Pääkirjoitus 15.10.2003:
RAHA RATKAISEE
Winston Churchillin väitetään sanoneen, että sodassa on tärkeää raha, raha ja raha. Yleensä kaikkea mitä Churchillin kaltaiset kanonisoidut auktoriteetit ovat sanoneet - tai heidän väitetään sanoneen - on helppo käyttää selkänojana horjuvammallekin argumentaatiolle. Joskus hyvinkin fantastisiin suunnitelmiin ja usein ehdottomuuteen taipuvainen Churchill puhui paljon soopaakin, niin kuin monet joskus tekevät, mutta hänen kiteytyksensä rahan roolista sodassa ja maanpuolustuksessa on kiistatta osuva.
Rahasta ja varsinkin sen puutteesta on kyse myös mietittäessä Suomen maanpuolustuksen tulevaisuutta. Tämä ikävä tosiasia tahdotaan kuitenkin yleensä sivuuttaa pohdittaessa, mikä järjestely olisi suomalaisille paras. Asiat näyttäytyvätkin usein aivan oudossa valossa. Päättäjät ja asiantuntijat esittävät pahanlaatuisia yksinkertaistuksia ja verrantoja, esimerkiksi tyyliin asevelvollisuusjärjestelmä vai ammattiarmeija, helikopterit vai panssarivaunut, hyökkäysaseita vai puolustusaseita, alueellinen puolustusjärjestelmä vai liittoutuminen jne. Vertailupareina saattaa olla usein asioita, jotka eivät asiallisesti tutkien edes ole vaihtoehtoja, tai ainakaan toistensa vastakohtia. Toisinaan ei myöskään tohdita kertoa, että nykyisestä järjestelmästä tai laitteesta saisi kehittämällä ja lisäämällä resursointia tehokkaamman kuin sen uudesta vaihtoehdosta. Sitten kun kateederilta jyrisee vielä auktoriteetti esimerkiksi, eversti, professori tai tohtori tai joku edellisten yhdistelmä, niin fiksumpikin kuulija helposti ajattelee, että kai se sitten noin on kun viisaammat niin sanovat.
Viimeksi asioiden käsittämättömään yksinkertaistukseen ja kummallisiin vertauksiin innostui kiistatta lahjakas historioitsija, poliittisen historian emeritusprofessori Osmo Jussila. Jussila on vakuuttunut siitä, että alueellinen puolustus ja sotilaallinen liittoutuminen ovat toistensa vaihtoehtoja. Jussilan maalaamassa kauhukuvassa kerrottiin osittain asianmukaisesti siitä, minkälaisiin kauheuksiin alueellinen puolustusjärjestelmä saattaisi sotatilanteessa maamme johtaa. Teksti kuitenkin vilisi väärinkäsityksiä ja virheitä koskien sekä nykyjärjestelmäämme, nykyaikaisen sodankäynnin luonnetta että historian esimerkkejä. Professori unohtaa, että liittoutuneena Suomea kohtaisivat sodassa aivan samat kauhut, ellei sitten doktriiniksi oteta ennalta ehkäisevää hyökkäystä ja käytetä valtavasti nykyistä suurempaa määrää rahaa puolustusjärjestelyihin. Liittoutuminen ei pienennä tarvetta panostaa puolustukseen.
Se, että nykyjärjestelmä johtaisi kiistatta Jussilan kuvaamaan julmaan sotaan maamme alueella, jossa siviileitä ei saataisi aina pois jaloista, ei siis johdu alueellisesta puolustusjärjestelmästä, eikä liittoutumattomuudesta eikä edes asevelvollisuusarmeijasta. Ongelmaa ei voi korjata liittoutumisella, ammattiarmeijalla eikä alueellisen järjestelmän purkamisella. Todellinen ongelmamme on liian pienet puolustusmäärärahat, jotka eivät mahdollista maamme tehokasta puolustamista ilman että sotaa käytäisiin omalla maaperällämme suurin tappioin. Toisaalta yhä useammin kuulee myös todettavan, ettei sotia enää käydä ja siksi puolustusmäärärahojakaan ei tarvita ainakaan lisää. Nykyrahoilla saisikin oikein suunnattuna ylläpidetyksi varsin hienon ammatilaisvalmiusprikaatin, joka sopisi yhteisiin operaatioihin ulkomailla ja tietysti paraateihin. Kotimaan puolustukseen sen voimat eivät riittäisi ikinä, mutta maanpuolustaminenhan onkin jo monien sotilaittemmekin mielestä vanhanaikaista ja siitä on kuulemma muualla Euroopassa jo luovuttu Suomea lukuun ottamatta. Se on riittävä peruste luopua maanpuolustamisesta Suomessakin monen ”asiantuntijan” mielestä.
Yksi mikä on varmaa on se, että nykyrahoin emme pysty puolustamaan maatamme lähitulevaisuudessa maksamatta rauhan ajan rahan säästöä sota-aikana veressä. Olipa doktriinimme tulevaisuudessa se tai tämä, taloudellisen panostuksen on kasvettava - liittoutuneenakin. Toisaalta rahassa porskiva sosiaalisektorimme ja puolustusvoimien eräät hankkeet kuten Tuuli-ilmatyynyalus ja helikopterisekoilut kertovat siitä, että pelkkä raha ei ratkaise. Rahaa pitää myös osata käyttää.
jaakko.puupera@suomensotilas.fi
