28.1.2008
POMMI
Pommi tappoi suomalaissotilaan Afganistanissa. Kolme amerikkalaissotilasta kuoli Irakissa
ajettuaan kapinallisten tienvarsipommiin.
Kansainvälisissä koulutusvertailuissa surkeasti pärjäävien kehitysmaiden kasvatit kyseenalaistavatmodernin sotateknologian halvoilla vanhoilla aseilla. Pommimiehillä ei ole yleensäsotilaskoulutusta, ainakaan kunnollista. Mutta silti nämä heikoimmillaan vain auttavasti lukutaitoisetsiviilit surmaavat leluista ja sotaromusta tekemillään parin euron aseilla korvaamattoman arvokkaita länsimaisia ammattisotilaita, joiden koulutukseen ja varusteisiin on
käytetty miljoonia ja joiden poliittinen arvo kotirintamalla on mittaamaton.
Minäkin osaan tehdä sen. Siis pommin. Ja miksi en osaisi, olenhan sotilaskoulutuksen saanut
asevelvollinen – reserviläinen. Sitä paitsi olen suomalainen ja Suomen koulujärjestelmähän
on tutkitusti maailman paras. Minulla siis täytyy lähtökohtaisesti olla paremmat valmiudet
pommin rakentamiseen kuin kehitysmaan kansalaisella, ainakin teoriassa. Myyrmäessä
suomalainen osaaminen todistettiin järkyttävällä tavalla jo vuosia sitten myös käytännössä. Häiriintyneellä tappajalla oli vain suomalainen siviilikoulutausta, ei sotilaskoulutusta.
Pommintekijät eivät kouluja tarvitse, onhan heillä internet, verkostot ja tieto.
Mikä on tienvarsipommien, olkapääaseiden, miinojen ja kalashnikovien opetus meille
internet-aikakauden suomalaisille?
Länsimaiden veronmaksajat maksavat lihovalle sotateollisuudelle miljardeja tehottomasta
teknologiasta, jolla yritetään torjua vain muutaman euron välinein tehtyjä iskuja. Verkottunut
mies, olkapääase, miina, ja rynnäkkökivääri ovat suurvalta-armeijan pahimmat uhat.
Miksi heikosti sotaan varustautunut Suomi sitten luopuu runsaasta osaavasta reservistä ja
käyttökelpoisesta, halvasta materiaalista? Niitähän suurvallat juuri pelkäävät. Suurvallat pelkäävät hyvin koulutettua kansaa, joka puolustaa maataan sittenkin vaikka sen huonosti varustetut ja koulutetut pienoisasevoimat luhistuisivat ensi iskuun.
Amiraali Kaskealan vastaus on, että emme tee mitään miehillä, joille ei ole antaa muuta kuin
rynnäkkökivääri. Mutta eikö kansainvälisten kokemusten opetus ole ollut juuri päinvastainen,
herra amiraali?
Tosin nykymenoa meillä ei pian ole niitä miehiä eikä edes rynnäkkökivääreitä, miinoista ja
olkapääaseista puhumatta. Sitten emme ainakaan tee enää mitään. Vanhan kaluston hävittämisellä ja satojentuhansien reserviläisten poistamisella ei saavuteta merkittäviä säästöjä.
Menetämme paljon eikä sitä pystytä korvaamaan millään, ei edes teknologialla tai liittoutumisella. Sitä paitsi puolustusmenoja ei olla nostamassa, eikä Natoon olla liittymässä, eli teknologiaa ja ulkoista apua ei ole tulossa tilalle. Nyt poliittisen ja sotilaallisen johtomme puheet ja
teot ovat viemässä myös viimeisen pelotteemme: maanpuolustustahdon ja suuren reservin.
Jääkö meille muuta kuin taito tehdä pommi?
jaakko.puupera@suomensotilas.fi
