Pekka Haavisto: Kansainvälisen yhteistyön merkitys puolustuspolitiikassa on korostunut entisestään

Vuosina 1987-1995 ja uudelleen vuodesta 2007 alkaen kansanedustajana toiminut ja ministeriydestä vuosina 1995-1999 sekä 2013-2014 kokemusta saanut Pekka Haavisto yllätti viime presidentinvaalissa päästyään toiselle kierrokselle ennakkosuosikki Sauli Niinistön haastajana. Vihreä siviilipalvelusmies onkin pyrkinyt maltillisen rauhallisella esiintymisellään totuttelemaan suomalaisia ajatukseen mahdollisesta ylipäällikkyydestään. Haavistolla on kokemusta niin kotimaanpolitiikassa kuin kansainvälisillä toimintakentillä rauhanvälitystehtävistä Afrikassa, mm. Etelä-Sudanin kriisissä. Jälkimmäisten tuloksettomuutta on kuitenkin ajoittain kritisoitu.

Omasta taustastaan huolimatta Haavisto on ilmaissut kannattavansa yleistä asevelvollisuudesta ja ehdottanut kutsuntojen ulottamista myös naisiin, kuitenkin ilman heitä koskevaa palveluspakkoa.

 

Näin Haavisto vastasi esittämiimme kysymyksiin

1. Mikä on yleinen käsityksenne Suomen puolustuskyvystä, sen heikkouksista ja vahvuuksista sekä ensisijaisista kehittämistarpeista lähivuosina?

Suomen sotilaallisessa toimintaympäristössä on tapahtunut viime vuosina muutoksia. Jännitteet Itämeren alueella ovat kasvaneet, ja kynnys voimankäyttöön vaikuttaa alentuneen. Tilanteeseen on vastattu ja tulee vastata ensisijaisesti diplomaattisin keinoin ja pyrkimällä vuoropuhelun lisäämiseen. Venäjän suorittama Krimin valtaus ja sen toimet Itä-Ukrainassa sekä niiden aiheuttamat sanktiot pitävät osaltaan yllä idän ja lännen jännitettä. Diplomatian saralla tulisi tehdä kaikki voitavat toimet Minskin sopimuksen toteuttamiseksi.

Laajassa yhteisymmärryksessä laadittu puolustuspoliittinen selonteko sisältää keskeiset linjaukset Suomen puolustuskyvyn kehittämiseen. Kehittämistarpeista keskeisimpiä ovat strategiset suorituskykyhankkeet, valmiuden nostaminen ja kybertoiminnan kehittäminen.

Oman puolustuskyvyn kehittämisen rinnalla kansainvälisen yhteistyön merkitys turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on korostunut entisestään. Esimerkkinä näistä yhä tiivistyvä Suomi-Ruotsi yhteistyö, EU-sopimuksen artikla 42.7:n käyttö Pariisin terrori-iskujen jälkeen sekä uutena EU:n pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY), jossa myös Suomi on ollut aktiivinen.

Kansainvälisen jännitteen lisääntyessä rakentava työ kansainvälisten organisaatioiden kautta muodostuu entistä tärkeämmäksi – näistä esimerkkeinä YK, ETYJ, EU, Arktinen Neuvosto ja Pohjoismaiden Neuvosto. Säännöllisen yhteydenpidon merkitys korostuu jännitteisinä aikoina.

Suomen tulee myös jatkaa aktiivista osallistumista rauhanturva-, kriisinhallinta-, siviilikriisinhallinta- ja rauhanrakennustyöhön maailman kriisialueilla. Suomesta voi tulla myös rauhanvälityksen suurvalta, jos tähän toimintaan ohjataan nykyistä enemmän resursseja.

2. Mitä tulisitte edellä mainittujen osalta presidenttinä erityisesti painottamaan (yksi asia)?

Tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa, toimii puolustusvoimien ylipäällikkönä ja vastaa korkeista virkanimityksistä puolustusvoimissa ja oikeuslaitoksessa. Lisäksi presidentti on tärkeä arvovaikuttaja ja keskustelija. Suomi voi olla kokoaan suurempi toimija maailmalla rauhan, ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja kestävän kehityksen kysymyksissä. Myös kansallisen yhtenäisyyden ylläpitäminen on tärkeä osa presidentin työtä – yhtenäisyydellä on suuri merkitys silloin kun joudutaan vastaamaan yllättäviinkin kriiseihin.

Tasavallan presidentti nostaisin esiin erityisesti Suomen ulkopolitiikan ja diplomatian mahdollisuudet kriisien ennaltaehkäisyssä ja rauhanrakennuksessa. Tämä sisältää Suomen aktiivisen toimimisen mm. YK:n, EU:n ja ETYJ:n kautta. Erityisesti etsisin toimia Minskin sopimuksen toteuttamiseksi Venäjän ja Ukrainan välillä, jotta tästä syntynyttä kansainvälistä jännitystä voitaisiin lieventää. Pitäisin mahdollisena Suomen osallistumista myös tämän alueen rauhanturvaamistoimintaan, jos siitä kansainvälisesti YK:n tai ETYJ:n kautta sovitaan.

3. Mitä pidätte tärkeimpinä kriteereinä tulevia kalustohankintoja tehtäessä ja kuinka nämä kriteerit näkyvät käytännössä? Mikä on kantanne tuleviin hävittäjähankintoihin?

Tärkeä osa puolustusvoimien ja sotilaiden toimintakykyä ovat asianmukaiset välineet, hyvät varusteet ja riittävä omasuoja. Strategiset suorituskykyhankkeet, kuten Laivue 2020 ja HX-hävittäjähanke, voivat mielestäni edetä suunnitellussa aikataulussa. Niiden rahoitustarpeista on kuitenkin tehtävä pidemmän aikavälin suunnitelma, jotta valtiontalous ei yksittäisinä vuosina kuormittuisi liikaa.

Hankinnoissa kiinnittäisin huomiota elinkaarikustannuksiin sekä mahdollisuuteen käyttää kotimaista teollisuutta, kotimaisia valmistajia ja kotimaista huoltoa kalustolle mahdollisuuksien mukaan. USA:n kanssa käytävässä kaupassa minua on vaivannut se, että emme ole saaneet omia jäänmurtajiamme USA:n markkinoille, vaikka ne siellä päihittäisivät maan kotimaisen teollisuuden hinnallaan ja laadullaan. Hävittäjähankintakeskustelut antaisivat mielestäni oivan mahdollisuuden käydä keskustelua myös suomalaisiin korkean teknologian tuotteisiin kohdistuvista kaupan esteistä. Olisin presidenttinä nostanut esiin myös näitä kysymyksiä tavatessani USA:n presidentin Donald Trumpin.

4. Millaisena näette Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen roolin Naton ulkopuolisena EU-jäsenvaltiona? Tulisiko Suomen liittyä Natoon? Mikäli pitäisi, milloin? Mikä olisi johtamanne Suomen linja Euroopan unionin puolustusyhteistyön kehittämisessä?

En kannata Suomen Nato-jäsenyyttä nykyisessä tilanteessa. Naton tulevaisuuteen ja sen koheesioon liittyy juuri nyt erilaisia kysymysmerkkejä, ja Suomen Nato-jäsenyys saattaisi laukaista lähialueillamme varustelukierteen, joka ei olisi etujemme mukainen.

Kannatan kuitenkin yhteistä harjoitustoimintaa myös Nato-maiden kanssa silloin, kun yhteisillä harjoituksilla voidaan valmistautua yhteiseksi koettuja uhkia vastaan, parantaa suomalaista puolustusosaamista tai lisätä kykyjämme ja valmiuttamme toimia yhdessä myös Nato-maiden kanssa rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävissä.

Suhtaudun eurooppalaisen puolustusyhteistyön kehittämiseen myönteisesti. Näen myös Suomen ja Ruotsin tiivistyneen yhteistyön positiivisena. Suomen turvallisuus nojaa oman puolustuksen lisäksi kansainväliseen sopimusjärjestelmään ja yhteistyön tuottamaan turvaan. Suomen tulisikin ottaa aktiivinen rooli EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisessä.

Sopimus Euroopan Unionin toiminnasta sisältää yhteisvastuulausekkeen, ja Lissabonin sopimukseen kirjattiin EU:n turvatakuut. Mielestäni EU:n tulee myös valmistella ja harjoitella näiden artikloiden käyttöä. Kokemus on osoittanut, että kaikessa sotilastoiminnassa harjoittelu on aivan ytimessä.

Suhtaudun myönteisesti myös eurooppalaisen yhteistoiminnan tiivistämiseen esimerkiksi koulutuksessa ja kalustohankinnoissa.

Pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY) mahdollistaa tulevaisuudessa yhteistyön sellaisten EU-maiden kesken, jotka haluavat kehittää joitakin tiettyjä kykyjä – esimerkiksi hybridi- ja kyberosaamistaan. Tulevaisuuden kriisien kannalta erilaisiin, uusiinkin uhkiin valmistautuminen on erittäin tärkeää.

5. Millaisena näette Suomen tiedustelutoimijoiden, vastavakoilun sekä terrorismintorjunnan tilan? Mikä on tärkein yksittäinen uhka, jota vastaan Suomen tulee näin instrumentein suojautua? Mitkä ovat tiedustelun keskeiset kehittämistarpeet?

Tapahtumat Turussa nostivat esiin erilaisia puutteita tiedustelussa. Esimerkiksi EU-maiden välinen tiedonvaihto rikoksentekijöistä ei toiminut, eikä jo saatuja vihjeitä oltu asianmukaisesti tarkistettu.

Vaikka terroristinen toimintakin on Euroopassa viime vuosina lisääntynyt, on hyvin tärkeä huomata, että osa vakavista rikoksista voi olla myös lähtöisin mielenterveyden vaikeuksista tai syvän marginalisaation kokemisesta. Ennen kaikkea maahanmuuttajien nopea ja tehokas integrointi yhteiskuntaan on tällöin avainasemassa, ja huomiota tulee kiinnittää myös maahanmuuttajien toiseen tai kolmanteen sukupolveen. Erilaiset väkivaltaisen radikalisaation vastaiset ohjelmat voivat myös tuottaa tulosta. ISIS:n kaltaisten ääriliikkeiden kohdalla tulisi tehdä kaikki voitava, ettei Suomesta löytyisi tällaisille liikkeille rekrytointipohjaa. Kysymys on usein myös online-radikalisaatiosta eli netin kautta leviävästä ääriajattelusta.

Yhteistyö kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten välillä tulisi olla mutkatonta. Yleensä ensimmäiset signaalit tulevat radikalisoituneen henkilön lähipiiristä, ja näihin heikkoihin signaaleihin on suhtauduttava vakavasti. Yhteistyöstä kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten välillä sisäministeriön Radinet-hanke on hieno esimerkki.

Julkisuuteen on noussut esimerkkejä Suomeen kohdistuvasta verkkotiedustelusta, johon on liittynyt esimerkiksi tunkeutumisia hallinnon tietojärjestelmiin. Verkossa tapahtuvan tietoliikenteen tiedustelun ja maahamme kohdistuvan verkkotiedustelun torjunta on tarpeellista turvallisuuspoliittisen tilannekuvan muodostamiseksi ja turvallisuuteemme varmistamiseksi. Siksi Suomen tiedusteluviranomaiset tarvitsevat tiedustelulain, jolla voidaan torjua monipuolisesti eri toimijoiden uhkaa Suomelle. Etenkin verkkotiedustelun uudistamisessa on kuitenkin varmistettava perusoikeuksien kunnioittaminen ja se, ettei valvonta muodostu massavalvonnaksi, jossa seurataan kohdentamattomasti ihmisten viestiliikennettä. On tärkeää varmistaa, että verkkotiedustelun luvitus ja valvonta toimii niin, ettei ylilyönteihin jää mahdollisuuksia. Myös eduskunnalla on oltava riittävät mahdollisuudet seurata tiedustelutoiminnan kehittymistä, jotta parlamentaarinen kontrolli säilyy toiminnassa, jossa voidaan puuttua perusoikeuksiin.

Yksi Suomen uhkakuva liittyy vieraan valtion Suomeen kohdistuvaan hybridivaikuttamiseen. Suomen tulee kehittää keinoja torjua esimerkiksi väärien tai tarkoitushakuisten tietojen levittämistä, pelottelua, kyberhyökkäyksiä ja sisäisten levottomuuksien lietsomista. Hybridivaikuttamisen torjunnassa vaaditaan laajaa yhteistyötä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Viestintäjärjestelmien tekninen ja inhimillinen valmius vastata vääriin tietoihin on pidettävä hyvänä. Kansalaisten medialukutaitoa, erityisesti lähdekriittisyyttä sosiaalisessa mediassa ja muualla verkossa levitettävää informaatiota kohtaan tulee parantaa. Asia on syytä huomioida myös tietojärjestelmien suunnittelussa ja kehittämisessä.

Joskus on vaarana, että turvallisuusagendaa painotetaan liiaksikin ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Tässä on säilytettävä sarkajärki myös viranomaisten puolella. Kun erilaiset salaliittoteoriat saavat jo nyt helposti kovan vauhdin sosiaalisen median puolella, on viranomaisten tehtävänä ylläpitää myös malttia ja tervettä harkintaa omassa tiedotustoiminnassaan.

6. Mikä on yleinen käsityksenne maailmantilanteen kehityksestä ja Suomen kohtaamista haasteista sekä maamme asemasta lähivuosina?

Turvallisuustilanne on heikentynyt sekä itä-länsi –akselilla, pohjoinen-etelä –akselilla että yllättävien tekijöiden, ”mustien joutsenten” osalta esimerkiksi terrorismin ja ydinaseiden kontrolloimattoman leviämisen kautta (Iran, Pohjois-Korea…).

Suomi voi ulkopolitiikassaan tukea kaikkien näiden kriisien ratkaisemista. Avainasemassa Suomen kannalta on Venäjän ja lännen suhteiden normalisaatio, jonka osana Itä-Ukrainaa koskeva Minskin sopimus tulisi toteuttaa. Pohjoinen Afrikka ja Lähi-itä vaativat voimakasta kehityspanostusta, koulutus- ja työpaikkojen syntymistä näiden alueiden nuorille, ja vakavaa ilmastonmuutoksen vastaista työtä.

Terrorismia torjutaan parhaiten vaikuttamalla sen alkusyihin, Lähi-idän kaltaisiin konflikteihin ja niiden tuottamaan vihaan ja katkeruuteen. Omissa yhteiskunnissamme kaikkien väestöryhmien mukana pitäminen, koheesion lisääminen ja vihapuheen torjuminen vähentää kokemusta marginalisaatiosta ja näin osaltaan estää liukumista väkivaltaiseen ääriajatteluun.

Pohjois-Korean kaltaiset, arvaamattomat toimijat on sidottava Iranin tavoin neuvotteluprosessein kansainväliseen yhteisöön. Vain tätä kautta voidaan uhkia purkaa.

Nykyisessä maailmantilanteessa on tärkeä myös edistää aseriisuntaa ja asevalvontasopimuksia. Esimerkiksi jalkaväkimiinasopimus on johtanut siihen, että jalkaväkimiinojen markkinat ovat maailmalla lähes tyrehtyneet. Tällä on suuri merkitys siviiliuhrien määrään monissa konflikteissa ennen kaikkea kehitysmaissa. Mielestäni Suomen tulisi myös omalta osaltaan edistää ydinasekieltosopimusta. Uusille kansainvälisille aseriisuntasopimuksille näyttää olevan tyypillistä, että aloitteet tulevat kansainvälisen kansalaisyhteiskunnan puolelta.

Suomella on myöskin maailmalla tarina kerrottavaan. Olemme sadassa vuodessa luoneet Suomesta menestystarinan – kansalaissodan sekä talvi- ja jatkosodan vaikeista vuosista taloudellisesti menestyväksi, korkean teknologian maaksi, jossa arvostetaan tasa-arvoa, koulutusta, sivistystä, innovaatiota sekä on luotu mekanismit myös omien kansallisten vähemmistöjen suojaamiseksi.

Joskus tarpeettomastikin piilotamme kynttilämme vakan alle. Vaikeissa olosuhteissa rauhanomaisen yhteiskunnan kehittäminen, joka tulee toimeen myös naapuriensa kanssa, on osa Suomen suurta tarinaa. Tämä Suomen malli on tänä päivänä hyvin kysyttyä tavaraa maailman kriisialueilla.

Artikkeli on osa Suomen Sotilaan presidentinvaalikyselystä julkaistavaa artikkelisarjaa. Taustoitukset on kirjoittanut ja vastaukset toimittanut Pekka Virkki. Stilistisiä korjauksia lukuun ottamatta ehdokkaiden vastaukset on julkaistu sellaisenaan.

Share This