Pääkirjoitus 16.12.2005:
Syksy on ollut epätavallisen lämmin. Erityisesti niissä talouksissa, joissa lämmitys toimii ilman että kenenkään tarvitsee pitää kipinävahtia. Lämpöisyydestä huolimatta joulu on valtaosassa maata yhä myös valkea. Vuoden keskilämpötila on säilynyt - ilmastonlämpenemistä odotellessa - Suomessa lähempänä nollaa celsius-astetta kuin monessakaan maailman maassa. Toinen pimeyteen ja kylmään keskimäärin tottunut kansa on itänaapurimme venäläiset. Meitä täällä pohjan perukoilla yhdistää energian tuotannon tarve teollisuuden ja yhteiskunnan pyörittämisen lisäksi myös hengissä pysymiseksi, siis ihan primääritasolla.
Meillä Suomessa energiantuotanto ja lämmönjakelu myös toimivat. Ainakin normaalioloissa. Sähkönjakelun katkokset ja ongelmat saada verkko korjattua normaalioloissakin myrskyn jäljiltä osoittavat kuitenkin kuinka helppo nykyaikaista länsimaista yhteiskuntaa on vahingoittaa. Esimerkiksi koko pääkaupunkiseudun kaukolämmönjakelun lamauttaminen ei vaatisi huimia toimenpiteitä sellaista tahtovalta. Mikä avuksi?
Ruotsissa ja muissa pohjoismaissa viranomaiset tunnustavat, että he eivät pärjäisi edes rauhan ajan suuronnettomuuksista tai luonnonmullistuksista ilman vapaaehtoisten kansalaisten organisoitua apua - kodinturvaa. Näkyipä Suomessakin joidenkin paikallisosastojen väki olleen maastopuvut päällä tekemässä ruumiillista työtä kuluneen syksyn myrskyvahinkojen jälkeen. Ruotsin kodinturvaan meidän puuhasteluamme ei kuitenkaan voi verrata.
Tulevaisuus näyttää saammeko maakuntajoukoista ja maanpuolustuskoulutusyhdistyksestä tehokkaan normaali- ja poikkeusolojen avun niin siviili- kuin sotilasviranomaisille. Nyt näyttää siltä, että valmistelevat viranomaiset pelkäävät poliittisen vasemmistomme pelkäävän suojeluskuntia niin paljon, että laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta tulee olemaan laki vapaaehtoisen maanpuolustuksen lopettamisesta. Kriisin ajan energiajakeluverkkojamme ei siis suojaa kukaan jatkossakaan, ainakaan jos luovumme vielä asevelvollisuudesta ja niistä virka-apuna käytettävistä maanpuolustajista. Rauhan aikanakin myrskyvahingoista saavat kantaa seuraukset jatkossakin energiajakeluyhtiöt, muutama viranomainen, niin ja tietysti ilman virtaa sähköuunissaan kinkkua kypsyttävä kansalainen. Sama, joka äänesti ihmisiä valkokaarteilla pelottelevan ja kodinturvaa vuoden 1918 haamujen perusteella vastustavan kansanedustajan Arkadianmäelle.
Samaan aikaan halpa itäenergia houkuttelee niin suomalaista kuin saksalaistakin päätöksentekijää. Vaikka Keski-Euroopassa ei olekaan niin kylmää kuin Suomessa ja Siperiassa, ei yhteisen Eurooppamme tiheimmin asutuilla alueillaankaan pärjää talven yli ilman lämmitystä. Saksalainen yli-ihminenkin on vain karvaton subtrooppinen eläin, jonka luonnonvarainen esiintyminen edellyttäisi pikemminkin päiväntasaajan kuin napapiirin lämpötiloja. Kreuzbergiläinen vaihtovihreä ydinvoimanvastustajakaan tuskin näkisi joulua jos Berliinin kaukolämpöverkko luhistuisi vaikkapa marraskuussa. Siitä huolimatta yhä useampi nuori, intellektuelli eurooppalainen, vastustaa ydinvoimaa, asevoimaa ja kaikkia muitakin pahalta kuulostavia asioita. Entinen liittokansleri taas toimii venäläisen energiayhtiön agenttina.
Osittain ympäristöpasifistien työn seurauksena houkutus ostaa kaiken maailman kiotonsopimuksista piittaamattomien venäläisten turvallisesti tuottamaa ydinvoimasähköä, öljyä ja maakaasua kasvaa kaikkialla Euroopassa. Joulu joulun jälkeen olemme yhä riippuvaisempia venäläisestä energiasta ja raaka-aineista, joiden ympäristöarvoista piittaamattomana kuljetusränninä Euroopan sydämeen käytetään Itämerta ja erityisesti Suomenlahtea. Samaan aikaan kiellämme itseltämme energiatuotannon joko ympäristölle epäystävällisenä tai siksi, että se on ydinvoimaa ja ylittää ymmärryksemme. Hassua on se, että samat ihmiset, jotka haluavat lisätä riippuvaisuuttamme itäenergiasta sanovat, että sotien aika maanosassamme on ohi eikä alueellisen puolustuksen tai asevelvollisuuden tapaisilla reliikeillä ole sijaa modernissa sodassa.
Moskovassa kuolee joka joulu joukoittain ihmisiä kylmään. Venäläinen on yhä tottunut kurjiin oloihin ja vaihtoehdottomuuteen. Putinin Venäjä näyttää olevan samaan aikaan pikemminkin matkalla pois demokratiasta kuin kohti demokratiaa. Samaan aikaan kun Eurooppa pohtii uuden sodan paradigmaa ja pienii asevoimiaan, Venäjä varustautuu uudelleen muuhunkin kuin energian tuotantoon.
Lämmintä joulua ja rauhallista uutta vuotta nyt kuitenkin teille kaikille, sinne sähköliesien ja keskuslämmityksen kodikkaaseen lämpöön.
jaakko.puupera@suomensotilas.fi
