Pelote kasvaa Itämeren alueella

NATO järjestää huippukokouksensa kuukauden kuluttua Varsovassa, päivämäärinä 8.-9.heinäkuuta. Yleensä sanaa ”historiallinen” on syytä välttää, mutta nyt se on paikallaan: heinäkuun huippukokouksessaan läntinen puolustusliitto tekee historiallisen päätöksen Baltian maiden ja Puolan puolustuksen lujittamisesta.

Päätöksen sisältö on jo nyt tiedossa ehkä muutamaa vähäistä yksityiskohtaa lukuunottamatta. Liittoutuma tulee näillä näkymin sijoittamaan Baltian maihin ja Puolaan pataljoonan verran monikansallisia joukkoja kuhunkin. Näiden joukkojen johtovaltiot Baltian maissa ovat jo tiedossa (ne ovat Saksa, Iso-Britannia ja Yhdysvallat), mutta neljäs on vielä hakusessa. Lopputulos saattaa olla se, että Kanada ottaa johtovastuun Puolaan sijoitettavassa pataljoonassa.

Sijoitettavat joukot ovat kooltaan oikeastaan ”pataljoona plus”, sillä pataljooniin tullaan jalkaväkijoukkojen lisäksi sijoittamaan muun muassa panssari- ja ilmatorjuntaa, tiedustelukapasiteettia, pioneerivoimaa ja huollon elementtejä niin, että ne kykenevät rajoitetun ajan itsenäiseen taisteluun, jos tilanne sitä vaatii.

Kaikki nämä sijoitettavat pataljoonat kierrätetään aina muutaman kuukauden välein, jotta NATO:n keskeinen periaate, monikansallinen vastuu liittotuman puolustuksesta, tulee toteutumaan myös Baltiassa ja Puolassa. Pataljoonien sijoittamisen avainsana onkin pelote, ei sodankäymiskyky.

Liittoutuman jäsenten keskusteluissa on ollut esillä myös ennakkovarastojen perustaminen. Näitä varastoja oli kylmän sodan aikana Pohjois-Norjassa, Turkissa ja läntisessä Saksassa, mutta viimeisten parinkymmenen vuoden mittaan ne on vähiin päin purettu.

Nyt keskustellaan erityisesti Itämeren alueen puolustuksen kannalta tärkeistä raskaan kaluston varastoista. Päätöksiä ei vielä ole tehty, mutta keskustelussa näytetään kallistuvan siihen suuntaan, että varastoja perustetaan läntiseen Puolaan. Tositilanteessa joukot lennätettäisiin paikalle ja ne ottaisivat varastoista niille kuuluvat taisteluvälineet.

Venäjä on jo luonnollisesti ehtinyt tuomita NATO:n suunnitelmat Itämeren alueen jännitystä kohottavina ja uhannut vastata liittokunnan luomaan uuteen tilanteeseen perustamalla kolme panssaridivisionaa Baltian ja Puolan lähituntumaan.

Selitettäväksi venäläisille jää, miten korkeintaan 4000-5000 suuruiset suhteellisen kevyesti varustetut monikansalliset joukot levittäytyneinä koko Baltian ja Puolan suuruiselle maantieteelliselle alueelle ovat mitenkään verrattavissa vastavoimana kolmen panssaridivisioonan suuruiseen järeään sotilaalliseen voimaan, semminkin kun venäläiset ovat jo kolmisen vuotta sitten esittämissään suunnitelmissa todenneet perustavansa nämä panssarijoukot läntiselle sotilasalueelleen.

+++

Blogistimme, tohtori Pauli Järvenpää on Vanhempi tutkija, International Centre for Defence and Securityssä (ICDS), Tallinnassa

 

 

 

Share This