Predator ja Reaper

Predatorin juuret ovat CIA:n 1980-luvun vaikeasti havaittavien tiedustelulennokkien kehitysohjelmassa. 1990-luvun alkuvuosina CIA kiinnostui Leading Systemsin kehittämästä miehittämättömästä Amber-tiedustelukoneesta. Leading Systemsin perustaja oli entinen Israelin ilmavoimien pääsuunnittelija Abraham Karem. Kehitysohjelma siirtyi vuonna 1994 General Atomicsille, ja kuuden kuukauden suunnittelu- ja käyttökonseptitöiden tuloksena Yhdysvaltain puolustusministeriö hankki kolme Predator-koejärjestelmää, joista kuhunkin kuului neljä ilma-alusta ja yksi maavalvonta-asema. Kaikki koejärjestelmät osallistuivat vuonna 1995 menestyksellisesti Roving Sands -sotaharjoitukseen ja siirrettiin kesällä 1995 Gjaderer-tukikohtaan Albaniaan tiedustelutehtäviin entisen Jugoslavian alueella. Kun Yhdysvallat aloitti 7.10.2001 sotatoimet Afganistania vastaan, Yhdysvaltain ilmavoimilla oli käytössä jo 60 Predatoria.

Kokeilut alunperin aseistamattomana tiedustelukoneena palvelukseen tulleen Predatorin aseistamiseksi aloitettiin vuonna 2001. Anturijärjestelmään lisättiin lasermaaliosoitin, siipiä vahvistettiin, ja se sai kaksi laserhakuista AGM-114 Hellfire -panssaritorjuntaohjusta. Samalla Predatorin tyyppimerkintä vaihtui alkuperäisestä aseistamattomasta miehittämättömästä ilma-aluksesta (RQ-1) aseistettuun monikäyttöiseen miehittämättömään ilma-alukseen (MQ-1). Ulkoisesti MQ-1B Predator muistuttaa 8,22 metrin pituista purjelentokonetta, jossa on 16,8 metrin kärkiväli ja nelisylinterinen 84 kW:n Rotax-polttomoottori. Koneen tyhjäpaino on 512 kiloa ja maksiminousupaino 1 020 kiloa. Koneen lakikorkeus on 7 620 metriä, huippunopeus 220 ja matkalentonopeus 135 kilometriä tunnissa. Koneen toimintasäde on 1 240 kilometriä, mutta sillä on lennetty jo 40 tuntia kestäviä lentoja. Predator ei ole kertakäyttöinen, vaan sillä lennetään normaaleja nousu–tehtävä–laskeutuminen–huoltotoimenpiteet-syklejä lentotuntiresurssien ehtymiseen saakka.

Veljekset petojen sukua

Predator toimii kauko-ohjattuna. Laskeutumisen ja lentoon nousemisen aikana sitä ohjataan radiolinkillä tukikohdasta käsin, mutta tehtävän suorittamisen aikana satelliittilinkin kautta vaikka toisella mantereella sijaitsevasta maavalvonta-asemasta. Nousemiseen ja laskeutumiseen tarvitaan 1 500 x 40 metrin alue, johon on oltava suora näköyhteys radiolinkkimaa-asemasta. Predatorin satelliittimaavalvonta-asema mahtuu muutamaan konttiin ja sisältää läpimitaltaan 6,1 metrin satelliittiantennin. Koneen miehistöön kuuluvat lentäjä ja järjestelmäoperaattori. Jos tehtävä on kestoltaan pitkä, miehistö voidaan tarvittaessa vaihtaa toiseen. Predatorin ohjaus-, tiedustelu- ja maalinosoitusjärjestelmä koostuu videokamerasta lentämistä varten, kahdesta zoom-objektiivilla varustetusta tiedusteluvideokamerasta päivä- ja yökäyttöön sekä SAR-tutkasta. Maalinosoitukseen käytetään lasermaaliosoitinta. Videokamerat lähettävät reaaliaikaista videokuvaa ja SAR-tutka still-tutkakuvia.

Vuodesta 2007 lähtien Yhdysvaltain ilmavoimat on käyttänyt myös uudempaa ja hieman isompaa General Atomics MQ-9 Reaperia, joka on Predatorin käyttökokemusten ja käyttörajoitusten perusteella samoihin tehtäviin kehitetty ja aseistettu monikäyttöinen miehittämätön ilma-alus. MQ-9 Reaper muistuttaa sekin 11 metriä pitkää purjelentokonetta, jonka kärkiväli on 26,2 metriä. Koneen voimanlähteenä on 671 kW:n potkuriturbiini. Tyhjäpaino on noussut 2 223 kiloon ja maksiminousupaino 4 760 kiloon asti. Huippunopeus on 893, matkalentonopeus 580 kilometriä tunnissa ja lakikorkeus 15 240 metriä. Toimintasäde on 1 850 kilometriä ja toiminta-aika 14-42 tuntia. Aseistuksen määrä on tuplattu neljään Hellfire-ohjukseen tai neljään 226 kilon GBU-38 JDAM -täsmäpommiin yhteispainoltaan 1 400 kiloa.

Alijärjestelmiltään Reaper on hieman Predatoria kehittyneempi: anturit ovat parempia ja muun muassa SAR-tutkaa voidaan käyttää myös täsmäpommien maalinosoitukseen. Lisäksi Reaperilla on parempi suorituskyky. Käyttökonseptin ja infrastruktuurivaatimusten osalta koneet ovat lähes samanlaisia: kummatkin vastaavat miehitettyä taktista lentokalustoa tukikohtavaatimusten, taktisen toimintasäteen ja aseistuksen suhteen maasta ilmaan -toiminnassa.

Share This