Pääkirjoitus 19.10.2006:
TULI SEIS, SAVUTUS PEITTÄVÄ
Kröhöm… tulitauko näyttäisi sitten tulevan Lähi-itään, ainakin siksi aikaa että taistelevat osapuolet saavat koottua rivinsä ja mietittyä seuraavaa siirtoa. Ikuista rauhaa ei tainnut tulla Galileaan tälläkään kertaa.
Tulitaukoa kaivattaisiin myös tänne pohjoiseen. Veli venäläisen kaikesta piittaamaton elämänmeno kun alkaa käydä pikkuhiljaa yhden jos toisenkin enemmän tai vähemmän astmaattisen keuhkoille ja hermoille. Näyttää pitävän paikkansa se vanha väite, että itänaapurillemme riittää kun on pullo votkaa ja joku jota laittaa, niin ja suolakurkkuja päälle. Itsestään syttynyt palohan sammuu paimentolaisten mielestä itsestään. Ja oikeassahan leppoisat itänaapurimme ovat. Ei talvella ole metsäpaloja. Kun ois viime sota mennyt vähän paremmin niin olisi tuo rajakin kauempana eikä tarvitsisi tukehtua savuun. Ja jos vielä joku väittää, että Venäjä ei ole uhka niin pyydän menemään ulos ja vetämään oikein syvään henkeä.
Nykyäänhän varsinkin itseään vihreäksi liikkeeksi kutsuva ympäristöradikaalien ja vasemmistopasifistien epäpyhä allianssi tapaa muistutella muutenkin muodikkaista ”uusista uhkista” ja niiden verukkeella vähätellä sotilaallisia uhkia. Mitään uutta näissä ei-sotilaallisissa uhkissa ei kyllä ole. Vanja on aina sotkenut nurkkansa ja siinä sivussa naapurinkin nurkat. No tottahan se on, että nyt juuri ei näy kauheampaa invaasion uhkaa lintukodossamme, vaan eipä näyttänyt kovin uhkaavalta noin 70 vuotta sittenkään. Jos silloin olisi uskottu vasemmistointellektuelleja ja Moskovassa ravanneita länsimaisia kulttuuripersoonia, sekä kaiken maailman myöhemmin Helsinkiin nimikkopuiston saaneita aseistakieltäytyjäsankareita, ja suojeluskunta olisi muutettu nykyisen MPK:n kaltaiseksi palonsammutus- ja marjanpoimintayhdistykseksi, niin kuinkahan olisi tuon mielenosoittamisen ja vapaan kansalaisosallistumisen laita Suomen oblastissa tänään? Toisaalta 60 vuoden neuvostomiehitys olisi saattanut tehdä asenteille Suomessa ihan hyvää. Virolaisilla näyttää menevän tänään aika kovaa. Kaikki muistavat miltä venäläinen saapas maistui.
Koska meillä kuitenkin Suomessa on vapaa kansalaisyhteiskunta, kiitos niiden, jotka sitä ovat puolustaneet asein sodassa ja rauhan aikana, kysynkin missä viipyy se Tehtaankadulla järjestettävä mielenosoitus, jossa vaaditaan Venäjää sammuttamaan metsäpalonsa tai tarvittaessa tilaamaan Suomesta palonsammutusyksiköitä avuksi ja maksamaan siitä korvauksen. Samaan syssyyn voisin panna henkilökohtaisen laskun sairaslomasta ja lisääntyneestä astmalääkityksestä. Osmo ja muut koijärveläiset hoi, missä viipyy voimakas protestinne ilman ja Itämeren sotkeville itänaapureillemme? Taitaa Heidi Hautala olla vihreän liikkeen ainoa mies, jolla on leukaa arvostella tasapuolisesti ja puolueettomasti kaikkia ympäristörikollisia.
Kokonaisuudessa Venäjän toiminta kertoo nousevan suurvallan mitään piittaamattomasta röyhkeydestä. Lenin ja tsaarinajan loisto ovat sulassa sovussa muotia öljyvaroin rikastuvalla Venäjällä, jonka jätevedenpuhdistamot maksaa pieni Suomi — samaan aikaan kun uusrikkaat venäläiset rakentavat barokkilinnojen jäljitelmiä Kannakselle. Olisikohan nyt syytä ryhdistäytyä ja hakea sitä selkänojaa lännestä vielä kun kaikki on hyvin ja ongelmat ovat toistaiseksi ”pelkkiä” ympäristöongelmia. Nyt sitä tukea vielä saa, sitten kun maito on jo kaatunut. on myöhäistä huutaa apuakaan. Tästähän meillä on kokemusta historiassamme.
Että savuista syksyä vaan kaikille lukijoillemme. Eipä kai sitä muutakaan voi odottaa kun suurvallaksi pyrkivän kehitysmaan naapurissa asuu.
jaakko.puupera@suomensotilas.fi
