa ulkoistamiset ja kumppanuusmallit ovat oikeita ratkaisuja. Mutta kumppanuus ei ole mikään ihmelääke joka vaivaan. Maailmalta kiirii jo viestejä julkisten palveluiden ulkoistamisten epäonnistumisista ja kielteisistä seurauksista. Suomessa ainakin kokoomuksen ministeriryhmästä tuntuu kuitenkin löytyvän yhä kritiikitöntä ulkoistamishuumaa. Herätys tulee olemaan kolkko, kun tämän itseisarvoisen yksityistämisen seuraukset paljastuvat. Lähivuosina tulemme näkemään kuinka suuren vahingon kumppanuushankkeet aiheuttavat maamme puolustuskyvylle ja kuinka munaus tullaan selittelemään parhain päin. Koska rahaa ei tule lisää budjettiin mistään, tullaan ulkoistamisen aiheuttamat lisäkulut peittämään laskemalla valmiutta ja joukkojen kokoa sekä varustelutasoa entisestään. Edessä on umpikuja.
jaakko.puupera@suomensotilas.fi
