Paikallispuolustusharjoitukset näkyivät eri puolilla maata

Syksy on käsillä ja sen merkkinä pidettiin taas eri puolilla maatamme harjoituksia, joita voisi kutsua vaikka ”Paikallispuolustusviikoksi”. Kuudella alueella harjoitteli yhteensä noin 5500 henkilöä Puolustusvoimista sekä eri viranomaisista sotilaallisiin sekä muihin poikkeustilanteisiin varautumista. Suomen Sotilas kävi tutustumassa näistä suurimpaan, Etelä-Kymi 21 paikallispuolustusharjoitukseen. Se järjestettiin Kotkan ja Haminan alueilla.

Jutun pääkuva: harjoitusvastustaja on vangittu

Harjoitukseen osallistui 2000 henkilöä Puolustusvoimista; varusmiehiä oli 820, reserviläisiä 700 sekä palkattua henkilökuntaa ja viranomaisia lähes 500. Johtovastuussa oli Karjalan prikaati, harjoituksen johtajana toimi apulaiskomentaja eversti Petri Olli.

Kotkan Mussalon satamassa teemana oli moniviranomaisyhteistyö kemikaalionnettomuuden pelastustoimissa. Kymenlaakson alueella on kolme kemikaaliratapihaa sekä huomattava osa maamme kemianlaitoksista. Etukäteissuunnittelulla pyritään uhkia poistamaan mutta onnettomuuden tapahduttua on eri viranomaisten ja alueen yritysten sekä muiden toimijoiden tunnettava toisensa ja toimintametodit.

Pelastuslaitoksen johtokeskuksen henkilöstöä. Vasemmalla pelastusharjoituksen johtaja Asko Rouhiainen

Pelastusviranomaisten harjoittelu on ulkoapäin katsottuna hyvin erilaista verrattuna Puolustusvoimien varusmiesten ja reserviläisten treenaamisen. Pilliin vihellettäessä ei paikalle ala singahtelemaan ajoneuvoja vaan iso osa toimijoista sekä fasiliteeteista, esimerkiksi linja-auton kokoinen johtokeskus on jo valmiina paikan päällä. Missään ei myöskään näy juoksevaa henkilöstöä eikä kuulu komentohuutoja vaan tehtävät suoritetaan rauhallisesti. Nythän hommiaan kertaavat koulutetut ammattilaiset, joilla on jo vuosien tai vuosikymmenien kokemus.

Pelastajat ovat saapuneet ja apua on pian tulossa!

Harjoitustilanteena oli törmäysonnettomuudessa hajonneet ja vuotavat ammoniakkivaunut. Tällöin joutuu pelastuslaitos paitsi huolehtimaan loukkaantuneista, niin myös puhdistamaan myrkylle altistuneet henkilöt.

Tätä varten oli tuotu sekä pelastuslaitoksen että puolustusvoimien telttoihin sijoitettu puhdistuslinjasto. Harjoituspotilaina oli kymmenkunta opiskelijaa, joiden puhdistamista kemikaalijäämistä harjoitteli maakuntajoukkojen vapaaehtoisista reserviläisistä koostuva virka-apujoukkue. Puhdistuslinjaston kokoaminen toimintakuntoon vei heiltä ainoastaan puoli tuntia. Oli tätä hommaa tosin edellisenä päivänä harjoiteltu, mutta tuskinpa suojelukoulutetut varusmiehetkään paljon nopeammin tästä selviäisivät.

Tutustuimme myös sotilaallisia uhkia vastaan tapahtuvaan harjoitteluun. Paikallispataljoona oli saanut tehtäväkseen etsiä ja ottaa kiinni metsäalueelle paikallistettuja sabotaasitoimintaa tekeviä vastustajia. Tällaisia tehtäviä varten paikallisjoukkojen paikallispataljoonaan kuuluu vaihteleva määrä sotilaspoliisikomppanioita. Nämä joukot eivät ole vapaaehtoisista reserviläisistä koottuja, vaan ne on aikanaan joukkotuotettu varusmiehistä. Vastaosastona eli kiinniotettavina tuholaisina toimivat MPK:n vapaaehtoiset reserviläiset.

Ensimmäiseksi kohtasimme toiminta-alueella kaksi taistelupelastajaa, Toni S sekä Lasse H. He kertoivat, että harjoituksen koulutus oli ollut asiantuntevaa henkilökuntaan kuuluvan kenttäsairaanhoitajan johdolla. Lisää osaamista antoivat harjoituksen kaksi reserviläislääkäriä, täydensi siviilissä sairaanhoitajana toimiva taistelupelastaja Lasse. Jos tappioita sattuu, ovat tämän komppaniantaistelijat ainakin asiantuntevissa käsissä.

Palomies Hämäläinen kouluttaa MaaK:n virka-apujoukkuetta puhdistuslinjastolla toimintaan

Pian tuodaan kiinniotettua vastustajaa. Kovia otteita ei käytetä vaan kaikki sujuu leppoisasti. Aseensakin on vihollistaistelija saanut pitää, toki paukkupatruunat tyhjennettynä. Tämä johtuu siitä, että reserviläinen on vangittunakin vastuussa aseestaan.

Sotilaspoliisit haravoivat avomuodossa metsää, jossa näkyvyys paikoin on ainoastaan metrejä. Ei siis mikään helppo tehtävä. Pian äänistä kuuluu, että seuraava epäilty vihollistaistelija on löytynyt. Oikeat proseduurit olivat vielä vähän hakusessa, kun tilanne tuli yhtä-äkkiä eteen. Siten maalimies pääsi tällä kertaa karkuun. No, siksihän täällä harjoitellaan, että ”pahikset” saadaan kiinni mutta ei ammuta huono-onnista paikallista puolukanpoimijaa.

Maakuntakomppanian ylikers Ville Surma-Aho Karhulasta. Oikealla KarPr komentaja Jukka Jokinen ja Maasotakoulun johtaja Kari Pietiläinen

Hieman rauhallisemmassa vaiheessa Suomen Sotilaan jututettavaksi ehtii yksi sotilaspoliisien ryhmänjohtajaista, kersantti Aki P. naapurikunnasta Pyhtäältä. Kymmenkunta vuotta oli kulunut varusmiespalveluksen jälkeen, nykyinen kertaus oli jo toinen. Sähköasentajana siviilissä toimiva reserviläinen kertoi, että koko ryhmän ja joukkueen harjoitus oli sujunut kaikilta hyvillä mielin. Ruokaa oli saatu riittävästi ja nukkumaankin ehditty. Eniten varusmiesajoista muuttunut asia oli viestiliikenne.

Kaakonkulmalla paikallispuolusharjoituksen henkilömäärä on ollut muita alueita suurempi. Eversti Petri Olli kertoo tämän johtuvan siitä, että harjoituksen ajankohta ja teemat sopivat erinomaisesti Karjalan prikaatin joukkojen koulutusrytmiin. Muun muassa valmiuspataljoona saa hyvää harjoitusta toimiessaan paikallispuolustusjoukkojen vastapuolena. Paikallisharjoitusten Suomessa päättyessä alkaa rajan toisella puolella paljon medioissa esillä ollut ZAPAD 21 harjoitus, tosin jo pelkästään Karjalan kannaksella ainakin kymmenkertaisin joukoin.

Avainsanat: , ,

Share This