Poltetun maan taktiikkaa

Normaalia päivärytmiä viettävät suomalaiset saattoivat järkyttyen herätä tänä aamuna näkemiinsä uutisiin, jotka kertoivat ennennäkemättömästä sekasorrosta Yhdysvaltain kongressissa. Kuolonuhrejakin vaatinut mellakka herättää vakavan kysymyksen maan korkeimpien lainsäädäntöelinten turvallisuudesta ja niitä vartioivien viranomaisten resursoinnista. Toisaalta tunkeutuminen Capitol-kukkulan kaikkein pyhimpään on mahdolliset virheetkin huomioiden niin uskomaton, että epäily vähintään tuottamuksellisesta toiminnasta myös väkivaltakoneiston puolella syntyy väistämättä. Kaupunkihan on suoraan liittovaltion hallinnon alaisuudessa.

Lopulta uhkaava tilanne saatiin rauhoitettua lisäresurssien saavuttua muun muassa naapuriosavaltioiden kansalliskaarteista. Kongressiedustajat ja äänestysliput vietiin ajoissa turvaan ja varhaisaamuna Suomen aikaa molemmat kamarit olivat jälleen sertifioimassa presidentinvaalin valitsijamiesääniä kauniiden, amerikkalaisuuden selviämistä hehkuttavien puheiden keskellä: eräskin senaattori muistutti mellakoitsijoiden toiminnan tuomitessaan, kuinka hyvin heidän maanmiehensä ”potkivat Hitleriä perseelle”.

Mielenosoitukset alkoivat verraten rauhallisina.

Pahemminkin olisi voinut käydä. Yön aikana levitettiin paljon disinformaatiota ja huhut kiersivät valtoimenaan. Siksi kaikkeen julkisuudessa esitettyyn tulee suhtautua pienellä varauksella, ellei väitteitä voida vahvasti verifioida. Joka tapauksessa on viitteitä siitä, että tarkoituksena oli aiheuttaa panttivankikriisi ja mahdollisesti tuhota äänestyslipukkeet, jotka symbolisesta roolistaan huolimatta mahdollistivat prosessin jatkamisen lähes keskeytyksettä. Viivästyminen olisi voinut aiheuttaa perustuslaillisen kriisin ja ehkä poikkeustilan julistamisen. Tässä mielessä kyseessä ei ulkoisesta harrastelijamaisuudestaan huolimatta todellakaan ollut kansallisesti (tai kansainvälisesti) matalan riskin selkkaus.

Vallankaappausyritys myös osoitti amerikkalaisviranomaisten olleen oikeassa arvioidessaan QAnon -salaliittoteorian ympärille kehittyneen liikkeen merkittäväksi turvallisuusuhaksi. Jotkut naureskelivat muutama kuukausi sitten tehdylle uhka-arviolle, mutta ainakin kongressiin tunkeutuneiden symboliksi muodostunut sarvipäinen ”Shamaani” kuuluu lahkon johtohahmoihin.

Donald Trump.

Satanistisen globalistieliitin muodostamien pedofiiliverkostojen paljastajana itseään pitävä QAnon on vallannut merkittävästi alaa Yhdysvalloissa ja ulkomailla Donald Trumpin presidenttikauden aikana. Liikettä on pidetty äärioikeistolaisena, mutta myös monet ns. vaihtoehtoliikkeet ja äärivasemmistolaiset tahot ovat viehättyneet siitä tai samankaltaisista teorioista, jotka muistuttavat erehdyttävästi keisarillisen Venäjän, Neuvostoliiton ja natsi-Saksan turvallisuuspalveluiden fabrikaatioita. Trump on kutsunut liikkeen kannattajia isänmaataan rakastaviksi ihmisiksi.

Joskus on vaikea vetää rajaa sisäsyntyisten ja ulkoisten uhkien välillä. Näin on etenkin tapauksissa, joissa ääriliikkeillä ja vihamielisillä verkostoilla on vahva kotimainen tuki, mutta myös merkittävä kytkös ulkomaisen, usein vihamielisen valtion turvallisuuselinten kanssa. QAnonista Yhdysvaltain viranomaiset ehkä antavat joskus lisätietoja, mutta teorioita paljastumisensa myötä lietsoneiden, seksikaupparingin pyörittämisestä syytettyjen Jeffrey Epsteinin ja Ghislaine Maxwellin läheiset Venäjä- ja Israel-yhteydet ovat tunnettuja. Myös ”Suomen Epstein” Veijo Baltzarin lähipiiristä löytyy useita tiiviisti Venäjään kytkeytyneitä henkilöitä.

QAnon vaikuttaakin yritykseltä kapitalisoida rehellisestä viranomaistyöstä syntyvä kaaos, jonka aiheuttaa eettisesti sairaiden, kansallisen turvallisuuden kannalta vaarallisten piirteiden ja niihin liittyvien verkostojen paljastaminen vapaan tiedonvälityksen yhteiskunnissa. Näin nähtynä kyse on eräänlaisesta poltetun maan taktiikasta tai kostosta.

Yhdysvaltain epävakauttamiseen tähtäävillä tahoilla, olivat sitten kotimaisia lahkoja, vieraita valtioita tai jihadistisia terroristijärjestöjä on vielä pari viikkoa aikaa hyödyntää rammaksi ankaksi muuttuneen presidentin vallassaolon viimeiset hetket. Vaikka GU:n Wagner-joukot tuskin Venezuelan tavoin marssivat Amerikkaan, Yhdysvaltain turvallisuusviranomaisten ja armeijan valppaus tulevien päivien aikana on kriittisen tärkeää myös Suomen kannalta. Sisäministeri Maria Ohisalon sinänsä asiallinen kommentti kriisistä sisälsi ongelmallisen viestin, ettei ”kukaan varmasti ennakolta uskonut” viime yön tapahtumia. Todellisuudessa varsin moni oli mahdollisuudesta varoittanut.

Share This