Pääkirjoitus 19.3.2005:
MEGATRENDIT 2
Patrian toimitusjohtaja Jorma Wiitakorpi peräänkuuluttaa keskittymistä ydinosaamiseen ja korkeanteknologian alueille. Puheet ja teot eroavat kuitenkin toisistaan jyrkästi. Puolustusvoimat joutuu olemaan Patrian hulluimpienkin rönsyilyiden koekaniinina ja suomalaisen työllisyyspolitiikan maksumiehenä. Tähän puolustusvoimillamme ei ole varaa. Tällainen toiminta heikentää Suomen puolustuskykyä nakertaessaan muutenkin riittämättömiä resursseja.
Tästä tuorein esimerkki on silta-ajoneuvo- ja raivauspanssarihankkeet. Hanke on puolustusvoimille ja veronmaksajille epäedullinen. Puolustusvoimat joutuu maksamaan liikaa kalustosta, jota olisi ollut valmiiksi olemassa joko kotimaassa tai ulkomailla. Nyt kannibalisoidaan osin yhä käyttökelpoista kalustoa ja kokoon pannaan Suomessa materiaalia, jota olisi saanut halvemmalla valmiiksi ulkomailla kokoonpantuna. Lisäksi tehdään raivausvaunu, joka ei sovellu Suomen olosuhteisiin. Mikään hankkeista ei ole myöskään Patrian edun mukainen. Yritys joutuu käyttämään resurssejaan ydinosaamisensa ulkopuolisille hankkeille, joille ei tule olemaan markkinoita muualla maailmassa. Koko hanke haiskahtaa suomalaiselle työllisyys- ja aluepolitiikalle. Globaali työnjako on kuitenkin muuttumassa.
Suomen tulee keskittyä tulevaisuudessa teollisuudessa ja tuotekehityksessä yhä korkeamman osaamisen työhön. Kiinailmiö on realiteetti ja megatrendi, jota vastaan voidaan sotia vain tervehdyttämällä suomalaisen talouden ja tuotantoelämän rakenteita, ei siirtämällä teollisuustukiaispolitiikalla rahaa tai kurjuutta taskusta toiseen. Uuden kansainvälisen työnjaon voi nähdä myös oikeudenmukaisena ilmiönä. Onhan mitä parhainta kehitysapua siirtää perusteollisuutta halvemman työvoiman maihin. Kun köyhemmät maat vaurastuvat teollistumisen myötä, viedään pohjaa myös terrorismilta. Köyhyyden torjunta on parasta terrorismin vastaista sodankäyntiä.
Edes kansallisen huoltovalmiuden ylläpito ei ole enää peruste omaan sotateollisuuteen. Täydellisen huoltovalmiuden ylläpito on Suomen kokoisessa maassa tänä päivänä järjetöntä ja mahdotonta. Huoltovarmuuden saavuttaminen on nykymaailmassa mahdotonta Euroopan unionia tai Yhdysvaltoja pienemmille yksiköille, tinkimättä yhteiskunnan hyvinvoinnista ja kansalaisvapauksista. Jälkimmäisessä - sinänsä meillä lännessä poissuljettavassa - Pohjois-Korea -mallissakin tienpäässä häämöttää vääjäämätön romahdus. Huoltovarmuus voidaan kuitenkin säilyttää suurissa taloudellisissa kokonaisuuksissa ja siellä siihen tuleekin pyrkiä. Ilman huoltovarmuutta poliittisella toimijalla ei ole uskottavuutta eikä tiukan paikan tullen kykyä puolustautua erilaisissa taloudellisissa, sotilaallisissa tai muissa kriiseissä. Eurooppalaisessa mittakaavassa on siis säilytettävä myös perusteollisuutta jo pelkästään eurooppalaisen huoltovarmuuden takaamiseksi. Eurooppalaisessa mittakaavassa se voi olla myös poliittinen välttämättömyys työllisyyden ylläpitämiseksi edes siedettävällä tasolla. Tähän tarvitsemme Turkin ja entisten neuvostosatelliittien kaltaisia maita. Etu on tässäkin tapauksessa molemminpuolinen, koko yhteisö hyötyy. Keskinäisriippuvuus ja win-win -periaate ovat nykypäivän megatrendejä taloudessa ja politiikassa.
Suomessa on keskityttävä Wiitakorven sanoin korkeaan teknologiaan. Korkeassa teknologiassakin on osattava löytää se oma alue. Patrian ja tasavaltamme hallituksen olisi syytä luopua puolustusmateriaaliteollisuuden käytöstä työllistämisvälineenä. Myös niistä korkeanteknologian projekteista, joita ei hallita, olisi syytä luopua. Esimerkkinä tällaisesta on optroniikka-ala, jonka VV-2000- ja AFOTAS-projektit ovat olleet Suomelle epäedullisia ja Patrialle turhaa hapuilua pimeässä. Työllisyyden kannalta olisi viisaampaa yrittää hankkia ulkomaisten huipputeknologiayritysten tuotantoa halvan huippuosaamisen Suomeen. Kansainvälinen työnjako on megatrendi. Suomi voi olla halutessaan työnjaon hyötyjä vain aktiivisena osana EU:a. Olisi syytä siirtyä kotimaisesta eurooppalaiseen teollisuuspolitiikkaan.
Läpi maailmanhistorian vallinnut megatrendi on se, että kansakunnat auttavat hädän tullen vain niitä kansakuntia, joita kannattaa auttaa. Hyödyttömät hylätään. Suomella on tänään tukenaan vain osaamisensa ja EU. Öljyä tai muita strategisia luonnonvaroja meillä ei ole. Sellusta ei ole strategiseksi luonnonvaraksi, varsinkaan kun lyhytnäköinen AY-liikkeemme ajaa perustuotantoa ulkomaille. Nato meille taas ei näytä jostain syystä kelpaavan, vaikka se kelpaa kaikille muille meidän kaltaisillemme rajamaille.
Suomen on siis hankittava strategista osaamista. Osaaminen viestintäteknologiassa, ilmakehässä ja avaruudessa on tulevaisuuden strategista osaamista. Se on myös ympäristöosaamista. Kykyä nähdä elinympäristömme muutokset ja tarvittaessa kykyä ennakoida myös ekologisia muutoksia. Turvallisuuden megatrendi on laaja-alaisuus. Ympäristöturvallisuus on osa laajentunutta turvallisuuskuvaa.
Nokia, Vaisala, Insta, Patria ja moni muu suomalainen teknologiaosaaja voivat tehdä Suomesta korvaamattoman osan eurooppalaista viestintä- ja avaruusosaamista. Verkostoissa ja avaruudessa on tulevaisuuden megatrendi. Vain siihen keskittyvä ja siinä mukanaoleva voi pärjätä.
Totuuden katsominen silmiin on ikuinen megatrendi.
jaakko.puupera@suomensotilas.fi
