Pääkirjoitus 21.10.2005:
SEURAA JOHTAJAA
Nyt se on sitten todistettu. Se, mitä Suomen Sotilas on aina epäillytkin. Nimittäin, että valtaenemmistöllä suomalaisista ei ole omaa mielipidettä muusta kuin kotikadusta, vai mikä salatutelämät sen nimi olikaan, ja tietysti Bodomjärven murhista. Vai liekö niistäkään ihan omaa mielipidettä.
Viimeisin mielipidetutkimushan kertoi, että suomalaisista suurin osa vastustaa yhä Nato-jäsenyyttä. Paitsi, jos presidentti tai pääministeri toisin käskevät. Mielipidekyselyn tuloshan on yhtä kuin totuus. Kyselyssä ei tiedusteltu miksi vastustat. Se olisikin ehkä liian vaikea kysymys rasti ruutuun -kulttuurissa, jossa on yksi johtaja, yksi kansa ja yksi totuus.
Tämän edellä kerrotun galluptuloksen ei tietysti pitäisi olla kenellekään suomalaista kansanluonnetta tuntevalle mikään uutinen. Ainahan suomalaiset ovat olleet esivallalle nöyrää kirkkokansaa, hyvässä ja pahassa. Jo tsaarit aikoinaan pitivät Suomea kaikkein harmittomimpana provinssinaan. Joskus tuntuukin siltä, että äänestysuurnilla käynti voitaisiin korvata mielipidetutkimuksilla, joita ennen Yleisradio aina kertoisi totuuden siitä, mitä istuva presidentti ja pääministeri ovat asiasta nyt mieltä. Näin saavutettaisiin se suomalaisten suuresti rakastama vakaus ja rauhalliset poliittiset olot, ihan niin kuin ihanina Kekkosen aikoina.
Ei suomalaisia voi tietämättömyydestä tai sivistymättömyydestä haukkua. Mehän olemme pärjänneet oikein hyvin erilaisissa kansainvälisissä nokkeluus- ja ulkoa oppimistesteissä. Täysin lahjomattomiakin olemme. Mitä tulee sitten itsetuntoon ja kriittisyyteen, niin siinä olisi meillä lumilakeuksien rasisteilla paljon opittavaa moneltakin niin suuresti salaa tai julki halveksimaltamme ulkomaanpelleltä. Niin, vaikka olemmekin monessa asiassa pirun hyviä, olisi silti syytä suhtautua nöyrin ja oppimishaluisin mielin esimerkiksi ruotsalaisiin, italialaisiin ja kaikkiin muihinkin, joita moni meistä ei pidä muun kuin vitsin aiheena. Olemme nimittäin nykyään Euroopan unionin jäseniä, ja porukassa pitäisi pelata eikä paskoa yhteiseen pussiin.
Mitä muuten tulee noihin ulkomaalaisiin, niin näyttävät pärjäävän aika hyvin, jopa ilman meidän suomalaisten apua. Siitä en olisi taas niinkään varma pärjäämmekö me ilman ulkomaiden apua. Niille oppimistutkimusten kympin oppilaille, jotka ovat oppineet kouluhistoriasta muun muassa, että Suomi taisteli yksin toisessa maailmansodassa ja että Lenin lahjoitti meille itsenäisyyden, voin kertoa, että saamanne opetus on ollut tietojen oikeellisuuden osalta suunnilleen yhtä hyvää kuin entisessä Itä-Saksassa. No sieltähän meidän peruskoulumallimme onkin kotoisin. Itäsaksalaiset tosin ovat jo luopuneet siitä, niin kuin kansandemokratiastakin.
Jos katajainen kansa ei ole valmis muuttamaan nurkkapatrioottisia asenteitaan ilman eri käskyä, niin nyt olisi poliittisella johdollamme viimein tilaisuus antaa se käsky. Kylmän sodan ja suomettumiskauden juoksuhautoihin jämähtäneiden entisten stallareidenkin tiedoksi kerrottakoon, että sota loppui jo ja sosialismi hävisi. Älkää olko huonoja häviäjiä, eihän teistä maanpettureista ketään ole pantu edes linnaan, siis ainakaan Sörnäisten linnaan.
Kun kansa nyt on ilmoittanut olevansa valmis seuraamaan johtajaansa lopulliseen voittoon, aukeaa johtajille tilaisuus tehdä niitä oikeita päätöksiä. Se on tietysti valitettavaa kun kansan leveän selän taakse on ollut niin kiva mennä piiloon. Päätöksenteko on ikävää jos ei ole muita johtajataipumuksia kuin tyyli hyppyyttää suvereenisti kaikkia, olivatpa sitten lähettejä tai lähettiläitä. Natoon liittymättömyyttähän nämä demokraattisesti valitut ja kieltämättä valitsijoidensa näköiset johtajat ovat perustelleet muun muassa sillä, että kansa ei halua. On siinä meillä johtajat. Hamekankaan tarvitsisivat, no osallahan onkin.
jaakko.puupera@suomensotilas.fi
