PAPU-harjoitus: Karjalan prikaatin valmiusyksikkö hyökkäsi Etelä-Karjalan maakuntakomppaniaa vastaan

Suomen Sotilas jatkoi paikallispuolustukseen tutustumista Kaakkois-Suomessa. Tapahtumat viikon kestäneessä harjoituksessa ovat edenneet. Nyt aluetta kohdannut uhka on muuttunut selvästi sotilaallisemmaksi, jolloin Puolustusvoimat toimeenpanee alueella taisteluharjoituksia. Sotilasjohdon käytettävissä on alueella toimiva Etelä-Karjalan maakuntakomppania. Harjoitusvastus oli todella kova, sillä keltaisena maaliosastona eli hyökkääjänä toimi Karjalan prikaatin valmiusyksikkö VYKS. Ennakolta olettaisi, että jo 9 kuukautta yhdessä palvelleet motivoituneet varusmiehet sotkevat maakuntakomppanian nopeasti suohon. Heillähän on käytössä mm. tehokkaat CV-90 rynnäkkövaunut tykkeineen ja lämpökameroineen kun taas vanhemmista reserviläisistä koostuva maakuntakomppania joutuu tyytymään myös vanhempaan aseistukseen.

Jutun pääkuva: Karjalan Prikaatin valmiusyksikön CV90 -rynnäkkövaunuja. Kuva Jaakko Hongisto, Puolustusvoimat

Valmiusyksikön hyökkäyksen tulitukea valmistellaan. Kuva Jaakko Hongisto, Puolustusvoimat

No näin ei kuitenkaan käynyt! Jo ennakolta oli löydettävissä puolustajaa tukevia elementtejä. Maakuntakomppania tuntee alueensa ja käy taistelut heille parhaiten sopivassa maastossa. Etenevät rynnäkkövaunut eivät rauhanajan harjoituksessa voi toimia kuten sodassa vaan joutuvat varomaan esimerkiksi tien penkereitä. Silloin ne eivät voi aseillaan tukea toisiaan kuten oikeassa tilanteessa.

Suomen Sotilas seurasi hyökkääjän mukana koko päivän, jolloin oli mahdollista tehdä havaintoja myös maaliosastona toimivan VYKSin osaamisesta. Pian VYKSin eteneminen pysähtyi panssarimiinoitukseen. Se oli asetettu paikkaan, jossa rynnäkkövaunut eivät voineet levittäytyä. Suora hyökkäyskään ei houkutellut, sillä keltaisella osapuolella oli tykistöä ainoastaan vähäinen määrä. Silloin tietä ei voi ampua auki massiivisella tulenkäytöllä.

Seurasi odottelua, jonka aikana hyökkääjän johto antoi uudet käskyt ja sopi tulituesta sekä muusta tarpeellisesta. Päätökseksi tuli: koukataan vasemmalta maakaasuputken uraa pitkin. Uusi ryhmittyminen odotteluineen ja sen jälkeen menoksi. Mutta hyökkääjän kannalta harmillisesti oli maakuntakomppania arvannut vastustajan taisteluajatuksen. Sielläkin oli panssarimiinoite, johon hyökkäys jämähti uudelleen. Puolustaja oli siten onnistunut riistämään hyökkääjältä heidän suurimmat etunsa eli CV-rynnäkkövaunujen tulivoiman ja nopeuden.

Hyökkääjän kärkivaunu tuhoutui maakuntakomppanian panssarimiinoitteeseen. Kuva Jaakko Hongisto. Puolustusvoimat

Ei hätää, keltaisten pelikirjasta uusi lehti. Jos en voi koukata vasemmalta niin koukkaan oikealta! Mutta ensin taas odottelua kunnes uusi hyökkäyssuunnitelma oli käskytetty ja joukot siirtyneet sen mukaisiin asemiin. Rynnäkkökiväärin laukaukset kertoivat taistelukosketuksen syntyneen. Ne vaimenivat kuitenkin nopeasti. Siitä taas oli pääteltävissä, että maakuntakomppania vetäytyi seuraavaan asemaan. Aiheutettuaan ensin hyökkääjälle tietysti lisää menetyksiä.

Taistelupelastaja antaa ensiapua haavoittuneelle. Rynnäkkökiväärin piipussa näkyy simulaattorin laser-lähetin. Kuva Jaakko Hongisto, Puolustusvoimat

Näin taistelut etenivät päivän mittaan keltaisen osapuolen hitaasti lyödessä puolustajat asema kerrallaan. Etelä-Karjalan maakuntakomppania hyödynsi kuitenkin taitavasti omia vahvuuksiaan, joista yksi oli kevyt kranaatinheitinjoukkue. Se on aikanaan joukkotuotettu eli muodostettu kotiutuneista varusmiehistä. Halukkaat ovat jatkaneet vapaaehtoisesti maakuntakomppanian riveissä. Krh-joukkue oli harjoittellut alkuviikosta kovapanosammunnoissa ja nyt se kykeni jatkuvasti tarkkaan sekä nopeaan tuleen, josta vastustajalle koitui runsaasti tappioita.

Jääkäri Arto Nikula. Kuva: Arto Ojanen

Lopulta hyökkääjä oli tavoitteessa mutta taistelijat pahasti harvenneina. Rivejä koottaessa yksi keltaisten ryhmänjohtaja parahti: ”Mulla on enää yksi mies hengissä!”. Valmiusyksikön toiminnassa taas selkeästi näkyi joukon korkea motivaatio, josta olemme kertoneet aikaisemminkin. Haastateltavaksi sattunut jääkäri Arto Nikula vahvisti asian: ”Halusin vapaaehtoisesti tänne vuoden palveluajasta huolimatta laadukkaan koulutuksen takia. Kastuin läpimäräksi jo eilisellä tiedustelutehtävällä mutta nyt harjoituksen päättyessä on suorastaan voittajan olo.” Samaa kertoi Panssarikoulusta valmistunut kokelas Arttu Inkeroinen: ”Todella kurjasta säästä huolimatta oli harjoituksessa paljon mukavia hetkiä.”

Kuka sitten voitti? Simulaattorein käydyissä taisteluissa kaikki tappiot ovat todellisia: osunut laukaus tuhoaa taistelijan samoin epäsuora tuli toimii ihan oikeiden kranaattien tavoin. Vierailumme päättyessä lopputulos oli vielä simulaattorijärjestelmän tietokoneissa ja se käydään jälkeenpäin läpi osallisten kanssa. Puutteellisiin tietohin perustuva Suomen Sotilaan arvio olisi ehkä tasapeli. Etelä-Karjalan maakuntakomppania hidasti hyökääjää ja aiheutti merkittäviä tappioita, kuten edellä jo todettiin. Voitto se on aikavoittokin: joskus hyvinkin tärkeä sillä omien joukkojen perustaminen sekä siirtäminen toiminta-alueilleen vie aina aikaa.

Maakuntakomppanioista näyttää kaikessa hiljaisuudessa kehittyneen myös vaativiin taistelutehtäviin kykenevä osan puolustuspalettiamme. Tällaisen suorituskyvyn luominen on kestänyt vuosia, eikä sitä aikaisemmin ole medialle esitelty. Tähän asti julkisuudessa on puhuttu kohteen suojauksesta sekä joukkojen perustamisesta, jotka tietysti ovat maakuntajoukkojen tehtäviä edelleen. Mutta Maavoimien tehtävänä on koko alueemme puolustaminen ja paikallisjoukkoja meillä on kaikkialla. Tämä harjoitus osoitti, että ne myös kykenevät siihen.

Avainsanat: , ,

Share This