Pääkirjoitus 20.1.2006:
PAKKASUKKO
Kun suomalainen juhlii joulua ja vuodenvaihdetta, muistaa venäläinen pakkasukkoa. Yhä useampi itänaapuri kantaa nykyään myös pakkasukon juhlintaan varaamansa ruplanipun Suomeen. Tällä kertaa taisi vaan käydä niin, että matkalle lähdettäessä unohtui Uralilla pakastimen ovi auki, tai sitten se pakkasukko tuotiin uutuuttaan kiiltävän maastobemarin takaboksissa ja unohdettiin rajan tälle puolelle. Nyt pakkasukkoja ja -akkoja näkee ympärillään ja peilistä.
Venäläinen ei juuri tunnu pakkasesta piittaavan. Kenraali talvihan on pelastanut muutoin aika kehnojen kenraalien johtaman venäläisen sotilaan monesta pulasta. Venäläisten sijaan muistankin aikaisemmin aina nauraneeni makeasti muun muassa amerikkalaisten, brittien ja saksalaisten onnettomuudelle talvioloissa. Vaikka rapakon takanakin sataa suurilla alueilla joka vuosi paljon lunta ja pakkastakin on pohjoisosavaltioissa sisämaassa ihan riittämiin, on varautuminen vuodenaikaan käsittämättömän surkeaa, niin siviili- kuin sotilassektorilla. Lumi ja pakkanen nähdään ikään kuin erikoisolosuhteena. Pienikin talvinen sääilmiö sulkee lentokentät ja moottoriteillä ajellaan lumiketjut alla kuuttakymppiä.
Enää minua ei naurata. Tänä aamuna naurettavassa 20 asteen pakkasessa hajosivat sekä raitiovaunu että metro. Onneksi Toyota ei pettänyt ja tiet oli aurattu loistavasti. Yhteiskunta ja sen asevoimat toimivat toki Suomessa edelleen ja vieläpä hyvin ja kylmemmälläkin kelillä, varsinkin mitä pohjoisemmas mennään ja mitä kylmempään on totuttu. Täällä ruuhka-Suomessa sen sijaan alkaa olla havaittavissa kaupungistumisen ja lämpimien talvien seurannaisvaikutuksia. Asiaa ei pidä silti liioitella, kyllä stadilainen säätä kestää arjessa siinä missä muutkin. Itse asiassa en epäile pätkääkään suomalaisten suoriutumista poikkeusoloissakin, vaikka pakkasta olisi enemmänkin. Mutta miten on yhteiskuntamme ja infrastruktuurimme laita? Kun kertausharjoituksia ei järjestetä ja puolustusministeriön asettama vapaaehtoislakia valmisteleva työryhmäkin lähinnä tekee parhaansa estääkseen vapaaehtoisuuden hyödyntämisen poikkeusolojen varautumiskoulutuksessa ja virka-apuna, alkaa valmiutemme olla pahasti uhattuna.
Haluaisin nähdä suomalaisen sodanajan yhtymän koottuna maastoharjoitukseen näillä säillä. Tai ehkä en kuitenkaan haluaisi. Reserviläisillä alkaa olla nimittäin niin sotilas- kuin selviytymistaidot ja -tottumukset todella kuralla. Vika ei ole suomalaisissa miehissä ja naisissa vaan heidän saamassaan riittämättömässä ja huonossa sotilaskoulutuksessa. Ikävä kyllä sama koskee myös osaa virkamiehistyneestä kantahenkilökunnasta. Pelkkä univormu ja tutkintotodistus ei tee sotilasta. Talvisodan menestykset eivät auta enää. Nyt on eri miehet. Mikä pahinta, talvisodan alla meillä oli varustepuutteita paikkaamassa hyvin suojeluskunnissa koulutettu reservi. Tänään reservi on huonosti koulutettu ja varustettu. Koska rahaa ei ollut ennenkään, hyödynnettiin suomalaisten lujaa maanpuolustustahtoa ja talkoohenkeä. Tahtoa ja henkeä olisi suomalaisissa tänäänkin. Virkamiehet puolustushallinnossa ja eräät vaikuttajat poliittisessa johdossa tekevät kuitenkin kaikkensa estääkseen koko kansan turvallisuuden tukemisen ilmaiseksi vapaaehtoispohjalta. Se on outoa, sillä lähes kaikkialla muualla länsimaissa vapaaehtoisuuden rooli on merkittävä nimenomaan poikkeusolojen varautumisjärjestelyissä. Suomessa ei ole muista kuin reserviläisistä edes poikkeusolojen rekistereitä ja nekään eivät ole ajan tasalla.
Eikö olisi hyvä, jos öljyonnettomuutta torjumaan löytyisi nopeasti siviilistä koottava osaava ja koulutettu vapaaehtoisosasto ja vaikkapa koulutetut maakuntajoukot auttaisivat voimayhtiöitä raivaamaan sähkölinjojen päältä talven kaatamat puut? Eikö pitäisi antaa edes niiden varautua auttamaan yhteiskuntaa ja lähimmäisiä, jotka ovat valmiita tekemään sen vapaaehtoisesti? Eikö olisi hyvä, jos naapurisi osaisi neuvoa ja auttaa sinua kun lämmöntulo olisi poikki jo kolmatta päivää? Tai entä jos Bangkokin kone tuo tullessaan sen tavallisen tippuritapauksen lisäksi pandemian? Mitä sitten tehdään kun puolet viranomaisista on punkan pohjalla, eikä koulutettuja tilapäisvirkamiehiä löydy?
Nykyisen ylipäällikkömme mukaan meitä ei uhkaa mikään. Ylipäällikkömme lisäksi koko joukko poliitikkoja - muutaman aina mieliksi olevan sotilaan lisäksi - uskoo ikuiseen rauhaan pohjolassa. Se on somaa. Samat poliitikot haluavat pienentää puolustusmenoja entisestään. He vastustavat myös kotimaista energiatuotantoa, vapaaehtoista maanpuolustusta ja liittoutumista sekä asevelvollisuutta. Sotilaat taas näyttävät käyttävän vähiä määrärahojaan holtittoman lyhytjännitteisesti milloin kuljetuskoneisiin ja milloin merimiinojen raivauskykyyn vierailla vesillä. Samaan aikaan myös maan valmiusvarastoja pienitään ja ympäristöväki vastustaa ydinvoimaa ja kannattaa venäläistä maakaasua. Sama ympäristölobby haluaa myös sulkea ampumaradat.
Länsi-Eurooppa ja myös Suomi muuttuu samalla yhä riippuvaisemmaksi Venäjän kaasutoimituksista? Venäjän, joka on valtiona ajautumassa yhä syvemmälle despotiaan. Venäläisille pakkanen sopii. Se lisää poliittista niskalenkkiä lapsenuskoisista eurooppalaisista ja tuo rahaa Putinin kassaan. Entä jos Venäjä päättäisikin joskus talvipakkasilla sulkea hanan. Ukrainaahan jo uhattiin. Suomalaista se ei näköjään sureta. Pysymme sotilasliiton ulkopuolella ja romutamme asevelvollisuuteen ja koulutettuun reservin perustuvan puolustuskykymme sekä taloudellisen ja energiahuollollisen varautumiskykymme. No keväthän on jo kahden kuukauden päästä. Eikä meillä murehdita huomista ainakaan vaalikautta kauemmas.
Mutta mitä jos kaasuntulo katkeaa kuitenkin perjantaisena pakkasaamuna kymmenen vuoden päästä, kun olemme yhä yksin sotilasliiton ulkopuolella, ilman riittävää omaa energian tuotantoa ja uskottavaa itsenäistäkään puolustuskykyä?
jaakko.puupera@suomensotilas.fi
